53,5 kg

Kolmas päivä flunssassa, lämpöä edelleen 37-37,5 astetta. Taas yksi päivä vietetty neljän seinän sisällä - lukuunottamatta pikaista ruokakaupassa käyntiä. Mutta ainakin olen päässyt esseen kirjoittamisessa vauhtiin, että jotain positiivista sentään.

Kroppa se tuntuu pitävän kynsin hampain kiinni tuosta samasta painolukemasta, mutta eipähän ole paino ainakaan noussut enää viiteenkymmeneenviiteen. Jännittyneenä odotan, että milloin vaa'an viisari uskaltaa värähtää lähemmäs viittäkymmentä. Nyt on joka tapauksessa jotenkin tosi hyvä fiilis ja tuntuu, että mitä enemmän kertyy näitä hyviä päiviä niin sitä vaikeampi on enää sortua, kun on päässyt niin hyvään vauhtiin.

Tässä laskeskelin, että elokuuhun on ylihuomisesta eli maanantaista lähtien aikaa tasan neljätoista viikkoa. Ja painoa on pudotettavana sopivasti vajaat neljätoista kiloa. Eli jos todella tahdon saavuttaa neljänkymmenen kilon tavoitepainon elokuuhun mennessä, olisi painon pudottava noin kilo viikossa seuraavan kolmen kuukauden ajan. Sillä vauhdilla saavuttaisin viidenkymmenen kilon rajapyykin 23. toukokuuta mennessä ja neljänkymmenenviiden kilon 27. kesäkuuta mennessä. Melko haastava tavoite, muttei suinkaan mahdoton, jos vain jaksan pitää tämänhetkisen linjan. Lisäksi, jos vaa'an lukema näyttää maanantaina viittäkolmea tai alle, niin saan ainakin kilon etumatkaa, tämän hetkisen lukeman perusteella kuitenkin vähintään tuon puoli kiloa. Tästä taitaa olla tulossa kilpajuoksu ajan kanssa.

Voihan olla, että päädyn jopa jättämään vapun juhlinnan vähän vähemmälle, sillä vappu on jo tasan viikon päästä. En oikein tiedä uskallanko ottaa sitä riskiä, että parin päivän juhlimisen ja krapuloimisen seurauksena kaikki menetetyt kilot tulisivat takaisin - pahimmassa tapauksessa korkojen kera. Tiedän, etten joka tapauksessa pysty selviämään vapusta vain parin skumppalasin voimin, se on joko tai. Voi, kunpa voisin olla myös vappuna kipeä... Tosin, ainahan voin tekeytyä kipeäksi? Säästäisin rahaa ja voisin suunnata aikani ja energiani vaikkapa opiskeluun. Silloin kyllä syyllistyisin syömishäiriöisen suurimpaan virheeseen ja lisäksi tuntisin itseni maailman tylsimmäksi ihmiseksi ja kaveriksi. Ja siinä tapauksessa, että viettäisin vappua selvinpäin, olisin tylsä kaikkien muidenkin mielestä. Huoh. En ole kuitenkaan toistaiseksi tehnyt vielä mitään tarkempia suunnitelmia tai luvannut mitään kenellekään, joten periaatteessa voin vielä päättää mitä tahansa. Vappu on sentään joka vuosi... Jos ensi vuonna sitten olisin laiha eikä tarvitsisi murehtia yhden viikonlopun vuoksi..?

Ei hitto, miksi edes mietin koko asiaa?? Onko muka tosiaan niin kamalaa olla yhtenä vappuna selvinpäin, jos sen avulla pysyn tavoitevauhdissani voidakseni vihdoin tulla siksi tytöksi, joka hyväksyy itsensä? Tottakai olen juomatta niin vapun kuin juhannuksenkin, siihen asti että olen tavoitteessani! Jos vappuna paistaa aurinko, menen muina naisina ystävieni matkaan, hymyilen ja nautin ihmisten seurasta, mutta tulen ajoissa kotiin nukkumaan. Jos taas sataa, jään kotiin ja vietän vappua itsekseni, mutta olen joka tapauksessa juomatta ja siten seuraavana päivänä taas vähän lähempänä tavoitettani. Sounds a plan. A good one.

Tänään syötyä: 1) ruisleipä margariinilla, jääsalaatilla, seitanilla, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) 1 dl luonnonjogurttia myslillä, 3) keitetty kananmuna, 4) pussillinen (250 g) naposteluporkkanoita, 5) VLCD-"vihanneskeitto". Lisäksi 2 dl tuoremehua, 2 l vettä ja paaljon paaljon teetä ja purkkaa. Itse asiassa olen mässyttänyt purkkaa nyt niin paljon, että mahani on kipeä ja turvoksissa kuin ilmapallo. Muttei haittaa, sillä tiedän, että huomenna aamulla se on taas entistä litteämpi ja ihanampi <3

[...]

Okei, ei enää purkkaa tänään. Taisi juuri tyhjentyä paksusuolen lisäksi myös koko ohutsuoli.

P.S. Purukumipakkauksen tuoteselosteen mukaan yhdessä purukumityynyssä on energiaa 2 kcal. Tarkoittaako tuo koko purukumia, siis myös sitä perusmassaa, jota ei ole tarkoitettu syötäväksi, vai ainoastaan sitä osaa, joka syödessä liukenee irti massasta?

