52,4 kg

Niinpä niin. Ei olisi pitänyt syödä eilen niin paljon ruokalassa. Enkä harrastanut edes mitään liikuntaa. Päätän olla tiukempi tänään.

Kasvoihini on ilmestynyt pieniä näppyjä. Kuona-aineet varmaankin pyrkivät ulos elimistöstä nyt kun en ole muutamaan päivään syönyt mitään "kiellettyä" (eli lähinnä paljon rasvaa tai sokeria sisältäviä ruokia). Aamupalaksi syön paahtoleivän kasvisrasvalevitteellä, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä juon lasillisen tuoremehua ja kolme kupillista teetä. Lähden taas yliopistolle. Tänään ei onneksi sada.

Luentojen välissä syön cottifrutin, ja ennen illan body pumpia banaanin. Body pumpin jälkeen olen uupunut ja poljen ruokakaupan kautta kotiin. Syön iltapalaksi Nutilett-keiton sekä porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella. Tavalliseen tapaani olen taas juonut kaksi litraa vettä ja pureksinut purukumia päivän aikana.

Illalla, rasvatessani alastonta vartaloani suihkun jälkeen, mittailen katseellani erityisesti reisiäni ja vatsaani. Ne ovat mielestäni kuin vauvalle kuuluvat, pehmeät ja pyöreät, eivät lainkaan sellaiset, jollaiset toivoisin niiden olevan.

51,8 kg

Herätyskello herättää kahdeksalta, vaikka olisin kyllä mielelläni jatkanut unia vielä vähän pidempään. Mutta ei auta, noustava on. Vaaka näyttää sentään puoli kiloa vähemmän kuin eilen. Syön aamupalaksi paahtoleivän kasvisrasvalevitteellä, kasvisleikkelesiivulla, ruukkusalaatilla, rypsijuustolla ja kurkulla sekä juon lasillisen tuoremehua ja kupillisen teetä. Aamu kuluu taas aivan liian nopeasti, ja aiheutan itselleni melkoisen kiireen. En silti uskalla pitää kovin lujaa vauhtia polkiessani yliopistolle, koska en ole vielä täysin toipunut flunssasta. Myöhästyn tunnilta tuskin viittä minuuttia, nimenhuutoakaan ei ole vielä pidetty.

Kahdeltatoista syön cottifrutin ja riennän seuraavalle luennolle. Hyppytunnilla syön opiskelijaruokalassa kasvispiirakkaa, salaattia ja raastetta salaatinkastikkeella, leivän raejuustolevitteellä ja puolikkaan appelsiinin sekä juon lasillisen AB-piimää. Kuudelta, ennen viimeistä luentoa, syön banaanin.

Viimeisen luennon jälkeen olen väsynyt ja päätä särkee. Varmuuden vuoksi olen kantanut mukanani sisäliikuntavarusteita, mutta päätän kuitenkin olla menemättä enää body pumpiin ja poljen suoraan kotiin. Kotona valmistan iltapalaksi porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella. Kurkussani on tuntunut jonkinlaista närästystä tai happoisuutta melkein koko päivän. Minulla on varmaan refluksitauti tai joku. Päivän mittaan olen taas juonut kaksi litraa vettä sekä syönyt purkkaa joka välissä. Ihan hyvä päivä tämäkin, mutta pelkään syöneeni vähän liikaa ruokaa päivällä. Ehkä sen leivän olisi taas voinut jättää pois. No, sen näkee huomenna.

52,3 kg

- Muuten, emme ole vielä esittäytyneet. Minun nimeni on Myy.

Ojennan käteni tytölle, joka on niin heiveröinen, että häntä voisi luulla lapseksi.

- Hauska tavata, Myy. Minä olen Ortoreksia.

Herään ummetuslääkkeen aiheuttamiin mahan kouraisuihin, ja ampaisen sängystä suoraan vessaan. Vaakalukema näyttää samaa kuin eilen, mutta ilman ummetuslääkettä se olisi näyttänyt paljon enemmän. Puristelen vatsamakkaraani ja irvistän peilikuvalleni. Tästä päivästä eteenpäin kaikki tulee olemaan toisin. Kaikki tulee olemaan paremmin, minä tulen olemaan täydellisempi. Valitsen huolella vaatteet, jotka puen päälleni. Aamupalaksi syön paahtoleivän kasvisrasvalevitteellä, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustolla, ruukkusalaatilla ja tomaatilla. Juon lasillisen tuoremehua ja kupillisen teetä rasvattomalla maidolla ja makeutusaineella. Ennen puoltapäivää syön vielä Pro Feel -cottifrutin, otan mukaan banaanin luentojen välissä syötäväksi evääksi ja lähden polkemaan yliopistolle.

Iltapäivällä kotiin palattuani keitän kupillisen teetä ja syön Nutrilett-keiton, minkä jälkeen käyn vielä sauvakävelemässä. Flunssa vaivaa vieläkin ja hengittäminen on raskasta. Olen varma, että keuhkoissani on jotain vikaa. Sauvakävelyn jälkeen en jaksa enää venytellä. Iltapalaksi syön ison kasan fetasalaattia (fetajuustoa, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia, salaatinkastiketta). Päivän mittaan olen juonut kaksi litraa vettä ja pureskellut purkkaa joka aterian jälkeen. Hyvä päivä.

52,3 kg

Omasta mielestä oon kumminkin uniikki lumihiutale, suloinen yksisarvinen ja säihkyvä neitoperhonen.

Taas on mennyt kaksi viikkoa niin päin metsää kuin vain metsään päin voi mennä. Parin kuukauden takainen motivaatio on haihtunut tuhkana tuuleen.

