Tämän päivän ateriat/annokset:
- Ruispuuroa pakastevadelmilla, lasillinen hedelmämaitojuomaa, kupillinen teetä rasvattomalla maidolla ja makeutusaineella, 5 dl vettä, xylitol-purkka
- 2 dl rasvatonta jogurttia, 5 dl vettä, xylitol-purkka
- Nurtilett-keitto, 5 dl vettä, xylitol-purkka
- Banaani, 5 dl vettä, xylitol-purkka
- Tomaatti-mozzarellasalaattia (tomaattia, mozzarellajuustoa, crostineja, tuoretta basilikaa, oliiviöljyä), lasillinen rasvatonta maitoa, 5 dl vettä, xylitol-purkka
Kävin myös sauvakävelemässä sekä jumppasin ja venyttelin. Siis lähes täydellinen päivä. "Lähes" vain siksi, että söin turhan monta crostinia salaatin kanssa. Mutta, tehty mikä tehty. Opeteltavaa taas siinäkin.
Enemmän tällä hetkellä huolestuttaa se, että olen taas lupautunut menemään syömään vaikka kenen kanssa. Eikö tässä maailmassa ole todellakaan mitään tapoja viettää aikaa ihmisten kanssa ilman, että siihen liittyy syöminen tai juominen?? Mentiin sitten leffaan, "parille", ravintolaan, juhliin, kaverin luokse tai melkeinpä minne tahansa, kaikkialla pitää syödä tai juoda - ellei halua joutua selittelemään omaa syömättömyyttään/juomattomuuttaan. Okei, onhan syöminen elintärkeää ja välttämätöntä ja niin edelleen, mutta tahtoisin edes pari kuukautta pystyä määräämään itse omista syömisistäni! Siis syödä juuri sitä mitä olen suunnitellutkin eikä aina ajautua kaikenlaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin, missä altistuu houkutuksille. Olisiko kotiin eristäytyminen ainut vaihtoehtoni selvitä tästä? Pitäisikö unohtaa koko sosiaalinen kanssakäyminen moneksi viikoksi sen takia, etten voi syödä mitä muutkin? Ei! Olen päättänyt selvitä tästä! Olen päättänyt saavuttaa tavoitteeni. On vain yksinkertaisesti oltava entistäkin tarkempi valintojen suhteen. Minun on pystyttävä sisäistämään se tosiasia, että kukaan muu ei niitä herkkuja laita suuhun kuin minä itse eikä kukaan pakota minua syömään eikä mikään hetken mieliteko maistu yhtä hyvältä kuin xs-kokoiset vaatteet ja 45 kilogramman paino tuntuvat. Jep, aika mennä nukkumaan, sillä kuulostan jo ihan häiriintyneeltä. Mut huomenna punelle!
Mitä jos asettaisit itsellesi uuden tavoitteen? Hyvinvoinnin. Mikään kilomäärä ei yksin sitä tuo. Ja etenkin oma kilotavoitteesi tuo tasan tarkkaan pahoinvoinnin. Väsymyksen, hiustenlähdön, ihon kiristymisen poskipäihin ja sen värin kelmeyden ja luisen olemuksen: aineenvaihdunnan pysähtymisen. Oma tyttäreni kamppailee noissa oireissa juuri sen vuoksi, että halusi saada tietää miltä tuntuu olla 45-kiloinen. Onnellisuuden avain ei ole laihuudessa, joka vaatii eristäytymistä ja kieltäytymistä. Pahimmassa tapauksessa laihuus vie elämän kokonaan. Sen ainutkertaisen.
VastaaPoista