53,5 kg

Vain kun tulen olemattomaksi, Jumala voi päästä sisään,

ts. silloin ei ole mitään olennaista minun ja hänen elämänsä välillä

No niin, vihdoin taas vähän paremmassa painolukemassa. En näköjään enää kehtaa kirjoittaa tänne, jos paino nousee. Näyttää paljon paremmalta, jos trendi on laskeva.

Sunnuntaina olin tosiaan leffassa ja intialaisessa ravintolassa. Tuli sitten syötyä 400 g irtokarkkeja (puolet leffan aikana, puolet seuraavan päivän luennolla) ja valtava annos intialaista ruokaa naan-leivän kera. Ristiriitaista kyllä, että samana päivänä olin shoppaillut vaihteeksi liian pieniä vaatteita ("sitku oon laiha niin..."): ihanan pilkullisen mekon, ihanat haaremihousu-malliset vaaleansiniset farkut, ihanan kirkkaankeltaisen hameen, ihanan pilkullisen huivin ja ihanan violetin paidan. Toistaiseksi ainoastaan huivi mahtuu päälleni... Kaiken lisäksi olin sunnuntai-iltana puoleenyöhön saakka vaalivalvojaisissa, jonka aikana join yhden lonkeron ja yhden siiderin, vaikka olin nimenomaan vannottanut itselleni, että ei alkoholia ennen vappua! Argh. Sen siitä saa, kun lähtee mukaan sosiaalisiin tilanteisiin. Sitä vaan syö ja juo, koska muutkin syövät ja juovat.

Onneksi sain itseäni niskasta kiinni heti maanantaina enkä jäänyt morkkistelemaan viikonloppua. Tosin söin kyllä leffaa varten ostetut irtokarkit loppuun, mutta muuten syömiset meni normaalisti ja pääsin myös uimaan. Ja tiistaina olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan salilla joogaamassa! Se oli aivan mahtavaa! Olin hyvin tyytyväinen itseeni, että uskalsin mennä, vaikka olin aikaisemmin ajatellut, etten kehtaa mennä ennen kuin olen saanut painoa pois riittävän paljon. Keskiviikkona kävin kuntosalilla.

Nyt olen sitten kaksi päivää ollut kovassa flunssassa, joten en ole päässyt liikkumaan. Mutta syömiset ovat menneet täydellisyyttä hipoen viimeiset neljä päivää! En ole sortunut edes lohtusuklaaseen flunssan vuoksi, mikä on mielestäni aikamoinen saavutus. Eilen oli pakko käydä ruokakaupassa hakemassa maitoa, koska kaupat ovat suurimmaksi osaksi kiinni näin pääsiäispyhinä, ja kävelin jopa tuskallisen hitaasti ylitsepursuavien karkkihyllyjen ohi. Mutta selvisin! En yksinkertaisesti nähnyt yhtään järkevää syytä ostaa karkkia, suklaata, jäätelöä tai edes niitä kirotun hyviä kuivattuja mansikoita. Rasvattoman luomumaidon lisäksi tarttui ruokakaupasta mukaani ainoastaan pussillinen naposteluporkkanoita ja rasiallinen sokerittomia kurkkupastilleja! Kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen olen tainnut vihdoin päästä jyvälle tämän laihdutusprosessin suhteen. Selvää on, että vaivaa täytyy nähdä, jotta a) saa painon putoamaan ja b) saa pudotetut kilot pysymään poissa. Ja nyt olen valmis näkemään sen kaiken vaivan.

Olen oikeastaan aika tyytyväinen, että tulin kipeäksi juuri näin pääsiäisenä, sillä nyt on hyvä syy jäädä kotiin potemaan flunssaa eikä siten tarvitse lähteä sukuloimaan (lue: syömään kaikkia lihottavia pääsiäisherkkuja), vaan saan rauhassa jatkaa projektini kanssa. Lisäksi voin alkaa suunnitella, että mitä tehdä kaikkien tulevien kissanristiäisten kohdalla, sillä seuraavaksi on vuorossa ainakin vappu ja äitienpäivä. Huoh. Kunpa voisin sulkea silmät muulta maailmalta muutamaksi kuukaudeksi. Tai pysäyttää ajan.

Tänään olen syönyt: 1) paahtoleivän margariinilla, jääsalaatilla, seitanilla, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) 2 dl luonnonjogurttia myslillä, 3) omenan sekä 4) keitetyn kananmunan, ja nyt "siemailen" vielä tuon ällöttävän VLCD-"kasviskeiton". Lisäksi pari sokeritonta kurkkupastillia, 2 dl tuoremehua, 2 l vettä sekä x kupillista teetä (menin sekaisin laskuissa jo monta tuntia sitten...). Myös purkkaa on tullut jauhettua ahkerasti. Kahtena viimeisenä päivänä olen suurinpiirtein vain istunut lukemassa tai koneella kirjoittamassa esseetä joko purkkaa pureskellen tai teetä tai vettä litkien. Jo neljä päivää olen ylittänyt itseni opettelemalla toisaalta säätelemään nälän ja kylläisyyden tunnetta, toisaalta myös vähän sietämään tuota nälkää. Jos nyt en vähään aikaan kohtaisi niin kauheasti sosiaalisten tilanteiden asettamia houkutuksia tai muita häiritseviä tekijöitä, voisin jopa sanoa uskovani tämän projektin onnistumiseen.

53,5 kg

Jes! Vaa'an viisari osoittaa LÄHES tasan viittäkolmea! Mutta sen pitää olla täysin kohdalla, ennen kuin voin sanoa painavani sen verran. Ehkä huomenna...? Tai sitten ei, sillä tämän päivän syömiset on mennyt vähän metsään.

Muuten olen syönyt niin kuin pitääkin (kaurapuuroa ja 1 rkl marjahilloa, appelsiini, keitetty kananmuna, 1 dl jogurttia myslillä), mutta sorruin ruokakaupassa ostamaan jäätelöpuikon (365,4 kcal) JA pussillisen (250 g) kuivattuja mansikoita (noin 360 kcal/100 g eli yhteensä 900 kcal!!!). Tuo jäätelö siis oli päivän vapaa valinta, että se oli ihan ok, mutta nuo mansikat ostin lähinnä huomista varten, sillä olen menossa elokuviin huomenna, mutta en sitten tietenkään pystynyt pitämään näppejäni erossa niistä. Nyt on sitten syöty 900 kilokaloria liikaa tälle päivälle. Masentavaa.

53,5 kg

Jos mä oisin ihan pieni

sunnuntaiaamunsuloinen

[...]

Jos oisin superpallo

oisin superpallo

oisin superpallo

jonkun pikkunen

Joo joo, en ole kirjoittanut viikkoon, sori siitä. En kehdannut, kun paino lähti taas nousuun viikonlopun jäljiltä. Perjantai ja lauantai menivät kyllä sinänsä ihan hyvin, mutta sunnuntaisesta krapulasta seurasi pari päivää kestänyt morkkis.

Elikkä. Perjantaina ensinnäkin päätin mennä syömään lounaan opiskelijaruokalaan, koska tajusin, etten jaksaisi seinäkiipeillä metriäkään pelkällä puolikkaalla ruisleivällä ja keitetyllä kananmunalla. Seinäkiipeily oli taas tosi mahtavaa, ja oli aika kaikkensa antanut fiilis sen jälkeen. Illemmalla olin sitten ystävien kanssa iltaa viettämässä, mutten juonut kuin yhden (0,5 l) tölkin siideriä ja hiukan maistelin naposteltavia (= hiukan enemmän kuin piti, mutta osasin lopettaa ajoissa). Kaiken kaikkiaan perjantai meni siis mielestäni aika onnistuneesti.

Lauantai olikin sitten hiukan eri juttu. En kylläkään jaksanut joogata, vaikka piti, vaan nukuin tosi pitkään, mutta söin kyllä oikein ja säästin vapaa valinta -kohdan illaksi, jolloin olin menossa synttäreille. Illallakaan en sitten syönyt kuin 1) yhden vaahtokarkin ja 2) pienen palan kakkua. Eli syömisten osalta päivä olisi mennyt jotakuinkin nappiin, ellei synttäreille varaamani yksi (0,5 l) siideri ja lasillinen valkoviiniä olisi kihahtanut päähäni niin voimakkaasti juotuani ne lähes tyhjään mahaan. Ilmeisesti niiden jälkeen kontrolli petti niin, etten enää välittänyt pitää lukua loppuillan juomisista. Olin jossain vaiheessa jopa niin humalassa, että muististani katkesi filmi monen tunnin ajalta. Muistan kuitenkin syöneeni ainoastaan sen yhden vaahtokarkin ja sen pienen palan kakkua. Onneksi en sentään lähtenyt muiden mukana myöhemmin baariin vaan lähdin pyöräilemään kotiin päin. Matkalla kotiin kuitenkin iski armoton suolaisen ja rasvaisen nälkä, ja olin jo vähällä päätyä hakemaan grilliltä isot ranskalaiset kaikilla mausteilla, mutta päädyin kuitenkin lopulta kotiin ilman niitä.

Sunnuntai menikin sitten ihan överiksi lauantaina hankitun krapulan vuoksi. Vähän sitä sun tätä tuli syöpöteltyä: kaksi annosta italianpataa kotona (jauhelihan tilalla soijarouhetta) sekä rääppiäisissä - jonne siis päädyin myöhemmin samana päivänä - suklaata, sipsejä, pala kakkua ja ihan liikaa tuoremehua loputtomaan janoon. Ja vaakalukema heilahteli jo 55 kg:n huonommalle puolelle, argh. Kaiken lisäksi maanantaina ja tiistainakaan en saanut itseäni niskasta kiinni vaan morkkistelin sitten sunnuntaita: ei liikuntaa eikä tarpeeksi vettä vaan suklaata, kuivattuja mansikoita ja leivoksia. Om nom nom.

