51,4 kg

Minun tapani laihtua

Minulta vei uskomattoman pitkään oivaltaa, että laihduttajalla ei ole paluuta entiseen. Laihduttamisessa ei voi onnistua laskemalla päiviä, tunteja, minuutteja siihen, kun pääsen eroon tästä epämiellyttävästä ruokavaliosta ja saan taas elää niin kuin haluan; kuten ennen. Koko jutun oivallus on löytää itselle sopiva, kokonaan uusi - tai ainakin oleellisilta osin uudistettu - elämäntapa, jota noudatetaan hamaan tulevaisuuteen. (KG-lehti 5/2009.)

Yllä oleva KG-lehden pääkirjoituksen pätkä sai minut arvioimaan laihdutusmenetelmääni tässä yhtenä päivänä ja on kutkutellut mielessäni siitä saakka. Mikä oikein on minun tapani laihtua?

En ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa mitään kokonaiseen viikkoon, mikä harmittaa minua kovasti. Toisaalta, eipä menneessä viikossa paljon muistelemista juuri ole. Alkuviikko sujui kyllä hienosti: kävin uimassa, sauvakävelemässä ja kuntosalilla. Aloitin jopa uuden liikuntalajin, nimittäin body pumpin! Astangaan en ehtinyt enkä lopulta jaksanut mennä. Vähensin teen juomista yhteen kuppiin ja hedelmien syömistä yhteen hedelmään päivässä. Söin terveellisesti ja kevyesti: kasvisruokaa lähes joka päivä (perjantaina uuniperunaa katkaraputäytteellä ja lauantaina kalakeittoa), salaatteja (porkkanaraastetta raejuustolla, tonnikalasalaattia, tomaatti-mozzarellasalaattia), täysjyväleipää joka aamu, vähärasvaisia tai rasvattomia maitotuotteita (innostuin ostamaan cottifrutteja), ja osanutrasinkin joinakin päivinä. Yritin myös muistaa syödä joka aterian jälkeen xylitol-purkkaa ja juoda paljon vettä. Tosin yhtenä iltana söin opiskelukaverini luona mustikkapiirakkaa, leipäjuustoa ja viinirypäleitä (auts!). Torstaisessa Dieetit vaihtoon -ohjelmassa oli vaihteeksi laiha poika ja lihava nainen, kuvaustyylikin oli jotenkin vähän erilainen. Aluksi paino sahaili siinä 52 kilon tietämillä, mutta lauantaiaamuun mennessä se oli pudonnut jo 51,2 kiloon(!) Lauantai ja sunnuntai eivät sitten kuitenkaan sujuneet ihan yhtä hyvin, sillä se viikonloppu meni sukuloidessa ja siten voileipäkakkua, täytekakkua, leipää, pipareita, karkkeja, jäätelöä sun muuta läskitarjottavaa syödessä. Jaksoin sentään kuitenkin käydä lenkillä sunnuntaina. Viikonlopun jälkeen on taas vanha tuttu morkkis painanut, ja olen sen jälkeen kovasti yrittänyt keksiä itselleni ratkaisua tähän näemmä usein toistuvaan sosiaalisen kanssakäymisen ja sihen liittyvään syömisen ongelmaani.

Mutta: uusi viikko, uudet kujeet. Eilen maanantaina aamupalaksi sitä samaa täysjyväleipää kasvisrasvalevitteellä, tuoreella basilikalla, jääsalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja tomaatilla. Juomaksi lasillinen tuoremehua ja muutama kupillinen teetä. Ennen uimaan lähtöäni söin viikonlopulta unohtuneen uuniperunan katkaraputäytteellä. Uimisen jälkeen söin omenan ja vierailulla tätini luona tomaatti-juustopasteijan sekä kaksi isoa kupillista teetä kevytmaidolla ja tosi monella sokeripalalla. Illalla kotona söin vielä runsaasti hedelmiä.

Tänään heräsin jo kuudelta aamulla. Aamupalaksi söin täysjyväleipää kasvisrasvalevitteellä, tuoreella basilikalla, jääsalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja tomaatilla sekä keltaisen luumun. Lisäksi join lasillisen tuoremehua sekä kaksi kupillista teetä. Iltapäivällä kävin syömässä opiskelijaruokalassa kikherne-kasviskeittoa, vähän vihersalaattia salaatinkastikkeella sekä sekaleipää valkosipulilevitteellä, juomaksi rasvatonta piimää. Viimeisten luentojen jälkeen join Nutrilett shaken ja suuntasin kokoukseen, vaikka väsytti hirveästi enkä millään olisi jaksanut. Kokouksessa napsin kiljuvaan nälkääni ison kourallisen pähkinöitä, kotiin päästyäni olen ahminut läjän hedelmiä.