52 kg?

Turha kai parkua, kun paskat on jo housuissa.

Kello on varttia yli kaksitoista yöllä, ja olen puoli tuntia sitten vetänyt naamaani reilu 220 grammaa - eli lähes 1 100 kilokaloria - pelkkää suklaata. Inhoan itseäni. Mietin, miksi. Miten tässä näin pääsi käymään?

Palaan ajassa vähän taaksepäin. Pohdin sitä viikonloppua, kun söin nakkikeittoa ja vihannestikkuja. Sen jälkeen alkoi ote lipsua. Vähän ylimääräisiä hedelmiä siellä sun täällä. Liian isoja annoskokoja. Satunnaisia herkkuihin lipsumisia. Veden juomisen unohtelua. Ja lopulta täydellinen retkahdus ensin kotona, kun vedin paketillisen glöginmakuisia jaffakeksejä, ja sitä seuraavana päivänä kaverin pikkujoulubileissä, kun join itseni tosi humalaan ja sen perjantain lisäksi myös lauantai ja sunnuntai meni niin totaalimässäilyn puolelle, enkä liikkunut ollenkaan, koska makasin kotona krapulaisena. Sitä seuraavakin viikko meni sitten vähän niin ja näin. Kävin ainoastaan kerran uimassa ja kerran body pumpissa. Syömiset eivät menneet sen paremmin. Viime viikonloppu meni opiskellessa, enkä saanut aikaiseksi käydä joogassa tai kuntosalilla.

Paino on hiljalleen hivuttautumassa kohti 52 kilogrammaa. Maanantaina kävin uimassa, mutta söin kaikenlaista tyhmää jouluherkkua. Eilen meni vielä huonommin, siis tosi huonosti. Aamupalaksi söin kyllä tunnollisen kevyesti spelttimuroja rasvattomalla maidolla, mutta iltapäivällä ote alkoi lipsua. Menin sitten kaverin kanssa syömään opiskelijaruokalaan, ja mätin lautasen aivan liian täyteen ruokaa: lämmintä ruokaa, salaattia ja vielä leipääkin. En sentään syönyt ihan kaikkea, mutta liikaa joka tapauksessa. Illalla menin käymään yksissä pikkujouluissa, ja vaikken viipynyt kuin pari vaivaista tuntia, niin ehdin silti onnellisesti syödä kaikkea mahdollista tarjolla ollutta. Kotimatkalla oli jo sen verran piittaamaton olo kaikesta, että poikkesin ruokakaupan kautta ja ostin tosiaan lähes neljänneskilon kolmea eri lempisuklaatani ja söin lähes kaikki, kahta suklaanappirullan palaa lukuun ottamatta, kotisohvalla löhötessäni. Viimeisten palojen kohdalla olin jo niin täynnä suklaata ja itseinhoa, että en tiedä mitä olisin tehnyt. Minua ällötti käyttäytymiseni. Viimeiset kaksi palaa vedin alas vessanpytystä ja päätin, että nyt tämä saa loppua. Voisin itkeä, mutta mitä se mitään hyödyttäisi.

Eating hurts,

hunger feels good.

Give me strength

to be without food.