54,5 kg

Make me beautiful

Make me beautiful

Perfect soul

Perfect mind

Perfect face

A perfect, perfect soul

Perfect mind

Perfect face

A perfect lie

A perfect lie

Noniin, nyt olen valmis. Koko kuluneen viikon ajan olen keräillyt motivaatiota, itsekuria ja ties mitä sisäisiä henkiä tulevaa projektia varten. Nyt olen valmis. Olen pohdiskellut erilaisia vaihtoehtoja ja päätynyt lopulta suurinpiirtein siihen samaan, mihin viimeksi jäin. Eli niinsanottuun ruokaympyrädieettiin, joka näyttää nyt seuraavalta: 1) aamupala (puuroa, leipää tai muroja), 2) keitetty kananmuna tai 1 dl pähkinöitä, 3) jogurtti tai vastaava, 4) hedelmä tai vastaava (esim. pussillinen naposteluporkkanoita tms.), 5) vapaa valinta. Vapaa valinta voi tarkoittaa edelleen mitä tahansa, mutta järkevintähän olisi tietysti käyttää se täysipainoiseen ja monipuoliseen lämpimään ateriaan (kuten opiskelijaruokalan lounaaseen) tai vaihtoehtoisesti VLCD-valmisteeseen. JOS on IHAN PAKKO saada joku päivä karkkia, suklaata, jäätelöä, sipsejä, kuivahedelmiä tai muuta "kiellettyä" herkkua, se ei saa ylittää 100 grammaa, jotta pystyn edes jollain lailla kontrolloimaan kalorinsaantiani (vaikken kaloreita sen enempää aiokaan laskea). Vapaa valinta -kohta on siitä hyvä, että se luo päivien välille riittävästi vaihtelua, jotta keho ei taannu säästöliekille ja jotta dieetti ei käy tylsäksi ja vastenmieliseksi. Kuitenkin tietyt rutiinit ja säännöt on oltava, jotta kontrolli päivittäisiin syömisiin säilyy.

Tämänpäiväinen aamu alkoi sitten astangajoogalla. Olen nyt kolmena peräkkäisenä lauantaina tehnyt tuota ensimmäistä sarjaa Navasanaan asti (plus siltaharjoitus ennen loppuliikkeitä). Aurinkotervehdykset ja väli-vinyasat ovat edelleen raskaimpia, etenkin pitkän harjoittelutauon jälkeen. Mahtavinta on kuitenkin huomata, että harjoituksissa edistyy alussa aina huimaa vauhtia, joskin myöhemmin harjoittelun määrää on lisättävä. Ja maha saatava pois tieltä :) Ajattelin, että jospa jo ensi viikolla voisin lisätä viikolle toisen harjoituspäivän.

Ruoka ja sen sisältämät ravinto- ja lisäaineet ovat puhuttaneet ja olleet esillä mediassa runsaasti viimeisten viikkojen aikana. Vaikka olen jo kymmenisen vuotta elänyt ilman punaista lihaa ja ilman siipikarjalihaakin muutaman vuoden sekä pyrkinyt valitsemaan luomutuotteita suhteellisen usein (esim. maidon ostan lähes poikkeuksetta AINA luomuna), olen siitä huolimatta itsekin kokenut jonkinlaisen perustavammanlaatuisen ruokaherätyksen kaiken keskustelun myötä. Luomusta ja lisäaineettomista ruokavalinnoista on tullut itselleni lähes normi, ja esimerkiksi jääkaapissani olevista ruoista lähes kaikki mahdollinen on luomua kananmunia ja ketsuppia myöten. Toki luomu on vähäsen kalliimpaa, mutta itse uskon yksittäisen ihmisen valinnoilla olevan merkitystä, kun ajatellaan näitä valintoja suuremmalla mittakaavalla. Kysynnän kasvaessa myös tarjonta kasvaa ja lopulta (tai ainakin toivottavasti) myös hinnat laskevat. Omien valintojeni kohdalla terveys, ekologisuus ja eettisyys menevät rahan edelle. Jos tarjolla ei ole luomua, niin valitsen kotimaista (esim. kurkku). Jos ei ole kotimaista, valitsen Reilun kaupan tarjoamaa (esim. banaani). Jos ei ole Reilua kauppaa, valitsen lisäaineita sisältämättömän tuotteen (esim. maustamaton tai luonnonjogurtti). Ihmisen elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä. Kannattaa ainakin yrittää valita hyvin niin ympäristön, eläinten kuin oman itsen ja muiden ihmisten hyvinvoinnin vuoksi.

Tänään olen syönyt 1) luomukauraleipää sinisellä Keijulla (vegaaninen), ruukkusalaatilla, soijaleikkeellä, rypsijuustolla ja kotimaisella kurkulla, 2) "probioottisen kauravalmisteen" (Yosa), 3) Reilun kaupan luomubanaanin, 4) keitetyn luomukananmunan sekä 5) purjo-perunakeittoa (VLCD: vaihdoin muuten Nutrilettit Allévoon, sillä viimeksi mainitut ovat huomattavasti paremman makuisia). Juonut olen 1) 2 litraa vettä, 2) lasillisen luomutuoremehua sekä 3) mukitolkulla teetä makeutusaineella ja rasvattomalla maidolla. Lisäksi xylitol-purkkaa. Tällä hetkellä pohdin tuon sinisen Keijun vaihtamista juuri kauppoihin ilmestyneeseen, lisäaineettomaan Arlan Igmariiniin tai jopa omatekoiseen levitteeseen sekä makeutusaineen vaihtamista johonkin muuhun kuin valkoiseen sokeriin (hunaja, ruoko- tai intiaanisokeri tms.). Käytän nyt kuitenkin nuo vanhat ensin pois. Lisäksi olen pohdiskellut, että oliko taas järkeä ostaa noita VLCD-valmisteita, mutta ajattelen sen kuitenkin niin, että niiden käyttö on vain väliaikaista. Lopetan niiden käytön viimeistään sitten, kun painan 40 kiloa. 40 kiloa?!? Eikös se tavoite ollutkaan 45 kiloa??? Hullu! Niinpä. Painoindeksi 16,4. Eihän se ole vielä edes paha, ei se ole kuin viisi kiloa alipainoa. Mary-Kate Olsenkin on ymmärtääkseni painanut pienimmillään jotain 36 kiloa (ja on varmaan suunnilleen saman pituinen kuin minä), mutten siihen asti ole todellakaan pyrkimässä! Ja tottakai olen perillä riskeistä. Ymmärrän, että jos kuukautiset loppuvat tai hiukset alkavat tippua, niin ollaan menty liian pitkälle. En ole enää mikään lapsi. Virallinen tavoite tällä hetkellä on siis saavuttaa se 45 kg:n raja viimeistään kesään (1.6.) mennessä, ja epävirallinen tavoite on päästä kesän aikana vielä vähän alemmas. Olen elokuussa menossa ystäväpariskunnan häihin, jonne myös Mies on kutsuttu. Tulee sinne varmaan uusine tyttöystävineen. Haluan näyttää siihen mennessä laihalta eli hyvältä.

Onko tämä nyt sitten ortoreksiaa, anoreksiaa vai mitä? Missä vaiheessa laihdutuksesta tulee syömishäiriö? Suuri osahan naisista on jatkuvalla "laihdutuskuurilla", se on nykynaisen normi, joka taas on peräisin länsimaisen yhteiskunnan eetoksesta ja käsityksistä naiskauneuden suhteen. Painoindeksillä 22,4 sanoisin, että toistaiseksi tämä on pelkkää toiveajattelua. Kauas on pitkä matka. Mutta se matka on nyt alkanut, eikä taaksepäin ole enää menemistä.