54 kg

Olin juonut vettä niin paljon ja niin myöhään edellisenä päivänä, että ravasin yöllä vessassa vähän väliä. Aamulla herätessäni oli tällä kertaa oikea puoli niskasta vähän jumissa. Olin kuitenkin edelleen jotenkin niin väsynyt edellisen päivän raskaan kuntosalitreenin vuoksi, etten kertakaikkiaan jaksanut joogata. No, ehkä sitten illalla (joo, varmaan...).

Päivä hurahti kaikenlaisten asioiden toimittamisessa kaupungilla: apteekissa jonottaessa, postissa, vakuutusyhtiön konttorissa, ruokakaupassa... Urakan päätteeksi palkitsin itseni ansaitulla(?) jäätelöllä, koska en ollut käynyt lounaalla enkä valinnut mitään muutakaan tämän päivän vapaa valinta -kohtaan vielä siihen mennessä. Kaiken kukkuraksi jaksoin sittenkin joogata vielä illalla, mistä tuli taas aivan täydellisen raukea ja rentoutunut olo - plus, että niskajumitus hellitti jälleen.

Tämän päivän syömiset: 1) ruisleipä margariinilla, ruukkusalaatilla, soijaleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) keitetty kananmuna, 3) kermajäätelöpuikko 330 kcal, 4) vaniliajogurtti 150 kcal, 5) 3 dl tummia ja vihreitä viinirypäleitä. Lisäksi 2 dl tuoremehua, paljon teetä sekä 2 l vettä. Loppuilta taitaapi mennä lukiessa.

54,5 kg

Täydellinen päivä!

Kunnon treeni kuntosalilla ja kerrankin ruokatavoitteet toteutuneet: 1) ruisleipä margariinilla, ruukkusalaatilla, soijaleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) VLCD-"marjapirtelö", 3) 2 dl maustamatonta jogurttia pähkinä-hedelmämyslillä (sis. kaura- ja vehnähiutale, kaurarouhe, pellavansiemen, seesaminsiemen, hampunsiemen, karpalo, aprikoosi, taateli, maapähkinä, rusina, parapähkinä, banaanilastut, cashew-pähkinä, goji-marja sekä hunaja), 4) 3 dl tummia ja vihreitä viinirypäleitä sekä 5) keitetty kananmuna. Lisäksi 2 dl tuoremehua, monta kupillista teetä, 2 litraa vettä (kerrankin!) ja paljon, paljon purkkaa (ja monta, monta vessassakäyntiä). Tällä tavalla jos pystyisin syömään joka päivä, niin varmasti pääsisin tavoitteeseeni hetkessä.

55 kg

Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. (Ilm. 22:13)

Anan ja Ortoreksian erottaa siitä, että Ana käskee syömään mahdollisimman vähän, muttei juurikaan välitä siitä, mitä syö. Kunhan siinä on vain mahdollisimman vähän kaloreita, tai ainakin vähemmän mitä kuluttaa. Jos syö liikaa, on se kompensoitava raskaalla, jokapäiväisellä liikunnalla. Paras olisi, kun ei söisi eikä joisi mitään, ei edes vettä (koska Ana edelleenkin kuvittelee, että vedessä on kaloreita). Ortoreksia taas on hirveä kontrollifriikki ja terveysintoilija; sen mielestä kaikki syöty ja juotu pitää olla viimeisen päälle harkittua ja punnittua, ja kaikki sokeri, rasva, valkoinen jauho, alkoholi ja lisäaineet on "kiellettyjen" ruokien mustalla listalla. Monipuolisen liikunnan harrastaminen on terveellistä. Jos siis yrittää miellyttää kumpaakin, olisi siis syötävä mahdollisimman terveellisesti mahdollisimman vähän ja liikkua mahdollisimman monipuolisesti ja mahdollisimman paljon. Huoh. Joskus se on vaan niin vaikeaa.

Pääsin ylös sängystä vasta puoli kahdentoista aikaan, ja olin silti vielä väsynyt. Olin laittanut herätyskellon soittamaan yhdeksältä, mutta koska valitsin jatkaa nukkumista, en ehtinyt enää joogata herättyäni. Ana sisälläni soimasi minua siitä tänään monta tuntia, vaikka yritin hyvitellä sitä olemalla syömättä lounasta. Tämä myös siksi, että tiesin tapaavani tänään rakkaan serkkuni, jonka kanssa tietää joutuvansa takuuvarmasti syömään jotain herkullista jossain kahvilassa (Mia sisälläni hykertelee muttei sano mitään, sillä se tietää, ettei saa minusta enää ystävää).

Aamulla ajattelin, että tänään kyllä panostan veden juomiseen, mutta plörinäksi sekin meni. En siis ole tänään saanut aikaiseksi juuri mitään: en harrastanut liikuntaa (lukuun ottamatta pyöräilyä keskustaan ja takaisin eli n. 10 km?), en saanut juotua vettä kuin puolet tavoitellusta kahdesta litrasta, enkä saanut tehdyksi edes mitään opiskeluun liittyvää. Syömiset on sentään mennyt suunnitelmien mukaisesti (joskaan Ortoreksia sisälläni ei oikein tykännyt tämänpäiväisestä vapaasta valinnastani, eli viineristä): 1) ruisleipää sinisellä Keijulla, ruukkusalaatilla, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) Yosa, 3) jättikokoinen viineri, 4) reilu 1 dl pähkinöitä, 5) luumu. Lisäksi 2 dl tuoremehua, 1 l vettä sekä 4 kupillista teetä rasvattomalla maidolla.

54 kg

Huh, paino ei olekaan noussut. Vähän kyllä pelkäsin sitä. Olin nimittäin ystäväni kanssa vähän "viihteellä" perjantaina. Kävin kyllä siellä body pumpissa (ja oli muuten pahin rääkki ikinä!) ja alkupäivän syömisetkin meni ihan hyvin: 1) kauraleipää sinisellä Keijulla, ruukkusalaatilla, soijaleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) banaani, 3) Yosa sekä 4) pähkinöitä. Näiden lisäksi tuli sitten kuitenkin juotua ja syötyä myös: 1) vähän valkoviiniä, vähän skumppaa, pari siideriä ja baarissa muutama drinkki, 2) yksi puikkojäätelö, 3) vähän suklaata, 4) vähän karkkia sekä (ylläri ylläri) 5) kuivattuja mansikoita. Argh. Kaiken lisäksi tietenkin lauantaiaamun joogaaminen jäi krapulan vuoksi väliin. Käytän alkoholia tosi harvoin, mutta päätin silti, että seuraavan juon aikaisintaan vappuna. Ja siihen mennessä pitää kyllä olla jo näkyviä tuloksia.

Lauantai ja sunnuntai menikin sitten lähinnä sohvalla rötvätessä, lempisarjaa töllöttäessä ja perjantaista jääneitä karkkeja ja kuivattuja mansikoita napostellessa. En kuitenkaan sortunut onneksi mihinkään pizzaan, sipseihin tai muihin suolaisiin ja rasvaisiin herkkuihin, joita krapulassa yleensä tekee mieli, vaan valmistin maukasta pestopastaa. Muita viikonlopun syömisiä olivat ainakin pähkinät sekä appelsiini.

Tänään olen ollut terapiassa, opiskelijaruokalassa, luennolla ja uimassa. Olen syönyt: 1) kokojyväviljamuroja rasvattomalla maidolla, 2) vegaanisen opiskelijalounaan, 3) Yosan, 4) 1 dl pähkinöitä sekä 5) hedelmäsalaattia (sis. 1 banaani, 1 omena, 1 päärynä, tummia ja vihreitä viinirypäleitä). Juonut olen 2 dl tuoremehua, teetä sekä - jälleen - ihan liian vähän vettä. Mutta pääsin sentään uimaan, vaikka olin edelleen aivan naatti viikonlopun jäljiltä. Ensimmäiset 500 metriä olivat rankimmat: vesi tuntui altaaseen mennessä kylmemmältä kuin yleensä, olin muihin kuntouimareihin nähden mielestäni liian hidas ja oli pakko levätä vähintään muutama sekunti aina kun pääsin altaan matalaan päähän. Välillä tuntui, etten jaksaisi millään. Mutta vedin kuitenkin kilometrin kunnialla loppuun, ja kaiken uimisen, löylyttelyn ja perusteellisen saippuamisen jälkeen olo oli lopulta mitä raukein. Ruokakaupassa olisi pitänyt vielä käydä, mutta siihen en enää venynyt. Päästyäni kotiin olin jo kuitenkin palautunut sen verran, että jaksoin jopa imuroida koko asunnon, tiskata viime viikon tiskit sekä lajitella puhtaat pyykit vaatekaappeihin (!) Loppuilta taitaakin nyt mennä lempisarjani ja lukemisen parissa.

54,5 kg

Herätessäni tänään aamulla huomasin, että niskani oli vasemmalta puolelta täysin jumissa. Tai ei nyt ehkä täysin, mutta sen verran kuitenkin, että pään kääntäminen pitkälle vasemmalle oli kivuliasta. Ensimmäinen urheiluvammako? Mutta venyttelin kyllä eilen kuntosalin päätteeksi yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Vai olinko kenties nukkunut pää huonossa asennossa? Vai olinko saanut kylmää? Oli miten oli, halusin silti yrittää joogata. Ennen joogaamista lämmittelin hartioita tekemällä muutamia jumppaliikkeitä sauvakävelysauvan kanssa ja ilman. Ja sitten aurinkotervehdyksiin. Tällä kertaa jopa nautin aurinkotervehdysten tekemisestä, sillä ylävartaloni on selvästi kasvattanut voimaansa viimeisten viikkojen aikana, minkä vuoksi jaksoin paremmin punnerrusasennoissa. Seisoma-asanat menivät hyvin: Prasarita Padottanasanassa sain jo pään lattiaan (siis jos levitin jalkojeni asentoa tarpeeksi). Myös istuma-asanoissa sain Marichyasana C:ssä kiinni sormista. Päättäviin asanoihin päästyäni huomasin ajattelevani, että joko tää nyt oli muka tässä? Täytynee päästä pian salille harjoittelemaan, jotta saisin lisää asanoita sarjaani. Loppurentoutuksen jälkeen huomasin niskakivun olevan poissa.

Tänään olen syönyt: 1) kauraleipää sinisellä Keijulla, ruukkusalaatilla, soijaleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) opiskelijalounaan, 3) 1 dl pähkinöitä, 4) 250 g naposteluporkkanoita sekä 5) 250 g kuivattuja mansikoita. Tuon viimeisen kohdan vuoksi on nyt kamala morkkis, koska ensinnäkin tuossa kohtaa olisi kuulunut olla jogurtti, Yosa tai vastaava, ja toiseksi söin noita mansikoita ihan liikaa! Tämä kyllä kostautuu minulle vielä :( Juonut olen 2 dl luomutuoremehua, teetä sekä liian vähän vettä. Huomenna kyllä panostan: ei opiskelijalounasta eikä kuivahedelmiä, ja illalla body pumpiin.

55 kg

Nothing tastes as good as thin feels

Paino näköjään junnaa edelleen. Ilmeisesti siksi, että mahani ei ole oikein "toiminut" viime päivinä - paitsi sitten tänään aamulla (vasta punnitsemisen jälkeen tietenkin), jolloin sain ravata vessassa vähän väliä. No, ainakin on keventynyt olo tällä hetkellä ;) Mutta pidin silti varmuuden vuoksi vähän vähäkalorisemman päivän tänään, huolimatta raskaasta kuntosalitreenistä. Tänään olen syönyt: 1) sitä samaa luomukauraleipää sinisellä Keijulla, ruukkusalaatilla, soijaleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) VLCD-suklaa"pirtelön", 3) Yosan, 4) pussillisen naposteluporkkanoita sekä 5) pähkinöitä (1 dl) ja kuivattuja banaanilastuja. Juonut olen vettä, 2 dl luomutuoremehua sekä paljon teetä.

Jännää, että minulla on niin kauhea himo tullut noihin kuivahedelmiin. Siis mitään suklaata tai leivoksia tai jäätelöä tai edes salmiakkia ei tee ollenkaan mieli, mutta kuivahedelmiä kyllä. No, on ne ainakin terveellisempiä, että parempi kai näin. Nyt kyllä voisin syödä vaikka mitä, sillä päivän kalorisaanti jäi tosiaan aika vähäiseksi treeniin verrattuna. Normaalisti varmaan tekisinkin pikaisesti puolen litran lettutaikinan ja paistaisin ja söisin 4-5 lettua iltapalaksi, isolla kasalla sokeria tai hilloa. Mmm... Mutta ei! Nothing tastes as good as thin feels. Nothing tastes as good as thin feels. Nothing... Hoen tuota mielessäni kuin jotain mantraa. Se on sen arvoista, yritän takoa päähäni. Se on sen arvoista. Tiedän hyvin, että juuri tällaiset hetket ovat aikaisemmin pilanneet kaikki yritykseni tulla laihemmaksi. Kun on antanut hetkellisten halujen viedä vallan. Kun on heittänyt aivot narikkaan karkkihyllyllä. Kun on antanut periksi nälälle.

Mutta olen vahvempi nyt. Varmempi. Nyt voin nauraa paskaista naurua äänille, jotka käskevät syömään. Kuitenkaan kukaan muu kuin minä itse ei voi enää määrätä syömisiäni. Kukaan muu kuin minä itse ei laita ruokaa suuhuni. Tiedän sen nyt. Kukaan muu kuin minä itse ei leivo niitä lettuja. Kukaan muu kuin minä itse ei sorru irtokarkkeihin videovuokraamossa. Vain minä itse päätän, mitä syön, kuinka paljon syön ja missä järjestyksessä syön. Vain minä itse. Vain minä. Minä. Televisiossa pyörii FashionTV, jonka anorektisen laihat mallit saavat nälän katoamaan. Käyn sylkemässä loppuunjauhetun purkan roskiin ja keitän vielä yhden kupillisen kofeiinitonta rooibosteetä ennen hampaiden pesua ja nukkumaanmenoa.

Huomenna on taas joogapäivä. Tai pikemminkin jooga-aamu, sillä myöhemmin en ehdi harjoitella. Olen suunnitellut, että harjoittelisin astangajoogaa joka toinen päivä: tiistaina, torstaina ja lauantaina, ja koska se tuntuu jo nyt menevän niinkin hyvin, ajattelin lisätä harjoituskertoja kolmeen jo tällä viikolla. Sitä en vielä tiedä, missä vaiheessa uskaltaudun taas ihan salille asti, mutta ainakaan ihan vielä en kehtaa. Katsotaan, jos saisi tuon painon putoamaan edes 50 kilon paremmalle puolelle, niin ehkä sitten. Saas nähdä, voinko huomenna mennä syömään opiskelijalounaan, vai pidänkö vielä kevennetyn päivän.

P.S. On muuten ihan älyttömän pöljä nimi tuolla Shauna Reidin kirjalla. Tai ainakin suomeksi se kuulostaa tosi typerältä.

54,5 kg

I must weigh myself, first thing, every morning, and keep that number in mind throughout the remainder of that day. Should that number be greater than it was the day before, I must fast that entire day.

Kaksi askelta eteen, yksi taakse. Niin, näinhän se menee. Suunnittelin kyllä tuossa aikaisemmin, että kirjoittaisin blogia ainoastaan niinä päivinä, kun paino on pudonnut edelliseen päivään verrattuna, mutta jotenkin en nyt kuitenkaan malttanut olla kirjoittamatta tänäänkin. No, hyvä kai, että näinkin päin sentään joskus :)

Eilinen päivä oli aivan mahtava. Terpan jälkeen söin opiskelijaruokalassa maittavan kasvislounaan, minkä jälkeen suuntasin uimahallille. Uiminen ei ehkä koskaan ole tuntunut yhtä kevyeltä ja miellyttävältä kuin juuri eilen. Tunne oli jotenkin tosi epätodellinen, ja välillä suorastaan "leijuin" unohtaen tyystin sen, mitä olin tekemässä. Samankaltaisen "ruumiista irrottautumisen" tunteen olen kokenut myös joskus autolla ajaessa. Joskus yksinkertaisesti jokin rutiini mitä kehollaan on tekemässä, muuttuu jotenkin niin automatisoituneeksi, että sitä eräällä tavalla siirtyy tekemään sitä itsensä ulkopuolelle. Ja sitten hetken päästä havahtuu, että: Hetkinen! Ajan autoa! Uin! Tänään havahduin itseni ulkopuolelta keskellä aurinkotervehdystä.

Mutta tosiaan. Eilen söin siis sitä samaa luomukauraleipää, kasvislounaan, omenan, Yosan sekä desin pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Ajattelin, että jos tekisin niin, että aina kun paino on noussut edelliseen päivään verrattuna, syön vapaa valinta -aterialla VLCD-valmisteen. Mutta jos paino on pysynyt samana tai tippunut, saan syödä mitä vaan, kuten lämpimän aterian. Se takaisi, että painokäyrä olisi suunnilleen koko ajan laskeva. Tänään en kuitenkaan voinut tuota "sääntöä" noudattaa, sillä olin jo aikaisemmin sopinut meneväni lounastamaan opiskelukaverini kanssa. Kasvislounaan lisäksi olen tänään syönyt luomukauraleipää, 1 dl:n pähkinöitä ja vähän kuivahedelmiä, Yosan sekä omenan. Ja nyt illalla tosiaan joogasin. Väli-vinyasat meni viime viikkoon verrattuna jo kuin vettä vain, mutta Marichyasanan C- ja D -osiin en taivu tällä hetkellä millään, sillä maha on tiellä :>

Kävin muuten kirjastossa lainaamassa hieman aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, nimittäin Shauna Reidin "Dieettitytön huimat seikkailut" sekä Marya Hornbacherin "Elämä kateissa - kertomus anoreksiasta ja bulimiasta". Ensiksi mainittu kirja perustuu australialaisen Shauna Reidin blogiin nimeltä "The Amazing Adventures of Dietgirl". Tuon jälkimmäisen taas olen jo aikaisemmin lukenut, mutta siitä on jo niin kauan, että ajattelin huvikseni lukaista uudestaan.

53,5 kg

If I eat anything, I'll eat everything

So I eat nothing

Jes! Uusi päivä ja uudet kujeet. Ja nesteitäkin oli taas eilisestä lähtenyt puolisen kiloa. Tätä menoahan olen 45 kilon tavoitteessa jo ennen vappua ja 40 kilon tavoitteessa kesään mennessä! :) Noo, mutta kyllä se painon putoaminen tästä vielä hidastuu, vasta on kulunut kolme päivää. Mutta joka tapauksessa tuntuu hyvältä. Eilen illalla oli kyllä jossain vaiheessa vähän heikohko olo, mutta syötyäni iltapalaksi kuuman VLCD-keiton se meni ohi. Lisäksi nukkumaan mennessä oli vähän vilu, joten oli pakko jättää sukat ja pitkät housut jalkaan yöksi. Kuuma tee kyllä auttaa viluisuuteen, mutta aion silti tänään mennä syömään kunnon opiskelijalounaan, koska viikonloppuna söin vain noita VLCD-keittoja. Kyllä kehoa on kuunneltava, vaikka kuinka olisi laihiksella. Tänään on edessä siis terapia, opiskelijalounas, luento, uimahalli ja ruokakauppa. Kaupasta tarvitsen ainakin maitoa, tuoremehua, hedelmiä, kananmunia, kurkkua ja pähkinöitä. Illalle on sitten luvaksi opiskelua kotona, jos vielä jaksan.

Viikonloppu meni opiskelun lisäksi lähinnä thinspo-kuvien metsästyksen parissa (voisin tuijotella niitä kuvia taukoamatta!). Vähän myös etsiskelin tietoa eräiden julkkisten mitoista. Vuoden 2007 City-lehden artikkelin (http://www.city.fi/artikkeli/Anna+Abreu/2471/) mukaan Anna Abreun pituus oli 155 cm ja paino 45 kg, eli BMI normaalin rajoissa. Hän on kuitenkin noista ajoista laihtunut ja kiinteytynyt mielestäni aika paljon, joten olisi mielenkiintoista tietää hänen nykyiset mittansa, koska oma pituuteni on myös vain vaivaiset 156 cm. Myös Mary-Kate Olsen on lähteiden mukaan 155 cm pitkä ja painanut pienimmillään vain 36 kiloa (BMI 15), mutta itse en todellakaan haaveile noin alhaisesta painosta! Pyrin nyt aluksi tuohon 45 kiloon (BMI 18,5), mutta viimeistään kesän aikana yritän saada painon putoamaan 40 kiloon (BMI 16,4). Ja ihan turha pelotella siellä tyyliin, että "miehet ei tykkää laihoista" tai että "liian laihat ei saa lapsia", kun kukaan teistä ei tiedä, haluanko tulevaisuudessa edes mitään miestä (tai lapsia). Ihan turha myöskään pilkata laihempia siitä, että "vaatteetkin pitää ostaa lastenosastolta". Mitä hemmetin väliä sillä muka on, mistä ne vaatteet ostaa? Itse ainakin olisin iloinen, jos itse voisin tehdä niin, koska nykyisin myös lapsille tehdään mitä ihanimpia vaatteita! Ja tulisi ainakin miljoona kertaa halvemmaksi ;)

No huh huh! Paris Hilton on 173 cm pitkä ja painaa muka 43 kg! Eli hänen painoindeksinsä olisi tämän mukaan vaivaiset 14,4! Victoria Bechamkin on tuohon verrattuna terveissä mitoissa: 160 cm / 42 kg (BMI 16,4). Korjatkaa ihmeessä, jos olen löytänyt väärää tietoa.

54,0 kg

Skip dinner, end up thinner

Sunnuntai. Tänään on vapaapäivä. Ei syömisen, mutta liikunnan suhteen. Saa olla tekemättä mitään. Ja pitääkin olla, sillä yksi välipäivä viikossa auttaa kehoa palautumaan raskaista suorituksista, kuten varmaan aikaisemminkin tässä blogissa olen huomauttanut.