Viikko sitten toiveikkaat yritykseni syödä kevyesti kaatuivat jälleen viikonloppuna syöminkeihin sukulaisilla, enkä sen koommin ole oikein saanut potkua tällekään viikolle. Alkuviikolla kävin hädin tuskin ulkona kolmeen päivään, koska luin taas tenttiin. Torstaina ja perjantaina pääsin sentään body pumpiin ja uimaan, mutta perjantai-iltana stressi, väsymys ja huono ruokavalio kostautuivat lopulta äkillisenä flunssana. Nyt olen istuskellut kotona kaksi päivää, tekemättä juuri mitään, paitsi niistellyt, aivastellut, mittaillut kuumetta, katsonut telkkaria, nörttäillyt, lukenut posteja sekä syönyt kaurakeksejä, juustokakkua, irtokarkkeja ja jäätelöä. Itseinhoni vain kasvaa kasvamistaan. I feel like shit and I look like shit.

Ensi viikosta on tulossa raskas uuden periodin myötä, joten opiskeluun pitää edelleen panostaa. Pystyisinpä panostamaan syömisen kontrollointiin edes puoliksi samalla mitalla. Kaiken lisäksi ensi viikonloppuna olisi luvassa bileet Miehen kavereiden luona, jonne olen jo luvannut mennä. Inhottaa jo pelkkä sen ajatteleminen, että taas koko viikon aherrus menisi hukkaan. Siellä syödään ja juodaan ja kaikilla on sitten muka niin helvetin hauskaa. Jopa minulla, ehkä hetken, kun humala turruttaa kontrolloinnin tarpeen. Mutta entä sitten se seuraava päivä, seuraavan päivän krapula ja morkkis? Olen ollut humalassa viimeksi joskus kesällä, ja tahtoisin jättää väliin tälläkin kertaa. Minulla on viisi päivää aikaa keksiä sellainen tekosyy, josta Mies ei arvaa eikä loukkaannu.

Vituttaa kaikki. Miksen vain saa olla rauhassa, käpertyä oman maailmani nurkkaan ihan vain pariksi kuukaudeksi? Normaalina oleminen ahdistaa. Syömisen ja liikkumisen suunnitteleminen ja kontrolloiminen tuovat helpotusta ja tunteen, että hallitsen koko elämääni. Tunteen, että olen vahva ja selviydyn vaikka mistä. Tunteen, etten tarvitse mitään tai ketään. Jos menetän tuon kontrollin, menetän myös hallinnan tunteen. Se on kaikki tai ei mitään, ja kapinahenki minussa tahtoo taas saavuttaa sen kaiken: kontrollin, hallinnan. Koska ilman sitä en ole mitään ja sen kanssa olen kaikki.

Ehkä minä vielä pystyn siihen. Pystynkö? Huomenna? Kyllä, heti huomenna. Maanantai, uusi periodi, uusi yritys, uusi elämä. Tällä kertaa olen parempi, tiukempi, suunnitelmallisempi. Tällä kertaa saavutan täydellisen konrollin. Tällä kertaa en sorru vaan uskon itseeni ja hallitsen itseäni. Sillä tällä kertaa asetan kontrollin kaiken muun edelle. Ja tällä kertaa tulen sanomaan tämän kaiken viimeisen kerran.

51,1 kg

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kokonaiseen kolmeen viikkoon. Opiskelu ja muut asiat tuntuvat vieneen kaiken aikani, joten en ole usein yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa. Ja silloin kun olisin ehtinyt, en jaksanut. Ja silloin kun olisin jaksanut, en viitsinyt. Niin niin, seli seli. Totuus kuitenkin on, että on tullut syötyä taas kaikenlaista, ja repsahduksistahan sitä ei niin mielellään kirjoittelisi.

Ensimmäinen repsahdus sattui itse asiassa jo sunnuntaina 20. päivä syötyäni liian ison annoksen raskasta ravintolaruokaa. Tuona päivänä söin myös karkkia. Seuraavana päivänä tein muka hyvällä omallatunnolla jälkiruoaksi kauraista omenapaistosta, jota söin kuitenkin aivan valtavan annoksen ja jonka loppujen lopuksi päädyin oksentamaan. Sitä seuraavana päivänä oloni oli tyhjempi kuin koskaan, ja iltapäivällä olin taas kaverin kanssa ravintolassa syömässä ja sorruin lisäksi ostamaan kasan irtokarkkeja. Erityisesti juuri irtokarkkeihin, mutta myös esimerkiksi leipään, liian isoihin ruoka-annoksiin, pizzaan, leivoksiin ym. sortumista on tapahtunut siitä lähtien enemmän tai vähemmän. Tosin yhtenä viikonloppuna sain muutaman päivän tehokuurilla painoni putoamaan jopa 50,6 kilogrammaan, minkä jälkeen repsahdin kuitenkin taas samantien ja paino nousi 52 kiloon. En ymmärrä, mikä minua vaivaa.

Yksi hyvä asia sentään näiden viikkojen aikana on ollut oma ahkeruuteni liikunnan harrastamisen suhteen; nimittäin en ole kertaakaan jättänyt väliin bodypumpia, kuntosalia, uimista tai astangajoogaa. Toivon, että pystyn olemaan jatkossakin yhtä aktiivinen. Toivon myös, että syömistottumuksenikin muuttuisivat niin, ettei syöminen hallitsisi minua vaan minä syömistäni. Minun on perusteellisesti tutkiskeltava halujani ja kysyttävä: Syönkö elääkseni vai elänkö syödäkseni?