Lopulta keskiviikkona päätin taas ryhdistäytyä: syödä oikein ja lähteä liikkeelle, ja kolme viimeistä päivää onkin mennyt nyt tosi hyvin sekä syömisten että liikunnan osalta. Ja painokin on kääntynyt taas laskuun. Alkoholin olen kyllä poistanut listalta nyt kokonaan vappuun asti, sillä tällä hetkellä tuntuu olevan suuri riski 1) juoda liikaa, koska humaltuu liian helposti, 2) saada krapula, koska juo liikaa, 3) syödä huonosti, koska on krapula, 4) saada morkkis krapulapäivän syömisistä sekä 5) syödä huonosti morkkiksen takia myös seuraavina päivinä. Jokainen krapulan kokenut varmasti tietää, että krapulassa harvoin pystyy pistäytymään minkään valtakunnan dieetissä (paitsi jos on valinnut runsaskalorisen suola-sokeri-rasvadieetin). Sitä paitsi alkoholissa itsessäänkin on kaloreita tuhottoman paljon. Eikä sitä muutenkaan tarvitse juoda, vaikka toiset juokin... Eihän?

Tänään olin kuntosalilla ja syönyt olen: 1) paahtoleivän margariinilla (ostin lopulta sitä lisäaineetonta), ruukkusalaatilla, seitanilla, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) päärynän, 3) VLCD-"marjapirtelön", 4) 1 dl luonnonjogurttia myslillä (kuten varmaankin huomaatte, niin vähensin jogurttimäärän puoleen) sekä 5) 1 dl pähkinäsekoitusta. Lisäksi olen syönyt rouskutteluntarpeeseeni muutaman riisikakun sekä juonut 2 litraa vettä ja muutaman kupillisen teetä.

53,5 kg

Jo alkoi Lyyti kirjoittaa! (That's what I'm talking about!)

Aamu alkoi joogalla. Heräsin aika myöhään, enkä millään olisi jaksanut tehdä mitään, sillä eilinen kova kuntosalitreeni tuntui vielä kehossa, mutta kysyin itseltäni, että onko minulla siltikään mitään hyvää syytä olla joogaamatta. No ei ollut.

Joogaaminen on kuitenkin suurimmaksi osaksi täyttä nautintoa. Siinä venyy sekä keho että mieli, kun ympärillä ei kuulu oman hengityksen lisäksi muuta kuin ulkona sirkuttavat paluumuuttajalinnut ja ikkunaa vasten ropiseva kevätsade.

Sain taas kulutettua joogaamiseen loppurentoutuksineen kaksi tuntia. Piiitkät venytykset ja syyyvät hengenvedot, katseen kohdistukset ja oikea asento... Jooga on nautinto. Jooga on rakkaus <3

Iltapäivän olen kuluttanut pitkästä aikaa kirjallista työtä kirjoittaessa joko purkkaa jauhaen tai teetä siemaillen. Syönyt olen 1) ruisleivän margariinilla, ruukkusalaatilla, seitanleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) luumujogurtin, 3) pussillisen (250 g) naposteluporkkanoita, 4) keitetyn kananmunan sekä VLCD-"vihanneskeiton". Juonut olen teen lisäksi 2 dl tuoremehua ja kohta 2 litraa vettä.

Olen muuten rampannut vessassa vähän väliä viimeisen vuorokauden aikana. Ja tänään on alkanut paleltaa. Keho näemmä yrittää heti kättelyssä esittää oman mielipiteensä niukan dieetin sekä runsaan liikunnan ja veden juomisen suhteen. Se ei ymmärrä, että tahdon vain sen parasta: että se huomioitaisiin, että sitä rakastettaisiin, että olisin siihen tyytyväinen. Eilen illalla maatessani piikkimatolla ja tuijotellessani kattoon suorastaan uhkuin tahdonvoimaa tätä projektia kohtaan. Olin niin innoissani, etten meinannut saada unen päästä kiinni. Viimeistään kesäkuussa painan 45 kg! Ja elokuussa 40 kg! Kokonaismatkaa on tosin takana vasta 1,5 kiloa ja edessä 13,5 kiloa, mutta ensimmäinen välitavoite on enää 3,5 kg:n päässä! Toivottavasti saavutan sen viimeistään kuukauden loppuun eli vappuun mennessä, niin voin sitten hyvällä omallatunnolla juhlistaa sitä skumpalla - ja ehkä jopa vappumunkilla, jos oikein innostun. Mutta siihen asti vedän tosi tiukkaa linjaa, mitä nyt välillä pitää syödä sosiaalisissa tilanteissa.

Vähän kyllä jännittää huominen ja lauantai, että miten selviydyn niistä. Mutta ei kai siinä auta muu kuin tehdä juuri niin kuin olen suunnitellut, ja tehdä se jotenkin luontevasti, ettei kukaan ihmettele. Ja jos ihmettelee niin paskat siitä! Mitä se kenellekään muulle kuuluu mitä syön/juon tai olen syömättä/juomatta. Eli edelleenkin: kaikkea saa maistaa, mutta mahdollisimman vähän ja vain kerran. Eikä myöskään alkoholia yhtään sen enempää! Ettei tule toisiin ajatuksiin ja ala lapata herkkuja kaksin käsin. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin jättäytyä kokonaan pois kiusausten ja kysymysten välttämiseksi. Se vaan on valitettavasti syömishäiriöisen yksi selkeimmistä merkeistä (ja mielestäni myös virheistä), että jättäytyy pois kaikista sosiaalisista tilanteista, joissa on riski tulla syödyksi jotakin "kiellettyä". Ei, siihen en suostu, vaan taistelen mielummin. Täytyy vain yrittää keskittyä muuhun kuin syömiseen ja juomiseen: seurusteluun, ihmisiin, jälleennäkemisiin. Ärsyttää silti, että ruoan ja alkoholin liittyminen kaikkeen aina pilaa kaiken muun. Ei sosiaalisista tilanteista saisi tulla morkkista, ja eihän normaaleilla ihmisillä kai tulekaan? Oma vika, kun olen tämmöinen kontrollifriikki enkä voi vilpittömästi nauttia syömisen ja juomisen iloista ennen kuin olen tietyn painoinen!

No, se siitä avautumisesta tällä kertaa.

54,5 kg

Tänään olen ollut terapiassa, kuntosalilla ja ruokakaupassa. Terapiassa alettiin tänään ensimmäistä kertaa käsitellä omaa syömishäiriötäni. Teini-iän bulimiaa, aikuisiän ortorektista syömiskäyttäytymistä sekä niihin johtaneita syitä ja niistä aiheutuneita pakkomielteitä. Kerroin, että olen taas alkanut laihduttaa ja raotin vähän myös sitä, minkälaisen sääntöjen kudelman olen syömisen ja ruoan ympärille kehittänyt. Kerroin, että tunnen itseni uhatuksi, jos joku yrittää puuttua niihin sääntöihin. Kerroin, että tahtoisin olla se 2,5-kiloinen vastasyntynyt pieni rusina, josta huolehdittiin. Kerroin, kuinka jo ennen murrosikääni äitini ja silloinen isäpuoleni huomauttelivat "hyppyriperseestäni" (ja kuinka sitä ennen olin pitänyt itseäni ihan hyvänä, tavallisena pikkutyttönä...). Kerroin, millaisen pakkomielteen olen saanut siitä 45 kilosta ja myös siitä, että tuo tavoite ei luultavasti enää edes riitä minulle.

Syönyt olen: 1) ruisleivän margariinilla, ruukkusalaatilla, seitanleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) keitetyn kananmunan, 3) päärynän, 4) VLCD-"marjapirtelön" sekä 5) 2 dl maustamatonta A-jogurttia myslillä. Juonut olen 2 dl tuoremehua, 2 litraa vettä sekä 5 kupillista teetä rasvattomalla maidolla. Olen päättänyt jatkaa tällä linjalla niin kauan, kunnes olen saavuttanut ensimmäisen tavoitteeni. Yritän pysyä linjassa mahdollisimman tiukasti. Esteitä toki tulee, ja nyt tulevana viikonloppunakin on luvassa peräti kaksi kissanristiäistä, joihin on suurinpiirtein pakko osallistua. Tällä kertaa olen kuitenkin valmistautunut ja laatinut (vaihteeksi) hyvän säännön. Eli kaikkea saa maistaa, mutta vain kerran. Oli se sitten pala suklaata, lasi viiniä tai siivu (ja mahdollisimman pieni siivu tietenkin) kakkua.

Olen mielissäni tuosta uudesta säännöstä. Onneksi noita illanistujaisia sun muita ei ole sentään joka viikko. Muuten hajoaisin.

Olen siis jakanut tavoitteeni kolmeen osaan: 1) 50 kg:n saavuttamiseen, 2) 45 kg:n saavuttamiseen ja 3) 40 kg:n saavuttamiseen. En tiedä vielä, palkitsenko noiden kahden ensimmäisen jälkeen itseäni mitenkään vai annanko vain pienempien vaatteiden ylle mahtumisen motivoida itseäni. We'll see... Sen sijaan olen kehitellyt jo vaikka mitä palkintoja tuon kolmannen etapin saavuttamisen kohdalle, mutta niistä lisää myöhemmin ;)

Niin ja siitä piti vielä kirjoittaa, että aina tavoitteen saavuttamisen jälkeen pidän noin viikon kestävän "tasapainoiluvaiheen", eli syön muuten dieetin mukaisesti, mutta VLCD-valmisteiden tilalla päivittäin lämpimän aterian, siis esimerkiksi opiskelijalounaan. Ensimmäiseen etappiin on matkaa 4,5 kiloa. Saas nähdä, kuinka kauan menee, että saan syödä lautasellisen ruokaa...

Sunnuntai on edelleen lepopäivä, ja tästä lähtien myös ainut viikonpäivä, jolloin saa syödä vähän vapaammin. Paitsi tällä viikolla, sillä rötväsin eilen, joten sunnuntaina on mentävä body pumpiin tai lenkille. Ja koska perjantaina ja lauantaina tulee varmasti maisteltua herkkuja, niin sunnuntaina on tavallinen tiukka linja.

Mutta tänään on joka tapauksessa mennyt hienosti. Salilla huomasin jaksavani taas paremmin verrattuna viime viikkoon, eli voimia on tullut. Olen ruvennut käymään urheiluhallin saunassa aina kuntosalin jälkeen, joten aikaa meni taas monta tuntia. Kuntosalin ja saunan jälkeen vielä ruokakauppaan hakemaan maitoa, hedelmiä, siemeniä ja goji-marjoja. Verensokeri oli ihan nollassa, suklaa ja sokerimunkit houkuttelivat hyllyssä ja tiskillä, mutta selvisin. Ja aion selvitä myös vastedes.

Mutta nyt siirryn nauttimaan iltateestä sekä haaveilemaan pienemmästä takapuolesta, söpömmistä rinnoista, kiinteämmistä reisistä, pienistä suloisista alusvaatteista ja 26-tuumaisista pillifarkuista.

54,5 kg

Perrrkele! Nyt lähtee läskit! Tai siis huomenna, koska tänään ei enää ehdi.

Tänään olen syönyt: 1) ruisleivän margariinilla, ruukkusalaatilla, seitanleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) ison lautasellisen ällöttävän rasvaista kalakeittoa (jes! nyt se loppui!), 3) palan mustikkarahkapiirakkaa (jes! viimeinen pala!), 4) loput eilisistä kuivatuista mansikoista (argh!) ja suklaata (iso ARGH!), 5) pussillisen naposteluporkkanoita ja päärynän sekä juonut 2 dl tuoremehua, liian vähän vettä, lasillisen rasvatonta maitoa ja muutaman kupin teetä rasvattomalla maidolla. Suolapähkinät heitin sentään menemään. Mutta huomisesta eteenpäin syön taas oikein! Jääkaapissa on tällä hetkellä lähinnä voileipätarvikkeet, päärynä, rasvatonta maitoa, A-jogurttia, OLO-jogurtteja, kananmunia ja tuoremehua. Huomisesta eteenpäin ruokalistan tulisi siis näyttää tältä: 1) aamupala (ne perinteiset), 2) keitetty kananmuna, 3) VLCD-valmiste, 4) hedelmä, 5) jogurtti tms. Eli ei mitään vapauksia toistaiseksi. Lisäksi vähintään se 2 litraa vettä. Piste.

Tänään tuli muuten vietettyä tämän viikon lepopäivä, joten sunnuntaina on vuorossa body pump. Mutta huomenna kuntosalille.

Puolet päivästä meni kotitöitä tehdessä: imuroin raivolla koko asunnon ja vähän hyllyjäkin, tiskasin viikon tiskit, pesin pyykkiä, vaihdoin lakanat, vein roskat, kävin ruokakaupassa. Loppupäivän olen surffaillut netissä ja tilannut ihania uusia vaatteita (vähän thinspirationia siitäkin). Lisäksi karsin omasta vaatekaapistani säkillisen niin käyttämättömiä kuin loppuunkulutettujakin vaatekappaleita.

55 kg

Ei hitto, tämä on jo ihan naurettavaa. Ensin kun jotenkuten onnistuin suoriutumaan arkipäivistä, niin viikonloppuna en sitten pystynyt pistäytymään suunnitelmissa en sitten yhtään. Ei siinä mitään ongelmaa muuten olisi ollut, jos ruokakaappini ei olisi sukulaisvierailun päätteeksi ollut täynnä tuliaisiksi tuotuja ruokia: kalakeittoa, pieniä kasvispizzoja, suklaakuorrutteisia riisikakkuja, Julia-karkkeja, mustikkarahkapiirakoita, valkoviiniä, pussillinen suolapähkinöitä... Miksi oi miksi minua kiusataan näin?? Osa noista on tullut tuhottua kolmen viimeisen päivän aikana, mutta huomiseksi on vielä jäljellä ainakin iso lautasellinen kalakeittoa, pala mustikkarahkapiirakkaa, suurin osa suolapähkinöistä... Huoh. Pakko syödä pois, sillä en pysty heittämään roskiinkaan, mutten toisaalta pysty säilyttämään mitään herkkuja kaapissakaan... Kaiken lisäksi sorruin tänään, argh, ostamaan suklaata ja kuivattuja mansikoita. Suklaa meni kokonaan, mutta mansikoita jäi vielä huomiseksi.

No, olin sentään uimassa tänään, jos edes jotain positiivista. Ja olen syönyt kuitenkin normaalin aamupalan (ruisleipä margariinilla, ruukkusalaatilla, seitanleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla) ja yhden hedelmäannoksen (eilen pussillisen naposteluporkkanoita, tänään päärynän) joka päivä.

54 kg

En sitten istunut pytyllä koko yötä. En kuitenkaan myöskään jaksanut lähteä salille aamulla, mutta joogasin sentään kotona.

Kotona joogaamisessa on omat puolensa. Ensinnäkin, voi käyttää harjoittelemiseen niin paljon aikaa kuin haluaa. Vaikka itselläni monet asanat menevät koko ajan paremmin (tänään onnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni saamaan selän takaa jalkaterästä kiinni Ardha Baddha Padmottanasanassa), niin välillä joudun pysähtymään hetkeksi hengittelemään ennen seuraavaan siirtymistä. Lisäksi saatan viipyä joissain asanoissa kymmenen, jopa kaksikymmentä hengitystä. Kun viimein on saanut itsensä väännettyä johonkin kiemuraiseen asentoon, siitä haluaa ottaa irti mahdollisimman paljon, jotta seuraava kerta menisi taas paremmin. Tämänaamuiseen joogaan sain kulutettua ennätykselliset vajaat kaksi ja puoli tuntia. Toiseksi, salilla on jotenkin noloa, jos joutuu juomaan tai käymään vessassa kesken kaiken. Itselläni ainakin masennuslääkkeet kuivattaa suuta aika paljon, joten on pakko ottaa välillä pikku hörppyjä vettä, minkä vuoksi on toisinaan myös käytävä vessassa. Kolmanneksi, kotona harjoittelu ei tietenkään maksa mitään, mutta salilla jopa opiskelijahinnat ovat suhteellisen korkeat. Neljänneksi, kotona harjoitellessa ei tule niin isoja paineita omasta edistymisestä, kun ei tule vahingossakaan verrattua itseään muihin (mitä ei tietenkään saisi astangajoogassa tehdä...). Viidenneksi, kotona ei tarvitse jännittää sitä, että jos on sattunut syömään jotakin sellaista, joka synnyttää ilmaa mahaan (tosin tätä ongelmaa ei tietenkään ole aamuharjoittelussa salillakaan, koska yleensä ei ole ehtinyt vielä syödä mitään). Kuudenneksi, kotona ei tarvitse "valmistautua" salille, siis voi harjoitella vaikka alusvaatteissa ja ilman piilareita. Seitsemänneksi, kotoa salille on jonkun verran matkaa, ja sen edestakaiseen menemiseen menee aina aikaa.

Tulipas tosiaan paljon hyviä syitä joogata kotona. Mikään ylläolevista syistä ei kuitenkaan peittoa sitä tosiasiaa, että salilla on aina ohjaaja, joka ohjaa, neuvoo ja korjaa asanoissa sekä antaa uusia asanoita sen mukaan, miten olen hänen silmissään edistynyt. Salilla on myös aina omanlaisensa tunnelma: mikään ei ole niin rentouttavaa, keskittymistä suuntaavaa ja mieltä ylentävää, kuin mantrojen toistaminen tai ujjayi-hengittäminen salin muiden joogaajien kanssa. Näitä asioita ajatellessa tulee aina kauhea hinku päästä salille. Ehkä ensi viikolla saisin aikaiseksi tehdä niin...

Paino on aika vakaasti pysynyt 54 kg:ssa muutaman päivän ajan. Hyvä juttu on se, ettei se ole ainakaan enää noussut tuonne 55 kiloon. Mutta voisi se ruveta pikkuhiljaa laskemaan edes vähän alemmas... No, ehkä ensi viikolla saavutan 53 kg:n. Täytyy olla kärsivällinen. Hitaassa laihtumisessa positiivista on joka tapauksessa se, että laihdutetut kilot ovat mitä todennäköisimmin juuri läskiä eikä lihasta. Jos muuten ihmettelette, miksi painolukemissa on viime aikoina ollut niin vähän vaihtelua, niin se johtuu siitä, etten enää omista digitaalista vaakaa vaan manuaalisen, jonka lukemat ovat puolen kilon tarkkuudella. Sinänsä kyllä ihan hyvä asia, ettei ei tule takerruttua mihinkään olemattomiin ja merkityksettömiin heittoihin painolukemien välillä tyyliin: OMG! Olen lihonut eilisestä 200 grammaa!

Hermesetakset loppuivat tänään aamulla, ja vaikka olin aikaisemmin suunnitellut vaihtavani ne johonkin terveellisempään vaihtoehtoon, päädyin silti ostamaan lisää Hermesetaksia. Tämä siksi, että teetä tulee nykyisin juotua niin paljon päivän aikana, että jos korvaisin makeutusaineen jollakin sokerilla, niin kaloreita tulisi hirvittävän paljon enemmän kuin nyt. (Enkä missään nimessä joisi makeuttamatonta teetä, koska se on pahaa, ja makean himoon on pakko vastata edes jotenkin.)

Tänä viikonloppuna on vuorossa sukulointia, joten ruokailut tulevat luultavasti menemään päin persettä. V*tuttaa jo valmiiksi. Noh, mutta toivotaan parasta (ja pelätään pahinta). Tähän mennessä olen syönyt aamupalaksi ruisleivän margariinilla, ruukkusalaatilla, seitanleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä juonut 2 dl tuoremehua ja teetä rasvattomalla maidolla.

54 kg

Juuri siivet tekivät ballerinasta perhosen

Se olisi sitten huhtikuu - kesä lähestyy huimaa vauhtia. Ulkona ei tosin oikein näytä siltä, vaan talvi pikemminkin tuntuu jatkuvan loputtomiin. No mutta, mitä pidemmälle kevääseen talven kylmyys ulottaa kyntensä, sitä enemmän minulla on aikaa saavuttaa "rantakunto" tai ainakin päästä lähemmäksi sitä. Tämänhetkisenä tavoitteenani on siis nyt aluksi pudottaa painoa noin 10 kiloa (tai no yhdeksän eilisen ja tämän päivän punnituksen mukaan) kesään mennessä. Menetelmäni on yksinkertainen: kuluttaa enemmän kaloreita kuin syö / syödä vähemmän kaloreita kuin kuluttaa, mikä pitäisi onnistua monipuolisen, säännöllisen liikunnan ja itse kehittelemäni "dieetin" avulla, jota kutsun ruokaympyrädieetiksi. "Dieetti" koostuu kaikista ruokaympyrän aineksista, pienistä annoksista sekä jokapäiväisestä "vapaasta valinnasta", joka siis saa olla mitä tahansa, kunhan muistaa pitää mielessä annoskokoja koskevat säännöt. Eli ruokaympyrädieetti omalla kohdallani näyttää seuraavanlaiselta:

1) aamupala: 1 siivu/viipale/pala leipää lisukkeineen (esim. margariinia, salaatinlehtiä, kasvisleikkeitä, juustoviipale, kurkkua, tomaattia) TAI lautasellinen puuroa marjojen, hillon, marjakeiton tms. kanssa TAI lautasellinen muroja rasvattoman maidon kera

2) keitetty kananmuna TAI 1 dl pähkinöitä

3) jogurtti tai vastaava (esim. Yosa -probioottinen kauravalmiste, irtojäätelöpallo, smoothie tms.)

4) "hedelmä" (esim. banaani, omena, appelsiini, pari luumua, pussillinen naposteluporkkanoita, litra mansikoita, 2-3 dl viinirypäleitä, 100 g kuivahedelmiä)

5) vapaa valinta (esim. opiskelijalounas, VLCD-valmiste tai korkeintaan 100 g jotain "kiellettyä herkkua", kuten suklaata, puikkojäätelö, karkkia, sipsejä, popcornia, leivos tms.)

Dieetin salaisuus piilee sen vaihtelevuudessa: siihen ei kyllästy, sillä halutessaan joka päivä voi syödä hieman eri tavalla. Siten ruokaympyrädieetti eroaa kaikista "ihmedieeteistä", minkä olenkin jo aikaisemmin maininnut.

Kuten jo ennestään blogiani lukeneet varmasti huomasivat, olen tehnyt pari pientä muutosta dieettiin, siis ihan pieniä muutoksia, kuten että kuivahedelmät lukeutuvat nyt "hedelmiin" ja "jogurttiin" sisältyy myös irtojäätelö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki päivän ateriat ja annokset voisi koostaa niiden huonoimmista (lue: epäterveellisimmistä tai runsaskalorisimmista) vaihtoehdoista, kuten vaikkapa: 1) lautasellinen muroja, 2) 1 dl pähkinöitä, 3) jäätelöpallo, 4) 100 g kuivattuja mansikoita, 5) 100 g sipsejä. Ei siis näin! (Tässä kohtaa myös sisäinen ortorektikkoni/anorektikkoni/mikälie sanoisi ystävyytemme irti.) Tärkeintä olisi pyrkiä muodostamaan ateriat ja annokset siten, että vähintään 80 % eli neljä viidestä olisi niitä hyviä vaihtoehtoja (vaikka toki esim. pähkinät ovat toki hyvä vaihtoehto sinänsä, mutta yhdessä kuivahedelmien tai karkkien kanssa tulee jo vähän liikaa turhia kaloreita yhdelle päivälle). Toivottavasti ymmärrätte, mitä olen tässä hakemassa. Voi tietysti olla, että jos huomaan ettei tämä systeemi kohdallani toimi ja että rupean löysäilemään liikaa, niin saatan taas muuttaa "sääntöjä". Mutta näillä mennään nyt taas toistaiseksi, saas nähdä kuinka tytön käy.

Mutta siis tästä päivästä. Olin ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni seinäkiipeilemässä, ja se oli mielettömän hauskaa! Tosin intoa olisi kyllä riittänyt kauemmin kuin mitä kroppa jaksoi. Lähinnä käsivoimat alkoivat pettää puolentoista tunnin kiipeilyn ja ystävän varmistusten jälkeen. Mutta tavoitteena olisi päästä uudestaan ensi viikolla. Ehkä silloin jaksaa vielä paremmin? Etenkin, jos on edes vähän kevyempi...

Syönyt olen tänään: 1) ruisleivän margariinilla, ruukkusalaatilla, soijaleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) vegaanisen opiskelijalounaan (tänään oli semmoinen olo, että tarvitsin kunnon aterian), 3) 2 dl maustamatonta A-jogurttia myslin (muuten samat ainekset kuin viimeksi, mutta lisäksi muutama maissihiutale) kera, 4) 2,5 dl tummia ja vihreitä viinirypäleitä, 1 viipaleen appelsiinia sekä 5) keitetyn kananmunan. Muuten olen nyt iltasella, pakonomaisen lukemisen ohessa, lähinnä pureskellut järkyttävän kasan purkkaa, juonut hirvittävän määrän teetä rasvattomalla maidolla, ja kahden litran vesitavoitekin tulee varmaan pian täyteen. Voi kai sitä huonomminkin perjantai-iltansa viettää..? Katsotaan, pääsisinkö huomenaamulla pitkästä aikaa salille joogaamaan vai istunko yön vessassa. (Nyt on kyllä pakko jo lopettaa purkan jauhaminen tältä illalta.)

Tänään on by the way tullut ihan kummallisia fiiliksiä ruoan suhteen. Samaan aikaan tuntuu paitsi että voisi ihan hyvällä omallatunnolla syödä jotain vähän lisääkin (mutta mitä?) mutta myös että olen syönyt tähän mennessä jopa liikaa. Outoa?? En siis tunne ollenkaan hallitsevani ruoan tarvettani tänään, joten olen yrittänyt ohittaa sen purkalla sekä veden ja teen juomisella.