Viimeisimpänä kertyneet kilot katoavat nopeasti, ja kahdessa päivässä on kadonnut jo kilo nestettä. Vatsa tuntuu jo nyt paljon litteämmältä kuin vielä muutama päivä sitten, mahtavaa! Myös näpyt naamassa on hyvä merkki, sillä ne kertovat siitä, että kehoon kerääntynyt kuona on lähtenyt liikekannalle. Tämän päivän ruokalista näyttää muuten suunnilleen samalta kuin eilenkin: kauraleipää, VLCD-keitto, banaani, keitetty kananmuna. Yosan tilalla tänään on nyt 2 dl A-jogurttia ja mysliä. On mukavaa, jos voi luoda edes vähän vaihtelua päivien välille, sillä siten ei kyllästy niin helposti. Itse en muutenkaan oikein välitä mistään ns. ihmedieeteistä. Hyvällä tuurilla pystyisin syömään jotain kaalisoppaa ehkä viikon (tai sitten en). Tai sinnittelemään jollain vissy-, vauvanruoka- tai lentoemäntädieetillä. Ja mitään Atkinsin diiettiä en kasvissyöjänä edes kuvittele. En myöskään luota minkäänlaisiin dieettikapseleihin ja laihdutuspillereihin - enkä neuvoisi ketään muutakaan sellaisiin luottamaan. Jos haluaa laihtua pysyvästi, on se tehtävä edes jotenkin järkevästi, olemassaolevaa ruokavaliotaan muuttaen, minkä vuoksi olen itse laatinut itselleni niin helposti noudatettavan mutta kuitenkin monipuolisen, täysipainoisen ja ravintorikkaan ruokavalion kuin vain mahdollista. Noihin VLCD-valmisteisiin kuitenkin vielä luotan sen verran, että niitä voi hyvin käyttää aterian korvikkeena. Mutten omassa dieetissä tietenkään käyttäisi niitä esim. hedelmän korvaamiseen, se olisi ihan älytöntä. Ei, vaan käytän niitä vapaa valinta -kohdan täyttämiseen aina kun se vain suinkin on mahdollista eikä ole mitään erityisiä mielitekoja.

Olette muuten varmaan kuulleet niinsanotusta 2-4-6-8 -dieetistä, joka on ollut suosittu etenkin teinien keskuudessa. Siis, että syödään vuorotellen 200, 400, 600 ja 800 kcal päivässä. Tässä dieetissä juuri kalorimäärien vaihtelevuudella pyritään huijaamaan aineenvaihduntaa, jotta keho ei menisi säästöliekille. Varmasti jokainen vähänkin fiksu ihminen kuitenkin ymmärtää, ettei esimerkiksi tuo 200 kilokalorin kalorimäärä ole mistään kotoisin, sillä keho tarvitsee paljon enemmän jo pelkän perusaineenvaihdunnan ylläpitoon! Jopa 800 kcal päivässä joka päivä on aivan liian vähän! Kyllä tuolla dieetillä varmasti laihtuu, ehkä nopeastikin, mutta sen seurauksena keho menettää niin paljon tärkeitä ravintoaineita - varsinkin, jos kalorit tulevat kevytlimpparista, sipseistä, suklaasta ja pussillisesta karkkia. Ei näin! Eihän tuommoisella kalorimäärällä jaksa edes liikkua, etenkään jos jatkuvasti paleltaa ja on huono olo. Lisäksi hyvin monella tuntuu tuon dieetin noudattaminen johtavan lopulta järkyttävään ahmimis-oksentamiskierteeseen. Tässä blogissa en kehota ketään laihduttamaan tai pyri antamaan neuvoja siihen, mutta JOS koet, että sinulla on todellinen tarve laihduttaa, niin yritä edes tehdä se kehosi tarpeita mukaillen, terveellistä ja monipuolista ruokavaliota noudattaen. No niin, nyt loppui saarnaaminen.

Olen kyllä huvikseni kehitellyt tuosta dieetistä oman versioni, joka perustuu VLCD-valmisteisiin, nimittäin 5-4-3-2-1-0 -dieetin :) Sitä noudatetaan niin, että ensimmäisenä päivänä kaikki viisi ateriaa korvataan VLCD-valmisteilla, toisena päivänä neljä, kolmantena kolme, neljäntenä kaksi ja viidentenä yksi. Tämä ei ole mikään ihmedieetti, sillä muut ateriat ovat vapaasti valittavissa, ja kuudentena päivänä kaikki ateriat koostuvat normaalista ruoasta. Se on sitten eri asia, miten kukakin ne muut ateriat koostaa... Sen sijaan pelkillä VLCD-valmisteilla laihduttamisen luokittelisin ihmedieetiksi, sillä itse en selviytyisi sellaisella montaakaan päivää. Yleensä niitä suositellaankin lähinnä ns. kick start -vaiheeseen, jotta painonpudotus saadaan hyvin alkuun, minkä jälkeen niiden käyttämistä voi jatkaa korvaamalla joitain yksittäisiä aterioita. Dieeteistä ja syömisestä voisi kyllä jauhaa loputtomiin, mutta ehkä nyt kuitenkin siirryn muihin asioihin.

Olen harmikseni huomannut, että kauhean moni aiemmin seuraamaani sh- tai laihdutusblogia pitänyt on lakannut kirjoittelemasta. Laihdutusblogia pitäneet ovat ehkä kyllästyneet jatkuvien epäonnistumisten raportointiin, tai sitten kiinnostus on muuten vain lakannut. Joidenkin kohdalla taas syyt voivat olla hyvinkin monimutkaisia: masennus, sairaalaan joutuminen tai jokin suuri muutos elämässä, kuten parisuhteen päättyminen, on saattanut vaikuttaa innostuksen loppumiseen. Kokemuksesta ymmärrän hyvin, sillä olen itse ollut aika tuuliviiri tämän blogin pitämisen suhteen ja ollut taas useita kuukausia kirjoittamatta. Nyt yritän kuitenkin taas panostaa tähän kaikkeen ja pitää tavoitteeni kirkkaana mielessä. Ajattelin, että kirjoittaisin vähintään aina silloin, kun paino on pudonnut edellisestä postauksesta. En tiedä, mistä tuollainenkin "sääntö" oikein mieleeni tuli, mutta kai sekin liittyy siihen kontrollin tarpeeseen... Tai sitten vaan jatkan kirjoittamista aina kun huvittaa. Toivottavasti nyt huvittaisi vähän useammin ;)

