Tänään olen ollut terapiassa, kuntosalilla ja ruokakaupassa. Terapiassa alettiin tänään ensimmäistä kertaa käsitellä omaa syömishäiriötäni. Teini-iän bulimiaa, aikuisiän ortorektista syömiskäyttäytymistä sekä niihin johtaneita syitä ja niistä aiheutuneita pakkomielteitä. Kerroin, että olen taas alkanut laihduttaa ja raotin vähän myös sitä, minkälaisen sääntöjen kudelman olen syömisen ja ruoan ympärille kehittänyt. Kerroin, että tunnen itseni uhatuksi, jos joku yrittää puuttua niihin sääntöihin. Kerroin, että tahtoisin olla se 2,5-kiloinen vastasyntynyt pieni rusina, josta huolehdittiin. Kerroin, kuinka jo ennen murrosikääni äitini ja silloinen isäpuoleni huomauttelivat "hyppyriperseestäni" (ja kuinka sitä ennen olin pitänyt itseäni ihan hyvänä, tavallisena pikkutyttönä...). Kerroin, millaisen pakkomielteen olen saanut siitä 45 kilosta ja myös siitä, että tuo tavoite ei luultavasti enää edes riitä minulle.
Syönyt olen: 1) ruisleivän margariinilla, ruukkusalaatilla, seitanleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) keitetyn kananmunan, 3) päärynän, 4) VLCD-"marjapirtelön" sekä 5) 2 dl maustamatonta A-jogurttia myslillä. Juonut olen 2 dl tuoremehua, 2 litraa vettä sekä 5 kupillista teetä rasvattomalla maidolla. Olen päättänyt jatkaa tällä linjalla niin kauan, kunnes olen saavuttanut ensimmäisen tavoitteeni. Yritän pysyä linjassa mahdollisimman tiukasti. Esteitä toki tulee, ja nyt tulevana viikonloppunakin on luvassa peräti kaksi kissanristiäistä, joihin on suurinpiirtein pakko osallistua. Tällä kertaa olen kuitenkin valmistautunut ja laatinut (vaihteeksi) hyvän säännön. Eli kaikkea saa maistaa, mutta vain kerran. Oli se sitten pala suklaata, lasi viiniä tai siivu (ja mahdollisimman pieni siivu tietenkin) kakkua.
Olen mielissäni tuosta uudesta säännöstä. Onneksi noita illanistujaisia sun muita ei ole sentään joka viikko. Muuten hajoaisin.
Olen siis jakanut tavoitteeni kolmeen osaan: 1) 50 kg:n saavuttamiseen, 2) 45 kg:n saavuttamiseen ja 3) 40 kg:n saavuttamiseen. En tiedä vielä, palkitsenko noiden kahden ensimmäisen jälkeen itseäni mitenkään vai annanko vain pienempien vaatteiden ylle mahtumisen motivoida itseäni. We'll see... Sen sijaan olen kehitellyt jo vaikka mitä palkintoja tuon kolmannen etapin saavuttamisen kohdalle, mutta niistä lisää myöhemmin ;)
Niin ja siitä piti vielä kirjoittaa, että aina tavoitteen saavuttamisen jälkeen pidän noin viikon kestävän "tasapainoiluvaiheen", eli syön muuten dieetin mukaisesti, mutta VLCD-valmisteiden tilalla päivittäin lämpimän aterian, siis esimerkiksi opiskelijalounaan. Ensimmäiseen etappiin on matkaa 4,5 kiloa. Saas nähdä, kuinka kauan menee, että saan syödä lautasellisen ruokaa...
Sunnuntai on edelleen lepopäivä, ja tästä lähtien myös ainut viikonpäivä, jolloin saa syödä vähän vapaammin. Paitsi tällä viikolla, sillä rötväsin eilen, joten sunnuntaina on mentävä body pumpiin tai lenkille. Ja koska perjantaina ja lauantaina tulee varmasti maisteltua herkkuja, niin sunnuntaina on tavallinen tiukka linja.
Mutta tänään on joka tapauksessa mennyt hienosti. Salilla huomasin jaksavani taas paremmin verrattuna viime viikkoon, eli voimia on tullut. Olen ruvennut käymään urheiluhallin saunassa aina kuntosalin jälkeen, joten aikaa meni taas monta tuntia. Kuntosalin ja saunan jälkeen vielä ruokakauppaan hakemaan maitoa, hedelmiä, siemeniä ja goji-marjoja. Verensokeri oli ihan nollassa, suklaa ja sokerimunkit houkuttelivat hyllyssä ja tiskillä, mutta selvisin. Ja aion selvitä myös vastedes.
Mutta nyt siirryn nauttimaan iltateestä sekä haaveilemaan pienemmästä takapuolesta, söpömmistä rinnoista, kiinteämmistä reisistä, pienistä suloisista alusvaatteista ja 26-tuumaisista pillifarkuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti