51,0 kg

I'm a big, big girl

in a big, big world

Maha toimii kunnolla vasta aamupuuron jälkeen, joten todellinen punnitustulos jää tältä päivältä arvoitukseksi. ("Mahan toiminnasta" puhuminen on hassua, sillä se saa minut tuntemaan itseni ikäihmiseksi.) Ravaan vessassa muutenkin useita kertoja tänään. Jo puolenpäivän jälkeen maha on tyhjempi kuin koskaan, mutta tyydyn silti Nutrilett keittoon. Luentojen jälkeen syön välipalaksi banaanin ja poljen uimahallille. Toisaalta tekisi mieli vain mennä kotiin viltin alle tenttikirjan kanssa, toisaalta myös saunan kuuma löyly houkuttelee.

Uimisen jälkeen poljen kotiin väsyneenä mutta itseeni tyytyväisenä. Matkalla suunnittelen syöväni iltapalaksi tonnikalasalaattia ja Pro Feel -cottifrutin. Viides aivan täydellinen päivä pian pulkassa! Tunnen, kuinka vatsamakkarani vetelee viimeisiä hengenvetojaan. Lähes haikaillen ajattelen sitä, että muutaman viikon kuluttua se on poissa lopullisesti. (Vitsi! En todellakaan haikaile!) Mutta huomenna on vuorossa ansaittu vapaapäivä liikunnasta yliopistolle pyöräilyä lukuunottamatta. Kyllä kuusi päivää viikossa saa riittää. Ensinnäkin, en edes ehtisi harrastamaan tiistaisin oikein mitään ennen iltamyöhää tai ellen heräisi ihan tajuttoman aikaisin. Toiseksi, minulla ei totisesti ole tarvetta kehitellä itselleni uimisen, astangajoogan, lenkkeilyn, kuntosalin ja body pumpin lisäksi enää minkäänlaista uutta liikuntalajia (vaikka esimerkiksi pilates on jo kauan kiinnostanut minua). Näin on hyvä. Ja kolmanneksi, lepopäivä on vain hyväksi. Ei keho kestä mitään ylenpalttista rääkkiä joka päivä, vaan se vaatii palautumisaikaa. Mutta syömisen kohdalla homma jatkuu samalla tavalla myös huomenna, siinä en jousta hiukkaakaan.