Mutta noista laihdutus- ja sh-blogeista, että vinkatkaa niistä ihmeessä myös tänne. Ja muutenkin saa kommentoida - valitettavasti kuitenkin sen rajoituksen puitteissa, että tahdon tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista. Olen jälleen kerran pahoillani siitä, että olen estänyt vapaan kommentoinnin, mutta kun en kerta kaikkiaan halua mitään haukkumista tai muuten asiattomia viestejä tänne. Olen niitä lukenut ihan riittävästi muiden blogeista, kiitos. Ne ihmiset, joita blogini ärsyttää, annan neuvon: kenenkään ei tarvitse tätä lukea, joten älkää neuvoko toisia "hankkimaan elämä" vaan tehkää se itse. Ehkä olette vain itse niin tyytymättömiä omaan vartaloonne ja ulkonäköönne, että täytyy meitä kunnianhimoisempia tulla pilkkaamaan. Ja koska en edelleenkään jaa täällä mitään laihdutusvinkkejä teineille enkä kehota ketään laihduttamaan itseään anorektikoksi, on kenenkään ihan turha tulla valittamaan, että joku kuolee anoreksiaan takiani. Kyllä niitä laihdutusvinkkejä ja anorektisia esikuvia kuulkaas on tämä maailma muutenkin pullollaan; nuoret löytävät niitä niin netistä ja televisiosarjoista kuin huolestuneiden äitiensä naistenlehdistäkin. On aika vaikea yrittää suojella nuoria huonoilta vaikutteilta haukkumalla yksittäisiä blogikirjoittajia. Kaiken lisäksi olen huomannut, että parhaimmillaan/pahimmillaan syyttely saattaa jopa provosoida laihduttavaa/syömishäiriöistä nuorta jatkamaan ihan vain "todistaakseen" jotakin.

No niin, tulipahan taas auottua päätä. Kyllä minä oikeasti ymmärrän, miksi jotkut ovat huolissaan median antamasta naisihanteen mallista, mutta tämä blogi ei ole oikea paikka valittaa siitä. Sorry. Ja vaikka nyt olenkin päättänyt siirtää tavoitettani vähän alemmas, niin se ei todellakaan ole mitään siihen verrattuna, että jopa monet itseäni yli 10 cm pidemmätkin haluavat päästä samaan tavoitteeseen, siis tyyliin painoindeksiin 14 ja jotain. Oma tavoitteeni (BMI 16,4) ei ole myöskään niin ehdoton, että tavoittelisin sitä esim. kuukautisten poisjäämisen ehdolla, ei tosiaankaan. Viimeistään siinä vaiheessa ymmärrän lopettaa, jos menkkoihin tulee häiriöitä, hiukset alkavat ohentua tms. Mutta turha sitä on kenellekään täällä sen enempää selitellä. Näin nyt olen yksinkertaisesti päättänyt, ei voi mitään. Jos päätökseni jotakuta loukkaa tai kiusaa, niin älkää hyvät ihmiset lukeko tätä blogia, piste. Jos joku kuitenkin jostain syystä on tätä kiinnostunut lukemaan, niin tervetuloa! Kannustusta laihduttamiseen ette täältä saa, mutta omaa projektiani saatte sosiaalipornon nälkäänne rauhassa seurata.

Nyt siirryn opiskelun ja teen juomisen pariin loppupäiväksi.

P.S. Saatan aina välillä lisäillä tai muuttaa jo kirjoitettuja tekstejä, jos jotain tulee myöhemmin mieleen. En tiedä, tuleeko siitä lukijoilleni jotain päivitysviestejä, mutta toivottavasti ei haittaa.

54,5 kg

Make me beautiful

Make me beautiful

Perfect soul

Perfect mind

Perfect face

A perfect, perfect soul

Perfect mind

Perfect face

A perfect lie

A perfect lie

Noniin, nyt olen valmis. Koko kuluneen viikon ajan olen keräillyt motivaatiota, itsekuria ja ties mitä sisäisiä henkiä tulevaa projektia varten. Nyt olen valmis. Olen pohdiskellut erilaisia vaihtoehtoja ja päätynyt lopulta suurinpiirtein siihen samaan, mihin viimeksi jäin. Eli niinsanottuun ruokaympyrädieettiin, joka näyttää nyt seuraavalta: 1) aamupala (puuroa, leipää tai muroja), 2) keitetty kananmuna tai 1 dl pähkinöitä, 3) jogurtti tai vastaava, 4) hedelmä tai vastaava (esim. pussillinen naposteluporkkanoita tms.), 5) vapaa valinta. Vapaa valinta voi tarkoittaa edelleen mitä tahansa, mutta järkevintähän olisi tietysti käyttää se täysipainoiseen ja monipuoliseen lämpimään ateriaan (kuten opiskelijaruokalan lounaaseen) tai vaihtoehtoisesti VLCD-valmisteeseen. JOS on IHAN PAKKO saada joku päivä karkkia, suklaata, jäätelöä, sipsejä, kuivahedelmiä tai muuta "kiellettyä" herkkua, se ei saa ylittää 100 grammaa, jotta pystyn edes jollain lailla kontrolloimaan kalorinsaantiani (vaikken kaloreita sen enempää aiokaan laskea). Vapaa valinta -kohta on siitä hyvä, että se luo päivien välille riittävästi vaihtelua, jotta keho ei taannu säästöliekille ja jotta dieetti ei käy tylsäksi ja vastenmieliseksi. Kuitenkin tietyt rutiinit ja säännöt on oltava, jotta kontrolli päivittäisiin syömisiin säilyy.

Tämänpäiväinen aamu alkoi sitten astangajoogalla. Olen nyt kolmena peräkkäisenä lauantaina tehnyt tuota ensimmäistä sarjaa Navasanaan asti (plus siltaharjoitus ennen loppuliikkeitä). Aurinkotervehdykset ja väli-vinyasat ovat edelleen raskaimpia, etenkin pitkän harjoittelutauon jälkeen. Mahtavinta on kuitenkin huomata, että harjoituksissa edistyy alussa aina huimaa vauhtia, joskin myöhemmin harjoittelun määrää on lisättävä. Ja maha saatava pois tieltä :) Ajattelin, että jospa jo ensi viikolla voisin lisätä viikolle toisen harjoituspäivän.

Ruoka ja sen sisältämät ravinto- ja lisäaineet ovat puhuttaneet ja olleet esillä mediassa runsaasti viimeisten viikkojen aikana. Vaikka olen jo kymmenisen vuotta elänyt ilman punaista lihaa ja ilman siipikarjalihaakin muutaman vuoden sekä pyrkinyt valitsemaan luomutuotteita suhteellisen usein (esim. maidon ostan lähes poikkeuksetta AINA luomuna), olen siitä huolimatta itsekin kokenut jonkinlaisen perustavammanlaatuisen ruokaherätyksen kaiken keskustelun myötä. Luomusta ja lisäaineettomista ruokavalinnoista on tullut itselleni lähes normi, ja esimerkiksi jääkaapissani olevista ruoista lähes kaikki mahdollinen on luomua kananmunia ja ketsuppia myöten. Toki luomu on vähäsen kalliimpaa, mutta itse uskon yksittäisen ihmisen valinnoilla olevan merkitystä, kun ajatellaan näitä valintoja suuremmalla mittakaavalla. Kysynnän kasvaessa myös tarjonta kasvaa ja lopulta (tai ainakin toivottavasti) myös hinnat laskevat. Omien valintojeni kohdalla terveys, ekologisuus ja eettisyys menevät rahan edelle. Jos tarjolla ei ole luomua, niin valitsen kotimaista (esim. kurkku). Jos ei ole kotimaista, valitsen Reilun kaupan tarjoamaa (esim. banaani). Jos ei ole Reilua kauppaa, valitsen lisäaineita sisältämättömän tuotteen (esim. maustamaton tai luonnonjogurtti). Ihmisen elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä. Kannattaa ainakin yrittää valita hyvin niin ympäristön, eläinten kuin oman itsen ja muiden ihmisten hyvinvoinnin vuoksi.

Tänään olen syönyt 1) luomukauraleipää sinisellä Keijulla (vegaaninen), ruukkusalaatilla, soijaleikkeellä, rypsijuustolla ja kotimaisella kurkulla, 2) "probioottisen kauravalmisteen" (Yosa), 3) Reilun kaupan luomubanaanin, 4) keitetyn luomukananmunan sekä 5) purjo-perunakeittoa (VLCD: vaihdoin muuten Nutrilettit Allévoon, sillä viimeksi mainitut ovat huomattavasti paremman makuisia). Juonut olen 1) 2 litraa vettä, 2) lasillisen luomutuoremehua sekä 3) mukitolkulla teetä makeutusaineella ja rasvattomalla maidolla. Lisäksi xylitol-purkkaa. Tällä hetkellä pohdin tuon sinisen Keijun vaihtamista juuri kauppoihin ilmestyneeseen, lisäaineettomaan Arlan Igmariiniin tai jopa omatekoiseen levitteeseen sekä makeutusaineen vaihtamista johonkin muuhun kuin valkoiseen sokeriin (hunaja, ruoko- tai intiaanisokeri tms.). Käytän nyt kuitenkin nuo vanhat ensin pois. Lisäksi olen pohdiskellut, että oliko taas järkeä ostaa noita VLCD-valmisteita, mutta ajattelen sen kuitenkin niin, että niiden käyttö on vain väliaikaista. Lopetan niiden käytön viimeistään sitten, kun painan 40 kiloa. 40 kiloa?!? Eikös se tavoite ollutkaan 45 kiloa??? Hullu! Niinpä. Painoindeksi 16,4. Eihän se ole vielä edes paha, ei se ole kuin viisi kiloa alipainoa. Mary-Kate Olsenkin on ymmärtääkseni painanut pienimmillään jotain 36 kiloa (ja on varmaan suunnilleen saman pituinen kuin minä), mutten siihen asti ole todellakaan pyrkimässä! Ja tottakai olen perillä riskeistä. Ymmärrän, että jos kuukautiset loppuvat tai hiukset alkavat tippua, niin ollaan menty liian pitkälle. En ole enää mikään lapsi. Virallinen tavoite tällä hetkellä on siis saavuttaa se 45 kg:n raja viimeistään kesään (1.6.) mennessä, ja epävirallinen tavoite on päästä kesän aikana vielä vähän alemmas. Olen elokuussa menossa ystäväpariskunnan häihin, jonne myös Mies on kutsuttu. Tulee sinne varmaan uusine tyttöystävineen. Haluan näyttää siihen mennessä laihalta eli hyvältä.

Onko tämä nyt sitten ortoreksiaa, anoreksiaa vai mitä? Missä vaiheessa laihdutuksesta tulee syömishäiriö? Suuri osahan naisista on jatkuvalla "laihdutuskuurilla", se on nykynaisen normi, joka taas on peräisin länsimaisen yhteiskunnan eetoksesta ja käsityksistä naiskauneuden suhteen. Painoindeksillä 22,4 sanoisin, että toistaiseksi tämä on pelkkää toiveajattelua. Kauas on pitkä matka. Mutta se matka on nyt alkanut, eikä taaksepäin ole enää menemistä.

55 kg (?!&*!%!)

On kulunut ihan liian kauan aikaa siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Paljon on tapahtunut näinä kuukausina, enkä oikein edes tiedä, mistä aloittaisin. Noh, ehkä yritän kuitenkin...

Tosiaan päädyin sitten antirefluksileikkaukseen kesällä. Se tehtiin yksityisellä puolella ja fundoplikaatiomenetelmällä. Leikkaus meni hyvin, mutta muistoksi jäi viisi pientä viiltoarpea vatsan seudulle. Leikkauksesta huolimatta kärsin kuitenkin edelleen jonkinlaisista kurkkuoireista, mikä lopulta masensi minut täysin. En jaksanut avata posteja, en opiskella, en harrastaa liikuntaa, en nähdä ihmisiä tai ulkoilla. En pystynyt keskittymään lukemiseen tai edes television tuijottamiseen. Katselin ympärilleni näkemättä enää mitään. Lakkasin kiinnostumasta kaikesta. Lopulta en enää syönyt, hädin tuskin sain edes juoduksi mitään. Paino putosi muutamassa viikossa 46 kilogrammaan ja menin muutenkin todella huonoon kuntoon. Päivät pitkät itkin sängyssä tai sohvalla odottaen Miestä koulusta kotiin. Mies ei kuitenkaan ollenkaan ymmärtänyt tilaani eikä osannut auttaa, joten tottakai hänkin ahdistui suuresti tilanteestani. Myös sukulaiseni alkoivat olla todella huolissaan minusta. Lopulta minut sitten passitettiin sairaalaan psykiatrian kriisiosastolle, missä keräilin itseäni kuusi viikkoa. Osaston kautta pääsin kurkku-nenä-korvalääkärille, ja minulla todettiin krooninen nielurisatulehdus ja sain lähetteen nielurisaleikkaukseen. Viikko ennen kotiuttamispäivääni, ollessani viikonloppulomalla kotona, Mies ilmoitti haluavansa jättää minut. Oli vähällä, etteivät osastolla pistäneet lukkojen taakse, sen verran pahoja itsetuhoisia ajatuksia minulla oli sen jälkeen. Pääsin kuitenkin lähtemään sovittuna ajankohtana, mutta hoitokontakti minulla oli osastolle vielä monta viikkoa odottaessani kutsua YTHS:n psykiatrille.

Tällä hetkellä asun kerrostaloyksiössä, lähempänä yliopistoa. Nielurisat leikattiin loka-marraskuun vaihteessa. YTHS:n psykiatrilla käyn muutaman viikon välein, ja nyt myös psykoterapeutilla kahdesti viikossa. Masennus on uskoakseni alkanut hellittää ainakin jonkin verran, sillä en kärsi enää raastavista itkukohtauksista tai unettomuudesta. Myös keskittymiskykyni on jonkin verran alkanut palautua, mutta ihan täysipäiväisen opiskelun rytmiin en ole vielä oikein päässyt, sairaslomaa en ole kuitenkaan anonut enää vuodenvaihteen jälkeen. Muutamilla luennoilla olen käynyt ja kotona yrittänyt työstää joitain kirjallisia töitä.

Että semmoista. Olen tosi pahoillani, ettei kiinnostukseni ole pitkään aikaan riittänyt mihinkään sen vertaa, että olisin viitsinyt edes kertoa kuulumisiani. Tässä nyt kuitenkin taas olen ja yritän. Kaikesta huolimatta en edelleenkään ole valmis antamaan periksi laihduttamisen suhteen. Ja nyt, jos koskaan, koen tarvitsevani sitä hallinnan ja onnistumisen tunnetta, mikä painon pudotuksesta sekä syömisen ja liikkumisen kontrolloinnista seuraa. Syksyisen sairaalajakson jälkeen painoin pahimmillani (tai parhaimmillani, miten sen nyt ottaa) 45,8 kiloa, eli olin hyvin lähellä "tavoitettani", vaikken sillä hetkellä tietoisesti laihduttanutkaan, vaan paino putosi ihan vaan masennuksen ja nukahtamislääkkeiden (bentsot aiheuttaa itselleni hirvittävää ripulia) vuoksi. Kuitenkin, jossain vaiheessa, vähän ennen joulua, rupesin sitten taas kiinnostumaan syömisestä, ja etenkin suklaata tuli vedettyä oikein urakalla, minkä vuoksi tietenkin kilot tulivat parissa kuukaudessa korkoineen takaisin. Liikuntaakin olen alkanut harrastamaan uudestaan oikeastaan vasta viimeisen kuukauden aikana, mikä sekin varmasti vaikutti kilojen kerääntymiseen (sekä siihen, että takaisin kertyneet kilot koostuivat melko varmasti ainoastaan rasvasta). Nukahtamislääkkeistä pääsin irti toista kuukautta sitten. Tällä hetkellä painakin sitten enemmän kuin koskaan, mikä on todella ahdistavaa. Peilikuvassa näen vain täysremonttia vaativan säälittävän selluliittimöhkäleen, eikä mikään vaatekappale tunnu tai näytä päälläni hyvältä. Puoli vuotta sitten mahtuvia 26-tuumaisia farkkuja en edes kuvittele saavani enää menemään ylleni.

Näihin päiviin saakka olen vain yrittänyt elää tuon kaiken tuskan kanssa ja pyrkinyt lähinnä selviytymään jokaisesta päivästä hengissä. Nyt olen kuitenkin saanut itseni ylös suosta ja tahtomaan uutta muutosta, ja pysyvää sellaista. Tahdon liikkua ja elää terveellisesti. Tahdon tulla laihaksi, sillä en viihdy nykyisessä vartalossani. Tahdon saada taas itseni ja elämäni omaa hallintaani. Syömishäiriöisen ajattelua, tiedän, mutten voi sille mitään. Enkä aio tältä osin miksikään muuttua, sillä tämä minä olen. Pinnallista? Ehkä, ei kiinnosta. Miehellä on nyt uusi nainen, minulla on Ortoreksia. Tai Ana. En oikein tiedä vielä, kumpi sieltä on tulossa. Mutta jään odottamaan mielenkiinnolla...

P.S. Jos et halua lukea syömishäiriöistä tai laihuuden ihannoinnista, kehotan olemaan lukematta blogiani vastedes.