Herään aamulla jo ennen puoli kuutta, mikä ei todellakaan ole tapaistani. Ruokatorvessa polttelee pahasti, sitä on jatkunut nyt pari päivää. En saa enää unta, ja nousen ylös kuuden jälkeen. Istun vessassa takapuoleni puuduksiin, mutta on kuin yrittäisi puristaa jämiä tyhjästä hammastahnatuubista. Yllätynkin sen vuoksi suuresti vaa'an lukemasta: tähän aikaan aamusta ja ennen "onnistunutta vessassa käyntiä" kilon vähemmän eiliseen verrattuna! Nestettähän se tietenkin vain on, mutta tavoitepäivämääräni siirtyy silti muutaman pykälän lähemmäksi.
Aamu kuluu netissä surffaamiseen: etsin tietoa refluksitaudista, selaan laihdutusblogeja ja löydän taas ihania thinspiration-kuvia varastoon. Nörttäilyn jälkeen lähden astangajoogaan. Laskin muuten, että viime kuussa kävin astangajoogassa neljä kertaa, uimassa neljä kertaa, kuntosalilla kolme kertaa, lenkkeilemässä (siis juoksemassa tai sauvakävelemässä) viisi kertaa ja body pumpissa neljä kertaa. Olen siis harrastanut liikuntaa yhteensä peräti 20 päivänä lokakuun aikana! Se on mielestäni aika hyvin se, joskin paremmaksikin voisi vielä pistää. Astangan jälkeen syön evääksi Pro Feel -cottifrutin sekä pistäydyn apteekissa ostamassa reseptittä saatavaa happopumpunsalpaajaa, jonka pitäisi ehkä auttaa refluksioireisiin. Kaikki oireeni tuntuvat viittaavan refluksitautiin - joskin omatoiminen nettisurffailu lääkärisivustoilla voi toisinaan aiheuttaa myös jonkinasteista vainoharhaisuutta. Polte rintalastan kohdalla on kuitenkin todellinen. (Mahdolliset refluksioireet eivät muuten voi johtua oksentelusta, sillä se tapahtui sen ainoan kerran, josta kerroinkin aiemmin. Sen jälkeen en ole oksentanut ja sitä ennen ties koska. Oksenteluun en ryhtyisi enää vaikka maksettaisi tai vaikken laihtuisi enää grammaakaan ilman sitä.)
Loppupäivä kuluukin sitten taas kotona tenttikirjan parissa. Välipalaksi syön banaanin, päivälliseksi Nutrilett keiton ja iltapalaksi mozzarellasalaattia. Lisäksi päivän aikana kuluu muutama kupillinen teetä.
Olen laskeskellut myös erilaisia vaihtoehtoja uudeksi tavoitepäivämääräksi (tavoitepäivämäärällä tarkoitan sitä päivää, jolloin saavutan 45 kilon painon eli painoindeksin 18,5). Kaikkein höllimmällä tahdilla, joka voisi olla jotakuinkin puoli kiloa viikossa -tahti, voisin saavuttaa tavoitteeni suunnilleen viikkoon 3 mennessä, siis "vasta" ensi vuoden puolella. Keskitahti voisi olla noin 100 grammaa päivässä eli noin 700 grammaa viikossa, minkä avulla tavoitteeni voisi toteutua jo tämän vuoden puolella, viikolla 52 (ja jos tästä päivästä lasketaan, niin tarkalleen ottaen 23. joulukuuta eli jouluaaton aattona!). Nopeimmalla (kuitenkin edelleen realistisella aikataulla) eli kilo viikossa -tahdilla, tavoite voisi toteutua peräti viikolla 51! Eli jos jatkan tämänhetkisellä menetelmälläni, unelmani saattaa toteutua nopeammin kuin olen osannut edes haaveilla. Edellä mainittuja utopistisempia tavoitteita en edes harkitse laskevani mukaan, joten mahdolliset yli kilon viikkopudotukset tulkoon edelleen positiivisina yllätyksinä. Joka tapauksessa, tavoitteeni saavuttamiseen voi ihan realistisesti ajateltuna kulua ainoastaan kuutisen viikkoa, mikä tuntuu uskomattomalta. Ja minullahan ei ole minkäänlaista tarvetta muuttaa syömis- ja liikuntakäyttäytymistäni ennen jouluaattoa, joten antaa tulla vaan! En kaipaa pikkujoulun viettoon liittyvää ryyppäämistä ja mässäilyä (mutta jos nyt todella onnistun, saatan päästä viettämään uutta vuotta).
"Menetelmäni" on suurinpiirtein samanlainen kuin aikaisemminkin, joskin huomattavasti tiukempi. Päivääni kuuluu viisi ateriaa tai annosta, jotka toistuvat pitkälti samanlaisina joka päivä: 1) aamupalaksi leipää (1 siivu/viipale) lisukkeineen, puuroa hillolla/marjoilla tai muroja rasvattomalla maidolla, 2) "lounaaksi" banaani tai muu hedelmä (banaani on toki yksi ruokaisimpia vaihtoehtoja), 3) "välipalaksi" Nutrilett shake tai Pro Feel -cottifrutti tai Pro Feel -jogurtti, 4) "päivälliseksi" Nutrilett keitto sekä 5) iltapalaksi salaattia (fetasalaattia, tonnikalasalaattia, katkarapusalaattia, mozzarellasalaattia, porkkanaraastetta tms.). (Lounas, välipala ja päivällinen ovat "lainausmerkeissä" siksi, että niiden ajankohdat voivat vaihtaa keskenään paikkaa.) Vältän siis jopa syömästä "päivälliseksi" ns. tavallista ruokaa, jotta pääsisin vaivattomammin (suomeksi: sen kummemmin asiaa pohtimatta, ks. edellinen kirjoitukseni "oivalluksestani") tuloksiin ja jotta välttyisin ylensyömiseltä (ja koska jatkuva pieni tyhjyyden tunne mahassa muistuttaa minua vahvasti siitä mitä olen tekemässä). Lisäksi juon päivässä vähintään kaksi litraa vettä.
Ruokavalioni saattaa tuntua jonkun mielestä hullulta, mutta on se terveellisempi kuin pelkkien porkkanoiden syöminen tai pelkkä nutraaminen, sillä jaksan kuitenkin harrastaa liikuntaa aivan kuten ennenkin ja saan (tai ainakin toivon saavani) melko monipuolisesti kaikkia tarvitsemiani ravintoaineita (olen lisäksi käyttänyt omega3- ja monivitamiinivalmisteita jo vuosia). Ruokavalioni on kuitenkin aika hyvä esimerkki sellaisesta, mikä ehkä juuri ja juuri riittää välttämättömien energiaravintoaineiden saamiseksi lyhyellä aikavälillä (omassa tapauksessani toivottavasti vain noin kuuden viikon aikana). Mutta mikä kaikkein tärkeintä: se todella toimii!
P.S. Sain tänään vastaani ensimmäisen koetukseni, kun Mies tarjoutui tekemään pizzaa. Kieltäydyin kohteliaasti syömästä, joten hän luopui ajatuksesta ja haki lähipizzeriasta itselleen valmiin version. Ei hän sentään kovin verisesti loukkaantunut. Tämä saattaa silti tulla verottamaan parisuhdettamme seuraavat kuusi viikkoa, mutta toivon sen olevan sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti