I must weigh myself, first thing, every morning, and keep that number in mind throughout the remainder of that day. Should that number be greater than it was the day before, I must fast that entire day.
Kaksi askelta eteen, yksi taakse. Niin, näinhän se menee. Suunnittelin kyllä tuossa aikaisemmin, että kirjoittaisin blogia ainoastaan niinä päivinä, kun paino on pudonnut edelliseen päivään verrattuna, mutta jotenkin en nyt kuitenkaan malttanut olla kirjoittamatta tänäänkin. No, hyvä kai, että näinkin päin sentään joskus :)
Eilinen päivä oli aivan mahtava. Terpan jälkeen söin opiskelijaruokalassa maittavan kasvislounaan, minkä jälkeen suuntasin uimahallille. Uiminen ei ehkä koskaan ole tuntunut yhtä kevyeltä ja miellyttävältä kuin juuri eilen. Tunne oli jotenkin tosi epätodellinen, ja välillä suorastaan "leijuin" unohtaen tyystin sen, mitä olin tekemässä. Samankaltaisen "ruumiista irrottautumisen" tunteen olen kokenut myös joskus autolla ajaessa. Joskus yksinkertaisesti jokin rutiini mitä kehollaan on tekemässä, muuttuu jotenkin niin automatisoituneeksi, että sitä eräällä tavalla siirtyy tekemään sitä itsensä ulkopuolelle. Ja sitten hetken päästä havahtuu, että: Hetkinen! Ajan autoa! Uin! Tänään havahduin itseni ulkopuolelta keskellä aurinkotervehdystä.
Mutta tosiaan. Eilen söin siis sitä samaa luomukauraleipää, kasvislounaan, omenan, Yosan sekä desin pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Ajattelin, että jos tekisin niin, että aina kun paino on noussut edelliseen päivään verrattuna, syön vapaa valinta -aterialla VLCD-valmisteen. Mutta jos paino on pysynyt samana tai tippunut, saan syödä mitä vaan, kuten lämpimän aterian. Se takaisi, että painokäyrä olisi suunnilleen koko ajan laskeva. Tänään en kuitenkaan voinut tuota "sääntöä" noudattaa, sillä olin jo aikaisemmin sopinut meneväni lounastamaan opiskelukaverini kanssa. Kasvislounaan lisäksi olen tänään syönyt luomukauraleipää, 1 dl:n pähkinöitä ja vähän kuivahedelmiä, Yosan sekä omenan. Ja nyt illalla tosiaan joogasin. Väli-vinyasat meni viime viikkoon verrattuna jo kuin vettä vain, mutta Marichyasanan C- ja D -osiin en taivu tällä hetkellä millään, sillä maha on tiellä :>
Kävin muuten kirjastossa lainaamassa hieman aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, nimittäin Shauna Reidin "Dieettitytön huimat seikkailut" sekä Marya Hornbacherin "Elämä kateissa - kertomus anoreksiasta ja bulimiasta". Ensiksi mainittu kirja perustuu australialaisen Shauna Reidin blogiin nimeltä "The Amazing Adventures of Dietgirl". Tuon jälkimmäisen taas olen jo aikaisemmin lukenut, mutta siitä on jo niin kauan, että ajattelin huvikseni lukaista uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti