Yhdeksäs päivä.
Kaksi askelta eteen, yksi askel taakse. Niin kai se sitten menee. Vaikka kuinka haluaisi nähdä painon putoavan joka päivä, niin kai se on vaan hyväksyttävä, että tuloksia ei synny hetkessä, vaikka olisi miten orjallinen tahansa. Tämä on oikeaa elämääni eikä mikään "Kuukaudessa kokoon xxs".
Herään siis kuudelta. Olen hirvittävän väsynyt, mutta raahaudun silti ylös, jotta ehdin kertaamaan tärkeimmät asiat päivän tenttiin mennessä. Pari tuntia kuluukin hurahtaen lukiessa ja mind mappeja laatiessa, ja syön aamupalan vasta vähän ennen yhdeksää. Aamupalaksi siis paahtoleipä kevytmargariinilla, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua. Aamupäivän lukemisen lomassa ehdin vetäistä muutaman teekupposenkin. Ennen tenttiin lähtöäni syön Nutrilett keiton.
Tentti on ohi puolessatoista tunnissa, minkä jälkeen syön banaanin ja pyöräilen kotiin. Olen helpottunut taas vähäksi aikaa. Yritän saada purettua loputkin jännityksestä rauhallisella sauvakävelyllä pururadalla. On hyytävän kylmä, ja olen pukenut ylleni paksuimman toppatakkini. Lenkin jälkeen jumppaan käsipainoilla ja venyttelen, kuten eilenkin. Illalla katson televisiosta mm. tallentamaani talkshow'n jaksoa laihduttamisesta. Iltapalaksi cottifrutti ja loput eilisestä fetasalaatista. Yhdentoista jälkeen illalla huokaisen itsekseni: jälleen perjantai-ilta kotona, ties kuinka monetta viikkoa jo. Mutta en valita. Tämä on oma valintani, ja pidän siitä kiinni niin kauan, kunnes olen valmis toimimaan toisin. Kunnes olen tavoitteessani ja voin joustaa enemmän. "Sitku" olen laihempi. Piste. Vedän peiton korviini ja nukahdan unelmiini aktiivisemmasta sosiaalisesta elämästä sitten, kun olen 45-kiloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti