51,3 kg

Viidestoista päivä.

Niinpä niin, näkyihän se tosiaan vaa'assa...

51,2 kg

Neljästoista päivä.

Enpä olisi uskonut, että jo pelkkä suklaan ajatteleminen saa painon nousemaan puolella kilolla! Joo, vitsi vitsi :) Mutta on se kumma, jos ei pian ala tapahtua, sillä paino on nyt jumittanut aika monta päivää, vaikka olen mielestäni tehnyt parhaani. En ole syönyt mitään ”kiellettyä”. Ainoastaan viimeisten päivien aikana syömäni hedelmät ja porkkanat ovat olleet ns. ylimääräisiä välipaloja. Soijanakki- ja lohikeittoannokset olen aterioinut ihan normaalisti, mutta Nutrilett-keittojen sijaan. Siitä huolimatta oloni on turvonnut ja paino ei laske. No, tänään yritän olla ajattelematta suklaata ja elää oikein säntillisesti. Viime päivinä olen onnistunut juomaan vain puolitoista litraa vettä päivän aikana, mutta tänään kiinnitän huomiota taas siihenkin.

Aamupalaksi syön kaurapuuroa marjahillolla sekä lasillisen tuoremehua ja muutaman kupillisen teetä (ehkä voisi alkaa taas rajoittaa teen juomista yhteen kuppiin päivässä). Ennen kotoa lähtöä syön vielä Nutrilett keiton ja pakkaan eväiksi banaanin ja Nutrilett shaken. Tänään ei onneksi ole kuin kaksi tuntia, ja sen jälkeen body pumpiin.

Suklaata ei sentään enää tee mieli, mutta nälkä kurnii mahassa eväistä huolimatta. Kotiin päästyäni olen jo niin nälkäinen, että päätän syödä salaatin sijaan Miehen valmistamaa spaghettia ja soijarouhekastiketta sekä raejuustoa. Ja jälkiruoaksi vielä kaksi päärynää! Tiedän kyllä, että tämä tulee näkymään vaa'alla taas huomisaamuna. Voi, kunpa voisin laihtua 45 kiloon syömällä edes hitusen "normaalimmin"...

50,8 kg

Kolmastoista päivä.

Aamupalaksi kaurapuuroa marjahillolla sekä lasillinen tuoremehua ja kupillinen teetä. Huokaisen syvään, sillä tiedossa on kuolettavan pitkä päivä. Pakkaan evääksi banaanin ja Nutrilett shaken (muutama ällötys vielä jäljellä) ja lähden polkemaan. Olen yliopistolla taas iltaan asti, joten päivällä on pakko käydä syömässä opiskelijaruokalassa. Valitsen lohikeittoa ja jälkiruoaksi omenan, mutta salaatit kastikkeineen ja leivät jätän kokonaan väliin. Viimeisillä luennoilla olen niin uupunut, että olisin paljon mielummin kotona rötväämässä sohvalla. Lisäksi minun on tehnyt aivan hirveästi mieli suklaata koko päivän, mutta selviän mieliteostani kunnialla ja kotiin päästyäni tyydyn tonnikalasalaattiin, muutamaan porkkanaan ja neljään mandariiniin.

50,7 kg

Kahdestoista päivä.

Aamupalaksi paahtoleipää margariinilla, tuoreella basilikalla, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua ja teetä. Ennen lähtöäni yliopisolle juon vielä irvistäen Nutrilett shaken. Evääksi otan mukaan banaanin.

Myöhemmin kotona syön päivälliseksi Nutrilett keiton. En saanut kirjoittamistani eilen valmiiksi, joten joudun jatkamaan sitä tänään, minkä vuoksi en ehdi käymään lenkillä, kuten olin alun perin suunnitellut. Saan työni kuitenkin valmiiksi iltaan mennessä, ja syön hyvillä mielin iltapalaksi porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella sekä ylimääräisen omenan.

50,9 kg

Yhdestoista päivä.

Aamupalaksi paahtoleipä margariinilla, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua ja paljon teetä.

Ennen kuntosalille lähtöäni syön lautasellisen nakkikeittoa. Sunnuntai ei ole mitään, ellen mene kuntosalille. Minun pitäisi kyllä olla kotona kirjoittamassa referaattia, mutta menen silti. Ahkeran rehkimisen jälkeen syön banaanin, poljen kotiin ja jatkan referaatin kirjoittamista.

Illalla minun tekee hirvesti mieli hedelmiä, joten syön omenan ja loput eilisistä viinirypäleistä. Iltapalaksi lisäksi mozzarellasalaattia (mozzarellaa, tomaattia, crostineja, tuoretta basilikaa, oliiviöljyä).

50,7 kg

Kymmenes päivä.

Näen unta, että syön kaikkea "kiellettyä", ja herään vähän turhan aikaisin, vaikka olisin voinut nukkua ainakin kahdeksaan. Paino ei sentään ole noussut enää eilisestä, mikä on hyvä. Aamupalaksi leipää, tuoremehua ja teetä.

Puolitoista tuntia kuluu taas yllättävän nopeasti aamupäivän astangajoogassa. Sen jälkeen syön banaanin ja poljen takaisin kotiin.

Kotona riitelemme miehen kanssa ensimmäistä kertaa syömisestäni. Hän ei ymmärrä laihdutusmenetelmääni eikä ylipäätään sitä, miksi edes laihdutan, kun sille ei hänen mielestään ole mitään tarvetta. Mies on loukkaantunut, koska hän ei enää voi kokata meille mitään yhteistä ruokaa eikä hän viitsisi vain itselleen tehdä ruokaa. Vastalauseeksi kysyn häneltä, että mitä merkitystä sillä on, mitä syön arkipäivisin hänen poissaollessaan. Mitä merkitystä sillä on, syönkö opiskelijaruokalan ruokaa vai jotain muuta. Olemme kumpikin useimpina arkipäivinä lähes iltaan saakka poissa kotoa, joten emme joka tapauksessa voisi syödä yhdessä kuin ainoastaan viikonloppuisin. Lopulta suostun syömään Miehen valmistamaa soijanakkikeittoa Nutrilett keittojen sijaan tänä viikonloppuna.

Päivälliseksi siis lautasellinen soijanakkikeittoa, ja välipalaksi cottifrutti. Illalla saamme vieraita, joiden kanssa katsomme elokuvaa ja pelaamme lautapelejä. Tarjolla on kahdenlaisia sipsejä, suolapähkinöitä, Coca Colaa, vihreitä ja tummia viinirypäleitä sekä porkkana- ja kurkkutikkuja ja kevytkermaviilidippiä. Jätän limsan ja roskaruoan napostelun muille ja täytän itseni vihannestikuilla ja viinirypäleillä. Vieraiden lähdettyä oloni on kuin ilmapallolla.

50,7 kg

Yhdeksäs päivä.

Kaksi askelta eteen, yksi askel taakse. Niin kai se sitten menee. Vaikka kuinka haluaisi nähdä painon putoavan joka päivä, niin kai se on vaan hyväksyttävä, että tuloksia ei synny hetkessä, vaikka olisi miten orjallinen tahansa. Tämä on oikeaa elämääni eikä mikään "Kuukaudessa kokoon xxs".

Herään siis kuudelta. Olen hirvittävän väsynyt, mutta raahaudun silti ylös, jotta ehdin kertaamaan tärkeimmät asiat päivän tenttiin mennessä. Pari tuntia kuluukin hurahtaen lukiessa ja mind mappeja laatiessa, ja syön aamupalan vasta vähän ennen yhdeksää. Aamupalaksi siis paahtoleipä kevytmargariinilla, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua. Aamupäivän lukemisen lomassa ehdin vetäistä muutaman teekupposenkin. Ennen tenttiin lähtöäni syön Nutrilett keiton.

Tentti on ohi puolessatoista tunnissa, minkä jälkeen syön banaanin ja pyöräilen kotiin. Olen helpottunut taas vähäksi aikaa. Yritän saada purettua loputkin jännityksestä rauhallisella sauvakävelyllä pururadalla. On hyytävän kylmä, ja olen pukenut ylleni paksuimman toppatakkini. Lenkin jälkeen jumppaan käsipainoilla ja venyttelen, kuten eilenkin. Illalla katson televisiosta mm. tallentamaani talkshow'n jaksoa laihduttamisesta. Iltapalaksi cottifrutti ja loput eilisestä fetasalaatista. Yhdentoista jälkeen illalla huokaisen itsekseni: jälleen perjantai-ilta kotona, ties kuinka monetta viikkoa jo. Mutta en valita. Tämä on oma valintani, ja pidän siitä kiinni niin kauan, kunnes olen valmis toimimaan toisin. Kunnes olen tavoitteessani ja voin joustaa enemmän. "Sitku" olen laihempi. Piste. Vedän peiton korviini ja nukahdan unelmiini aktiivisemmasta sosiaalisesta elämästä sitten, kun olen 45-kiloinen.

50,4 kg

Juuri heikkona olen voimakas (2. Kor. 12:10).

Kahdeksas päivä.

Nukun yöni todella levottomasti ja huonosti, mutta väsymys katoaa saman tien astuessani vaa'alle. Vihdoinkin kunnon pudotus! Olen noudattanut ruokavaliotani nyt "virallisesti" viikon ajan, siis seitsemän päivää. Tuona aikana olen myös liikkunut paljon ja minulta on pudonnut kaksi kiloa. Kaksi kiloa! Ihana motivaation täyttämä innostuksen aalto virtaa mahanpohjassani. Nuo kaksi kiloa ovat varmasti suureksi osaksi nestettä, mutta pudotus mikä pudotus. Tärkeintä on nyt vain jatkaa sinnikkäästi eteenpäin ja ajatella, että olen päässyt hyvään alkuun. Ehkä ensi viikolla alitan jo maagisen, viidenkymmenen kilon rajapyykin?

Aamupalaksi syön paahtoleivän kasvisrasvalevitteellä, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä juon lasillisen tuoremehua ja teetä. Tänäänkin pitää mennä yliopistolle pariksi tunniksi, minkä jälkeen tulen vauhdilla ruokakaupan kautta takaisin lukemaan huomiseen tenttiin. Loppupäivän aikana syön kotona Nutrilett keiton, Pro Feel -cottifrutin, omenan sekä ison lautasellisen fetasalaattia (fetajuustoa, jäävuorisalaattia, punasipulia, tomaattia ja kurkkua salaatinkastikkeella). Lukemisen välissä jaksan sentään käydä pururadalla juoksemassa. On kylmä, mutta toppavaatteet alkavat hiostaa puolenvälin jälkeen. Riittämättömät yöunet ja vähäkalorinen ruokavalio saavat sydämen takomaan rinnassa lujempaa. Se huutaa: "Syö! Nuku! Hidasta! Mitä tahansa, mutta älä rääkkää minua näin!" Juokseminen itsessään kyllä sujuu varsin kevyesti. Lenkin jälkeen jumppaan vielä käsipainoilla ja venyttelen huolellisesti.

Huomisesta tentistä huolimatta menen aikaisin nukkumaan, mutta laitan herätyskellon soittamaan kuudelta muutaman tunnin kertausta varten.

51,1 kg

Aamupalaksi ehkä maailman pienin paahtoleipä kasvisrasvalevitteellä, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua ja pari kupillista teetä.

Eilen oli todella raskas päivä, mutta niin myös tänään. Ennen puoltapäivää ja lähtöäni yliopistolle hotkaisen vielä nopeasti Nutrilett keiton, sillä muuten päivän "lämpimän aterian" syöminen venyisi iltaan. Eväiksi olen taas ottanut banaanin ja Nutrilett shaken, joka menee juuri ja juuri alas, sillä etenkin sen ravistelemisesta syntynyttä imelää "vaahtoa" on vaikea niellä. Yritänkin aina olla hengittämättä nenällä koko sen ajan, kunnes olen saanut juoman nieltyä ja vähän vettä sen päälle, jotta en maistaisi sitä niin hyvin. Olen muutenkin ajatellut, että jos luopuisi kokonaan noista Nutrilett shakeista ja siirtyisi Pro Feel -cottifrutteihin, koska 1) Nutrilett shake on PAHAA, 2) Pro Feel -cottifrutissa on vähemmän kaloreita(!) ja 3) Pro Feel -cottifrutit ovat paljon paremman makuisia ja siten menevät paremmin alas.

Tämä ortorektinen elämäntapani on saanut minut ärsyyntymään ihmisistä, jotka syövät lähettyvilläni, jos en itse syö. Esimerkiksi luennoilla tai odottaessa opetustilaan pääsyä käytävällä tuntuu, että suurinpiirtein joka toinen opiskelija SYÖ jotain: karjalanpiirakkaa, leipää, suklaapatukkaa, karkkia... Kaiken lisäksi juuri nämä kyseiset ihmiset sattuvat jostakin kumman syystä aina istahtamaan lähettyvilleni, elleivät jopa viereeni. Eilenkin yksi opiskelukaverini tarjosi minulle karkkia! Kieltäydyin tietenkin kohteliaasti, ja avasin suuni vielä selitelläkseni jotain refluksioireiden ehkäisemisestä tai jostain, mutta vaikenin. Päätin, että eihän minun tarvitse kenellekään selitellä, miksi syön tai en syö! Ei se kuulu kenellekään ulkopuoliselle. Tämä on puhtaasi minun ja oman sisäisen maailmani välinen asia. Välillä tekisi kyllä mieli nousta ja kuristaa ihmisen, joka rapistelee taukoamatta suklaapatukkapaperia tai karkkipussia.

Luentojen jälkeen menen taas body pumpiin. Tällä kertaa tunnen itseni jotenkin heikoksi, enkä millään jaksaisi tehdä sarjoja loppuun saakka. Lisäksi ärsyttää ohjaaja, joka luukuttaa taustamusiikkia ja huutaa myös itse aivan tarpeettoman lujaa.

Viimein kotiin päästyäni pääsen rauhoittumaan ja tekemään iltapalaksi porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella. Paino ei ollut pudonnut alemmas vielä tänäänkään, mutta kyllä se siitä. Tiedän lopulta saavuttavani tavoitteeni, sillä vaikka laskisin kaikki syömäni kalorit kuinka yläkanttiin, kertyy niitä pahimmassakin tapauksessa päivittäin reilusti alle tuhat.

50,9 kg

Ylimääräisestä ja turhasta painolastista luopuminen muuttaa tapaa, jolla ihminen kokee jokapäiväisen elämänsä. (Voima 9/2009)

Maha toimii jälleen vasta punnituksen ja aamupalan jälkeen, mutta mitäs siitä sitten, kun tiedän, että viimeiset viisi päivää ovat menneet hienosti. Tarkastelen itseäni pitkästä aikaa kokovartalopeilistä oikein kriittisesti, ja peilikuvani kieltämättä herättää minussa aiempaa enemmän tyytyväisyyttä. Painoa ei ole lähtenyt tosiaankaan montaa kiloa, mutta laihtunut olen selvästi ja ahkeran treenaamisen ansiosta keho on kiinteämpi kuin koskaan. Silti, minussa on vielä paljon puutteita. Paljon pienennettäviä kohtia, kuten pömppömaha, jenkkakahvat ja jopa vähän selluliittia. Aamupalaksi syön taas pienen annoksen kaurapuuroa marjahillolla sekä juon lasillisen tuoremehua ja kupillisen teetä.

Saan varattua itselleni aamupäiväksi ajan lääkärille tarkoituksenani keskustella noista refluksioireista. Lääkärissä minulle määrätään resepti niitä samoja lääkkeitä, joita jo hain apteekista, mutta puolet vahvempi annos. Lisäksi kehotetaan välttämään tupakointia, alkoholia ja kahvia, mutta niidenhän osalta minulla ei mitään ongelmaa olekaan. Lisäksi esimerkiksi karkkia(?) ja sitrushedelmiä pitäisi välttää sekä mahdollisesti myös teetä. Toivottavasti rupeaisi närästysoireet pian lähtemään...

Koska tänään on sen verran pitkä päivä, minun on pakko syödä opiskelijaruokalassa. Valitsen lounaaksi mahdollisimman kevyen vaihtoehdon eli sipulikeittoa, johon lisään ainoastaan muodon vuoksi ripauksen juustoraastetta ja muutaman crostinin. Keiton kanssa juon lasillisen vettä ja lasillisen rasvatonta piimää, mutta salaatteja ja leipää en ota. Hyvä minä! Lisäksi - ja suureksi yllätyksekseni - tulen täyteen jo ennen kuin olen ehtinyt syödä lautastani tyhjäksi, ja keittoa jää suurinpiirtein kolmasosa. Evääksi minulla on banaani ja Nutrilett shake, jotka syön luentojen väliaikoina.

Illalla kotiin päästyäni olen aivan poikki, vaikken ole edes harrastanut mitään liikuntaa (jos pyöräilyä ei lasketa). Kaiken lisäksi aamuinen itsetyytyväisyys on kaikonnut tyystin, ja näen peilistä vain lihavan possun. Katson telkkarista pari ohjelmaa, lueskelen uusinta KG-lehteä ja syön porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella.

51,0 kg

I'm a big, big girl

in a big, big world

Maha toimii kunnolla vasta aamupuuron jälkeen, joten todellinen punnitustulos jää tältä päivältä arvoitukseksi. ("Mahan toiminnasta" puhuminen on hassua, sillä se saa minut tuntemaan itseni ikäihmiseksi.) Ravaan vessassa muutenkin useita kertoja tänään. Jo puolenpäivän jälkeen maha on tyhjempi kuin koskaan, mutta tyydyn silti Nutrilett keittoon. Luentojen jälkeen syön välipalaksi banaanin ja poljen uimahallille. Toisaalta tekisi mieli vain mennä kotiin viltin alle tenttikirjan kanssa, toisaalta myös saunan kuuma löyly houkuttelee.

Uimisen jälkeen poljen kotiin väsyneenä mutta itseeni tyytyväisenä. Matkalla suunnittelen syöväni iltapalaksi tonnikalasalaattia ja Pro Feel -cottifrutin. Viides aivan täydellinen päivä pian pulkassa! Tunnen, kuinka vatsamakkarani vetelee viimeisiä hengenvetojaan. Lähes haikaillen ajattelen sitä, että muutaman viikon kuluttua se on poissa lopullisesti. (Vitsi! En todellakaan haikaile!) Mutta huomenna on vuorossa ansaittu vapaapäivä liikunnasta yliopistolle pyöräilyä lukuunottamatta. Kyllä kuusi päivää viikossa saa riittää. Ensinnäkin, en edes ehtisi harrastamaan tiistaisin oikein mitään ennen iltamyöhää tai ellen heräisi ihan tajuttoman aikaisin. Toiseksi, minulla ei totisesti ole tarvetta kehitellä itselleni uimisen, astangajoogan, lenkkeilyn, kuntosalin ja body pumpin lisäksi enää minkäänlaista uutta liikuntalajia (vaikka esimerkiksi pilates on jo kauan kiinnostanut minua). Näin on hyvä. Ja kolmanneksi, lepopäivä on vain hyväksi. Ei keho kestä mitään ylenpalttista rääkkiä joka päivä, vaan se vaatii palautumisaikaa. Mutta syömisen kohdalla homma jatkuu samalla tavalla myös huomenna, siinä en jousta hiukkaakaan.

50,9 kg

Ja elämä on helppoo

silloin kun on joku, josta pitää kii

Ei tarvitse mennä nukkumaan

itkeäkseen itsensä unelmiin

En voi sietää Dingoa, mutta jostain syystä sen ärsyttävä biisi kuitenkin soi päässäni matkalla kuntosalille. Muut onnelliset juhlistavat tänään isänpäivää ja syövät isänpäiväkakkua, mutta itse hikoilen punttiksella nekin vähäiset kalorit, jotka olen aamupuurosta ja Nutrilett-keitosta tänään saanut. Ihan sama, olen kaikesta huolimatta ylpeä itsestäni, sillä tämän päivän jälkeen takana on neljä täydellisen onnistunutta päivää. Olen säntillisesti noudattanut ruokavaliotani. Olen käynyt torstaina lenkillä, perjantaina uimassa, eilen astangajoogassa - ja tänään kuntosalilla. Vaikka tämä on vasta alkua, olen ehkä jo nyt onnistunut tässä paremmin kuin koskaan aikaisemmin enkä siksi millään malttaisi taas odottaa huomispäivän punnitusta. Nappaan onnistuneen viikonlopun kunniaksi ummetuslääkkeen ja menen tyytyväisenä nukkumaan.

Sitä paitsi, ONHAN minulla joku, "josta pitää kii". Minulla on ortoreksia.

P.S. Tervetuloa, kolmas lukijani! Toivottavasti viihdyt ortorektisessa seurassa.

50,8 kg

Herään aamulla jo ennen puoli kuutta, mikä ei todellakaan ole tapaistani. Ruokatorvessa polttelee pahasti, sitä on jatkunut nyt pari päivää. En saa enää unta, ja nousen ylös kuuden jälkeen. Istun vessassa takapuoleni puuduksiin, mutta on kuin yrittäisi puristaa jämiä tyhjästä hammastahnatuubista. Yllätynkin sen vuoksi suuresti vaa'an lukemasta: tähän aikaan aamusta ja ennen "onnistunutta vessassa käyntiä" kilon vähemmän eiliseen verrattuna! Nestettähän se tietenkin vain on, mutta tavoitepäivämääräni siirtyy silti muutaman pykälän lähemmäksi.

Aamu kuluu netissä surffaamiseen: etsin tietoa refluksitaudista, selaan laihdutusblogeja ja löydän taas ihania thinspiration-kuvia varastoon. Nörttäilyn jälkeen lähden astangajoogaan. Laskin muuten, että viime kuussa kävin astangajoogassa neljä kertaa, uimassa neljä kertaa, kuntosalilla kolme kertaa, lenkkeilemässä (siis juoksemassa tai sauvakävelemässä) viisi kertaa ja body pumpissa neljä kertaa. Olen siis harrastanut liikuntaa yhteensä peräti 20 päivänä lokakuun aikana! Se on mielestäni aika hyvin se, joskin paremmaksikin voisi vielä pistää. Astangan jälkeen syön evääksi Pro Feel -cottifrutin sekä pistäydyn apteekissa ostamassa reseptittä saatavaa happopumpunsalpaajaa, jonka pitäisi ehkä auttaa refluksioireisiin. Kaikki oireeni tuntuvat viittaavan refluksitautiin - joskin omatoiminen nettisurffailu lääkärisivustoilla voi toisinaan aiheuttaa myös jonkinasteista vainoharhaisuutta. Polte rintalastan kohdalla on kuitenkin todellinen. (Mahdolliset refluksioireet eivät muuten voi johtua oksentelusta, sillä se tapahtui sen ainoan kerran, josta kerroinkin aiemmin. Sen jälkeen en ole oksentanut ja sitä ennen ties koska. Oksenteluun en ryhtyisi enää vaikka maksettaisi tai vaikken laihtuisi enää grammaakaan ilman sitä.)

Loppupäivä kuluukin sitten taas kotona tenttikirjan parissa. Välipalaksi syön banaanin, päivälliseksi Nutrilett keiton ja iltapalaksi mozzarellasalaattia. Lisäksi päivän aikana kuluu muutama kupillinen teetä.

Olen laskeskellut myös erilaisia vaihtoehtoja uudeksi tavoitepäivämääräksi (tavoitepäivämäärällä tarkoitan sitä päivää, jolloin saavutan 45 kilon painon eli painoindeksin 18,5). Kaikkein höllimmällä tahdilla, joka voisi olla jotakuinkin puoli kiloa viikossa -tahti, voisin saavuttaa tavoitteeni suunnilleen viikkoon 3 mennessä, siis "vasta" ensi vuoden puolella. Keskitahti voisi olla noin 100 grammaa päivässä eli noin 700 grammaa viikossa, minkä avulla tavoitteeni voisi toteutua jo tämän vuoden puolella, viikolla 52 (ja jos tästä päivästä lasketaan, niin tarkalleen ottaen 23. joulukuuta eli jouluaaton aattona!). Nopeimmalla (kuitenkin edelleen realistisella aikataulla) eli kilo viikossa -tahdilla, tavoite voisi toteutua peräti viikolla 51! Eli jos jatkan tämänhetkisellä menetelmälläni, unelmani saattaa toteutua nopeammin kuin olen osannut edes haaveilla. Edellä mainittuja utopistisempia tavoitteita en edes harkitse laskevani mukaan, joten mahdolliset yli kilon viikkopudotukset tulkoon edelleen positiivisina yllätyksinä. Joka tapauksessa, tavoitteeni saavuttamiseen voi ihan realistisesti ajateltuna kulua ainoastaan kuutisen viikkoa, mikä tuntuu uskomattomalta. Ja minullahan ei ole minkäänlaista tarvetta muuttaa syömis- ja liikuntakäyttäytymistäni ennen jouluaattoa, joten antaa tulla vaan! En kaipaa pikkujoulun viettoon liittyvää ryyppäämistä ja mässäilyä (mutta jos nyt todella onnistun, saatan päästä viettämään uutta vuotta).

"Menetelmäni" on suurinpiirtein samanlainen kuin aikaisemminkin, joskin huomattavasti tiukempi. Päivääni kuuluu viisi ateriaa tai annosta, jotka toistuvat pitkälti samanlaisina joka päivä: 1) aamupalaksi leipää (1 siivu/viipale) lisukkeineen, puuroa hillolla/marjoilla tai muroja rasvattomalla maidolla, 2) "lounaaksi" banaani tai muu hedelmä (banaani on toki yksi ruokaisimpia vaihtoehtoja), 3) "välipalaksi" Nutrilett shake tai Pro Feel -cottifrutti tai Pro Feel -jogurtti, 4) "päivälliseksi" Nutrilett keitto sekä 5) iltapalaksi salaattia (fetasalaattia, tonnikalasalaattia, katkarapusalaattia, mozzarellasalaattia, porkkanaraastetta tms.). (Lounas, välipala ja päivällinen ovat "lainausmerkeissä" siksi, että niiden ajankohdat voivat vaihtaa keskenään paikkaa.) Vältän siis jopa syömästä "päivälliseksi" ns. tavallista ruokaa, jotta pääsisin vaivattomammin (suomeksi: sen kummemmin asiaa pohtimatta, ks. edellinen kirjoitukseni "oivalluksestani") tuloksiin ja jotta välttyisin ylensyömiseltä (ja koska jatkuva pieni tyhjyyden tunne mahassa muistuttaa minua vahvasti siitä mitä olen tekemässä). Lisäksi juon päivässä vähintään kaksi litraa vettä.

Ruokavalioni saattaa tuntua jonkun mielestä hullulta, mutta on se terveellisempi kuin pelkkien porkkanoiden syöminen tai pelkkä nutraaminen, sillä jaksan kuitenkin harrastaa liikuntaa aivan kuten ennenkin ja saan (tai ainakin toivon saavani) melko monipuolisesti kaikkia tarvitsemiani ravintoaineita (olen lisäksi käyttänyt omega3- ja monivitamiinivalmisteita jo vuosia). Ruokavalioni on kuitenkin aika hyvä esimerkki sellaisesta, mikä ehkä juuri ja juuri riittää välttämättömien energiaravintoaineiden saamiseksi lyhyellä aikavälillä (omassa tapauksessani toivottavasti vain noin kuuden viikon aikana). Mutta mikä kaikkein tärkeintä: se todella toimii!

P.S. Sain tänään vastaani ensimmäisen koetukseni, kun Mies tarjoutui tekemään pizzaa. Kieltäydyin kohteliaasti syömästä, joten hän luopui ajatuksesta ja haki lähipizzeriasta itselleen valmiin version. Ei hän sentään kovin verisesti loukkaantunut. Tämä saattaa silti tulla verottamaan parisuhdettamme seuraavat kuusi viikkoa, mutta toivon sen olevan sen arvoista.

