55 kg

Nothing tastes as good as thin feels

Paino näköjään junnaa edelleen. Ilmeisesti siksi, että mahani ei ole oikein "toiminut" viime päivinä - paitsi sitten tänään aamulla (vasta punnitsemisen jälkeen tietenkin), jolloin sain ravata vessassa vähän väliä. No, ainakin on keventynyt olo tällä hetkellä ;) Mutta pidin silti varmuuden vuoksi vähän vähäkalorisemman päivän tänään, huolimatta raskaasta kuntosalitreenistä. Tänään olen syönyt: 1) sitä samaa luomukauraleipää sinisellä Keijulla, ruukkusalaatilla, soijaleikkeellä, rypsijuustolla ja kurkulla, 2) VLCD-suklaa"pirtelön", 3) Yosan, 4) pussillisen naposteluporkkanoita sekä 5) pähkinöitä (1 dl) ja kuivattuja banaanilastuja. Juonut olen vettä, 2 dl luomutuoremehua sekä paljon teetä.

Jännää, että minulla on niin kauhea himo tullut noihin kuivahedelmiin. Siis mitään suklaata tai leivoksia tai jäätelöä tai edes salmiakkia ei tee ollenkaan mieli, mutta kuivahedelmiä kyllä. No, on ne ainakin terveellisempiä, että parempi kai näin. Nyt kyllä voisin syödä vaikka mitä, sillä päivän kalorisaanti jäi tosiaan aika vähäiseksi treeniin verrattuna. Normaalisti varmaan tekisinkin pikaisesti puolen litran lettutaikinan ja paistaisin ja söisin 4-5 lettua iltapalaksi, isolla kasalla sokeria tai hilloa. Mmm... Mutta ei! Nothing tastes as good as thin feels. Nothing tastes as good as thin feels. Nothing... Hoen tuota mielessäni kuin jotain mantraa. Se on sen arvoista, yritän takoa päähäni. Se on sen arvoista. Tiedän hyvin, että juuri tällaiset hetket ovat aikaisemmin pilanneet kaikki yritykseni tulla laihemmaksi. Kun on antanut hetkellisten halujen viedä vallan. Kun on heittänyt aivot narikkaan karkkihyllyllä. Kun on antanut periksi nälälle.

Mutta olen vahvempi nyt. Varmempi. Nyt voin nauraa paskaista naurua äänille, jotka käskevät syömään. Kuitenkaan kukaan muu kuin minä itse ei voi enää määrätä syömisiäni. Kukaan muu kuin minä itse ei laita ruokaa suuhuni. Tiedän sen nyt. Kukaan muu kuin minä itse ei leivo niitä lettuja. Kukaan muu kuin minä itse ei sorru irtokarkkeihin videovuokraamossa. Vain minä itse päätän, mitä syön, kuinka paljon syön ja missä järjestyksessä syön. Vain minä itse. Vain minä. Minä. Televisiossa pyörii FashionTV, jonka anorektisen laihat mallit saavat nälän katoamaan. Käyn sylkemässä loppuunjauhetun purkan roskiin ja keitän vielä yhden kupillisen kofeiinitonta rooibosteetä ennen hampaiden pesua ja nukkumaanmenoa.

Huomenna on taas joogapäivä. Tai pikemminkin jooga-aamu, sillä myöhemmin en ehdi harjoitella. Olen suunnitellut, että harjoittelisin astangajoogaa joka toinen päivä: tiistaina, torstaina ja lauantaina, ja koska se tuntuu jo nyt menevän niinkin hyvin, ajattelin lisätä harjoituskertoja kolmeen jo tällä viikolla. Sitä en vielä tiedä, missä vaiheessa uskaltaudun taas ihan salille asti, mutta ainakaan ihan vielä en kehtaa. Katsotaan, jos saisi tuon painon putoamaan edes 50 kilon paremmalle puolelle, niin ehkä sitten. Saas nähdä, voinko huomenna mennä syömään opiskelijalounaan, vai pidänkö vielä kevennetyn päivän.

P.S. On muuten ihan älyttömän pöljä nimi tuolla Shauna Reidin kirjalla. Tai ainakin suomeksi se kuulostaa tosi typerältä.