53,5 kg

Jo alkoi Lyyti kirjoittaa! (That's what I'm talking about!)

Aamu alkoi joogalla. Heräsin aika myöhään, enkä millään olisi jaksanut tehdä mitään, sillä eilinen kova kuntosalitreeni tuntui vielä kehossa, mutta kysyin itseltäni, että onko minulla siltikään mitään hyvää syytä olla joogaamatta. No ei ollut.

Joogaaminen on kuitenkin suurimmaksi osaksi täyttä nautintoa. Siinä venyy sekä keho että mieli, kun ympärillä ei kuulu oman hengityksen lisäksi muuta kuin ulkona sirkuttavat paluumuuttajalinnut ja ikkunaa vasten ropiseva kevätsade.

Sain taas kulutettua joogaamiseen loppurentoutuksineen kaksi tuntia. Piiitkät venytykset ja syyyvät hengenvedot, katseen kohdistukset ja oikea asento... Jooga on nautinto. Jooga on rakkaus <3

Iltapäivän olen kuluttanut pitkästä aikaa kirjallista työtä kirjoittaessa joko purkkaa jauhaen tai teetä siemaillen. Syönyt olen 1) ruisleivän margariinilla, ruukkusalaatilla, seitanleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) luumujogurtin, 3) pussillisen (250 g) naposteluporkkanoita, 4) keitetyn kananmunan sekä VLCD-"vihanneskeiton". Juonut olen teen lisäksi 2 dl tuoremehua ja kohta 2 litraa vettä.

Olen muuten rampannut vessassa vähän väliä viimeisen vuorokauden aikana. Ja tänään on alkanut paleltaa. Keho näemmä yrittää heti kättelyssä esittää oman mielipiteensä niukan dieetin sekä runsaan liikunnan ja veden juomisen suhteen. Se ei ymmärrä, että tahdon vain sen parasta: että se huomioitaisiin, että sitä rakastettaisiin, että olisin siihen tyytyväinen. Eilen illalla maatessani piikkimatolla ja tuijotellessani kattoon suorastaan uhkuin tahdonvoimaa tätä projektia kohtaan. Olin niin innoissani, etten meinannut saada unen päästä kiinni. Viimeistään kesäkuussa painan 45 kg! Ja elokuussa 40 kg! Kokonaismatkaa on tosin takana vasta 1,5 kiloa ja edessä 13,5 kiloa, mutta ensimmäinen välitavoite on enää 3,5 kg:n päässä! Toivottavasti saavutan sen viimeistään kuukauden loppuun eli vappuun mennessä, niin voin sitten hyvällä omallatunnolla juhlistaa sitä skumpalla - ja ehkä jopa vappumunkilla, jos oikein innostun. Mutta siihen asti vedän tosi tiukkaa linjaa, mitä nyt välillä pitää syödä sosiaalisissa tilanteissa.

Vähän kyllä jännittää huominen ja lauantai, että miten selviydyn niistä. Mutta ei kai siinä auta muu kuin tehdä juuri niin kuin olen suunnitellut, ja tehdä se jotenkin luontevasti, ettei kukaan ihmettele. Ja jos ihmettelee niin paskat siitä! Mitä se kenellekään muulle kuuluu mitä syön/juon tai olen syömättä/juomatta. Eli edelleenkin: kaikkea saa maistaa, mutta mahdollisimman vähän ja vain kerran. Eikä myöskään alkoholia yhtään sen enempää! Ettei tule toisiin ajatuksiin ja ala lapata herkkuja kaksin käsin. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin jättäytyä kokonaan pois kiusausten ja kysymysten välttämiseksi. Se vaan on valitettavasti syömishäiriöisen yksi selkeimmistä merkeistä (ja mielestäni myös virheistä), että jättäytyy pois kaikista sosiaalisista tilanteista, joissa on riski tulla syödyksi jotakin "kiellettyä". Ei, siihen en suostu, vaan taistelen mielummin. Täytyy vain yrittää keskittyä muuhun kuin syömiseen ja juomiseen: seurusteluun, ihmisiin, jälleennäkemisiin. Ärsyttää silti, että ruoan ja alkoholin liittyminen kaikkeen aina pilaa kaiken muun. Ei sosiaalisista tilanteista saisi tulla morkkista, ja eihän normaaleilla ihmisillä kai tulekaan? Oma vika, kun olen tämmöinen kontrollifriikki enkä voi vilpittömästi nauttia syömisen ja juomisen iloista ennen kuin olen tietyn painoinen!

No, se siitä avautumisesta tällä kertaa.