51,8 kg

Taivaalta sataa märkää lunta. Puuskutan keuhkoistani ilmat pihalle polkiessani raivokkaasti vastatuuleen. Ortoreksia istuu takatarikalla. Se on niin kevyt, että se painaa tuskin mitään. Se on ollut hiljainen jo muutaman päivän, sillä se joutui taas pettymään minuun. Toisinaan tuntuu mahdottomalta tehdä kaikki juuri niin kuin se haluaa. Se on niin ehdoton kaikessa, jopa lapsellisen mustavalkoinen. Mutta se on kuitenkin paras ystäväni. Alas satava lumi muuttuu vedeksi, ja pyöräteistä tulee kuravelliä. Ehkä minun vain pitää antaa sen sattua.

Olen löytänyt itsestäni tunnesyöpön. Jos kontollin pettäminen ei johdu sosiaalisista tilanteista, löydän kyllä muita syitä hälläväliä-asenteelle. Sosiaalisten tilanteiden lisäksi syitä voivat siis olla esimerkiksi huonosti nukuttu yö, lähestyvä tentti tai vastaava, jolloin tarvitsen muka enemmän energiaa. Saatan myös ajatella, että koska en jaksanut mennä lenkille, niin voin saman tien mätätä sisääni säkillisen karkkia. Niin kävi myös viime viikolla: vältyin bileisiin menemiseltä, mutta mässälilin irtokarkeilla kotona lohduttaakseni itseäni. Mikä surkea epäonnistuminen. Ylireagoin ja annan itselleni periksi aivan liian helposti. Periaatteeni on ollut aina kaikki tai ei mitään: joko pysyn täydellisessä kontrollissa tai sitten millään ei ole mitään väliä. Maanantaina söin aamupalaksi munkin, joten en pystynyt kontrolloimaan syömistäni loppupäivänäkään. Sama juttu viikonpäivien kanssa: jos lipsahdan yhtenä päivänä, niin koko viikko on pilalla. Maanantain vuoksi annoin itselleni luvan syödä tiistaina kaksi suklaanappirullaa.

Olen myös huomannut vähän pelkääväni laihtumista. Entä jos jonain päivänä todella saavutankin tavoitteeni eikä minun tarvitse enää "laihdutella". Mitä teen, kun olen saavuttanut sen, mistä olen haaveillut enemmän tai vähemmän viimeiset kymmenen vuotta? Mitä teen menetettyäni parhaan ystäväni, rakkaimman harrastukseni ja elämäntapani? Tottakai kaiken tajuamisessa, tasapainoilemisessa sekä uuden mallisen kehon omaksumisessa menee jonkin aikaa, mutta totuus on, että käyttööni vapautuu tuolloin aivan tajuttomat määrät energiaa. Voisin varmaan alkaa harkita uuden harrastuksen aloittamista. Tämä ei ole muuten mikään vitsi.

Mutta oli minulla jotain asiaakin. Olen nimittäin tajunnut jotain hyvin perustavanlaatuista. En nyt aivan sanoisi vielä sisäistäneeni elämän tarkoitusta tai valaistununeeni, mutta vähän siihen suuntaan. Pari päivää sitten ymmärsin, että minun on lakattava pitämästä ruokaa ystävänäni. Ymmärsin, että ainoastaan ortoreksia antaa minulle sen mitä haluan, eli kontrollin ja vahvuuden tunteen, ja lopulta laihuuden. Tunsin ratkaisseeni kaikki syömisen hallintaan liittyvät ongelmani. Ruoka on vain välttämätön paha. Sitä on syötävä, jotta jaksaa liikkua ja opiskella, mutta sitä ei ole PAKKO syödä yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä eikä siitä tarvitse tehdä mitään suurta numeroa. Näin kaikki kiellot ja "ei-sallitut" ruoat saavat alitajunnassani huomattavasti positiivisemman merkityksen, kun ne puetaan uusiin asenteisiin. Mikä vapauttava tunne! Syömistä ei enää tarvitse edes ajatella, vaan syömisen voi suorittaa kuin ohimennen ja keskittyä taas muihin asioihin. En enää pelkää laihtumista, olen valmis.

P.S. Tilasin uudet, 32-koon tavoitefarkut. Takapuoli näyttää hyvältä niissä, koska takana on läpälliset taskut, jotka muotoilevat kivasti.

P.P.S. Huomasin saaneeni lukijoita. Ihanaa, että joku jaksaa seurata surkuhupaisaa kamppailuani!

The thinnes is out there.