53,5 kg

Vain kun tulen olemattomaksi, Jumala voi päästä sisään,

ts. silloin ei ole mitään olennaista minun ja hänen elämänsä välillä

No niin, vihdoin taas vähän paremmassa painolukemassa. En näköjään enää kehtaa kirjoittaa tänne, jos paino nousee. Näyttää paljon paremmalta, jos trendi on laskeva.

Sunnuntaina olin tosiaan leffassa ja intialaisessa ravintolassa. Tuli sitten syötyä 400 g irtokarkkeja (puolet leffan aikana, puolet seuraavan päivän luennolla) ja valtava annos intialaista ruokaa naan-leivän kera. Ristiriitaista kyllä, että samana päivänä olin shoppaillut vaihteeksi liian pieniä vaatteita ("sitku oon laiha niin..."): ihanan pilkullisen mekon, ihanat haaremihousu-malliset vaaleansiniset farkut, ihanan kirkkaankeltaisen hameen, ihanan pilkullisen huivin ja ihanan violetin paidan. Toistaiseksi ainoastaan huivi mahtuu päälleni... Kaiken lisäksi olin sunnuntai-iltana puoleenyöhön saakka vaalivalvojaisissa, jonka aikana join yhden lonkeron ja yhden siiderin, vaikka olin nimenomaan vannottanut itselleni, että ei alkoholia ennen vappua! Argh. Sen siitä saa, kun lähtee mukaan sosiaalisiin tilanteisiin. Sitä vaan syö ja juo, koska muutkin syövät ja juovat.

Onneksi sain itseäni niskasta kiinni heti maanantaina enkä jäänyt morkkistelemaan viikonloppua. Tosin söin kyllä leffaa varten ostetut irtokarkit loppuun, mutta muuten syömiset meni normaalisti ja pääsin myös uimaan. Ja tiistaina olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan salilla joogaamassa! Se oli aivan mahtavaa! Olin hyvin tyytyväinen itseeni, että uskalsin mennä, vaikka olin aikaisemmin ajatellut, etten kehtaa mennä ennen kuin olen saanut painoa pois riittävän paljon. Keskiviikkona kävin kuntosalilla.

Nyt olen sitten kaksi päivää ollut kovassa flunssassa, joten en ole päässyt liikkumaan. Mutta syömiset ovat menneet täydellisyyttä hipoen viimeiset neljä päivää! En ole sortunut edes lohtusuklaaseen flunssan vuoksi, mikä on mielestäni aikamoinen saavutus. Eilen oli pakko käydä ruokakaupassa hakemassa maitoa, koska kaupat ovat suurimmaksi osaksi kiinni näin pääsiäispyhinä, ja kävelin jopa tuskallisen hitaasti ylitsepursuavien karkkihyllyjen ohi. Mutta selvisin! En yksinkertaisesti nähnyt yhtään järkevää syytä ostaa karkkia, suklaata, jäätelöä tai edes niitä kirotun hyviä kuivattuja mansikoita. Rasvattoman luomumaidon lisäksi tarttui ruokakaupasta mukaani ainoastaan pussillinen naposteluporkkanoita ja rasiallinen sokerittomia kurkkupastilleja! Kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen olen tainnut vihdoin päästä jyvälle tämän laihdutusprosessin suhteen. Selvää on, että vaivaa täytyy nähdä, jotta a) saa painon putoamaan ja b) saa pudotetut kilot pysymään poissa. Ja nyt olen valmis näkemään sen kaiken vaivan.

Olen oikeastaan aika tyytyväinen, että tulin kipeäksi juuri näin pääsiäisenä, sillä nyt on hyvä syy jäädä kotiin potemaan flunssaa eikä siten tarvitse lähteä sukuloimaan (lue: syömään kaikkia lihottavia pääsiäisherkkuja), vaan saan rauhassa jatkaa projektini kanssa. Lisäksi voin alkaa suunnitella, että mitä tehdä kaikkien tulevien kissanristiäisten kohdalla, sillä seuraavaksi on vuorossa ainakin vappu ja äitienpäivä. Huoh. Kunpa voisin sulkea silmät muulta maailmalta muutamaksi kuukaudeksi. Tai pysäyttää ajan.

Tänään olen syönyt: 1) paahtoleivän margariinilla, jääsalaatilla, seitanilla, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) 2 dl luonnonjogurttia myslillä, 3) omenan sekä 4) keitetyn kananmunan, ja nyt "siemailen" vielä tuon ällöttävän VLCD-"kasviskeiton". Lisäksi pari sokeritonta kurkkupastillia, 2 dl tuoremehua, 2 l vettä sekä x kupillista teetä (menin sekaisin laskuissa jo monta tuntia sitten...). Myös purkkaa on tullut jauhettua ahkerasti. Kahtena viimeisenä päivänä olen suurinpiirtein vain istunut lukemassa tai koneella kirjoittamassa esseetä joko purkkaa pureskellen tai teetä tai vettä litkien. Jo neljä päivää olen ylittänyt itseni opettelemalla toisaalta säätelemään nälän ja kylläisyyden tunnetta, toisaalta myös vähän sietämään tuota nälkää. Jos nyt en vähään aikaan kohtaisi niin kauheasti sosiaalisten tilanteiden asettamia houkutuksia tai muita häiritseviä tekijöitä, voisin jopa sanoa uskovani tämän projektin onnistumiseen.