En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kokonaiseen kolmeen viikkoon. Opiskelu ja muut asiat tuntuvat vieneen kaiken aikani, joten en ole usein yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa. Ja silloin kun olisin ehtinyt, en jaksanut. Ja silloin kun olisin jaksanut, en viitsinyt. Niin niin, seli seli. Totuus kuitenkin on, että on tullut syötyä taas kaikenlaista, ja repsahduksistahan sitä ei niin mielellään kirjoittelisi.
Ensimmäinen repsahdus sattui itse asiassa jo sunnuntaina 20. päivä syötyäni liian ison annoksen raskasta ravintolaruokaa. Tuona päivänä söin myös karkkia. Seuraavana päivänä tein muka hyvällä omallatunnolla jälkiruoaksi kauraista omenapaistosta, jota söin kuitenkin aivan valtavan annoksen ja jonka loppujen lopuksi päädyin oksentamaan. Sitä seuraavana päivänä oloni oli tyhjempi kuin koskaan, ja iltapäivällä olin taas kaverin kanssa ravintolassa syömässä ja sorruin lisäksi ostamaan kasan irtokarkkeja. Erityisesti juuri irtokarkkeihin, mutta myös esimerkiksi leipään, liian isoihin ruoka-annoksiin, pizzaan, leivoksiin ym. sortumista on tapahtunut siitä lähtien enemmän tai vähemmän. Tosin yhtenä viikonloppuna sain muutaman päivän tehokuurilla painoni putoamaan jopa 50,6 kilogrammaan, minkä jälkeen repsahdin kuitenkin taas samantien ja paino nousi 52 kiloon. En ymmärrä, mikä minua vaivaa.
Yksi hyvä asia sentään näiden viikkojen aikana on ollut oma ahkeruuteni liikunnan harrastamisen suhteen; nimittäin en ole kertaakaan jättänyt väliin bodypumpia, kuntosalia, uimista tai astangajoogaa. Toivon, että pystyn olemaan jatkossakin yhtä aktiivinen. Toivon myös, että syömistottumuksenikin muuttuisivat niin, ettei syöminen hallitsisi minua vaan minä syömistäni. Minun on perusteellisesti tutkiskeltava halujani ja kysyttävä: Syönkö elääkseni vai elänkö syödäkseni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti