52 kg?

Turha kai parkua, kun paskat on jo housuissa.

Kello on varttia yli kaksitoista yöllä, ja olen puoli tuntia sitten vetänyt naamaani reilu 220 grammaa - eli lähes 1 100 kilokaloria - pelkkää suklaata. Inhoan itseäni. Mietin, miksi. Miten tässä näin pääsi käymään?

Palaan ajassa vähän taaksepäin. Pohdin sitä viikonloppua, kun söin nakkikeittoa ja vihannestikkuja. Sen jälkeen alkoi ote lipsua. Vähän ylimääräisiä hedelmiä siellä sun täällä. Liian isoja annoskokoja. Satunnaisia herkkuihin lipsumisia. Veden juomisen unohtelua. Ja lopulta täydellinen retkahdus ensin kotona, kun vedin paketillisen glöginmakuisia jaffakeksejä, ja sitä seuraavana päivänä kaverin pikkujoulubileissä, kun join itseni tosi humalaan ja sen perjantain lisäksi myös lauantai ja sunnuntai meni niin totaalimässäilyn puolelle, enkä liikkunut ollenkaan, koska makasin kotona krapulaisena. Sitä seuraavakin viikko meni sitten vähän niin ja näin. Kävin ainoastaan kerran uimassa ja kerran body pumpissa. Syömiset eivät menneet sen paremmin. Viime viikonloppu meni opiskellessa, enkä saanut aikaiseksi käydä joogassa tai kuntosalilla.

Paino on hiljalleen hivuttautumassa kohti 52 kilogrammaa. Maanantaina kävin uimassa, mutta söin kaikenlaista tyhmää jouluherkkua. Eilen meni vielä huonommin, siis tosi huonosti. Aamupalaksi söin kyllä tunnollisen kevyesti spelttimuroja rasvattomalla maidolla, mutta iltapäivällä ote alkoi lipsua. Menin sitten kaverin kanssa syömään opiskelijaruokalaan, ja mätin lautasen aivan liian täyteen ruokaa: lämmintä ruokaa, salaattia ja vielä leipääkin. En sentään syönyt ihan kaikkea, mutta liikaa joka tapauksessa. Illalla menin käymään yksissä pikkujouluissa, ja vaikken viipynyt kuin pari vaivaista tuntia, niin ehdin silti onnellisesti syödä kaikkea mahdollista tarjolla ollutta. Kotimatkalla oli jo sen verran piittaamaton olo kaikesta, että poikkesin ruokakaupan kautta ja ostin tosiaan lähes neljänneskilon kolmea eri lempisuklaatani ja söin lähes kaikki, kahta suklaanappirullan palaa lukuun ottamatta, kotisohvalla löhötessäni. Viimeisten palojen kohdalla olin jo niin täynnä suklaata ja itseinhoa, että en tiedä mitä olisin tehnyt. Minua ällötti käyttäytymiseni. Viimeiset kaksi palaa vedin alas vessanpytystä ja päätin, että nyt tämä saa loppua. Voisin itkeä, mutta mitä se mitään hyödyttäisi.

Eating hurts,

hunger feels good.

Give me strength

to be without food.

51,3 kg

Viidestoista päivä.

Niinpä niin, näkyihän se tosiaan vaa'assa...

51,2 kg

Neljästoista päivä.

Enpä olisi uskonut, että jo pelkkä suklaan ajatteleminen saa painon nousemaan puolella kilolla! Joo, vitsi vitsi :) Mutta on se kumma, jos ei pian ala tapahtua, sillä paino on nyt jumittanut aika monta päivää, vaikka olen mielestäni tehnyt parhaani. En ole syönyt mitään ”kiellettyä”. Ainoastaan viimeisten päivien aikana syömäni hedelmät ja porkkanat ovat olleet ns. ylimääräisiä välipaloja. Soijanakki- ja lohikeittoannokset olen aterioinut ihan normaalisti, mutta Nutrilett-keittojen sijaan. Siitä huolimatta oloni on turvonnut ja paino ei laske. No, tänään yritän olla ajattelematta suklaata ja elää oikein säntillisesti. Viime päivinä olen onnistunut juomaan vain puolitoista litraa vettä päivän aikana, mutta tänään kiinnitän huomiota taas siihenkin.

Aamupalaksi syön kaurapuuroa marjahillolla sekä lasillisen tuoremehua ja muutaman kupillisen teetä (ehkä voisi alkaa taas rajoittaa teen juomista yhteen kuppiin päivässä). Ennen kotoa lähtöä syön vielä Nutrilett keiton ja pakkaan eväiksi banaanin ja Nutrilett shaken. Tänään ei onneksi ole kuin kaksi tuntia, ja sen jälkeen body pumpiin.

Suklaata ei sentään enää tee mieli, mutta nälkä kurnii mahassa eväistä huolimatta. Kotiin päästyäni olen jo niin nälkäinen, että päätän syödä salaatin sijaan Miehen valmistamaa spaghettia ja soijarouhekastiketta sekä raejuustoa. Ja jälkiruoaksi vielä kaksi päärynää! Tiedän kyllä, että tämä tulee näkymään vaa'alla taas huomisaamuna. Voi, kunpa voisin laihtua 45 kiloon syömällä edes hitusen "normaalimmin"...

50,8 kg

Kolmastoista päivä.

Aamupalaksi kaurapuuroa marjahillolla sekä lasillinen tuoremehua ja kupillinen teetä. Huokaisen syvään, sillä tiedossa on kuolettavan pitkä päivä. Pakkaan evääksi banaanin ja Nutrilett shaken (muutama ällötys vielä jäljellä) ja lähden polkemaan. Olen yliopistolla taas iltaan asti, joten päivällä on pakko käydä syömässä opiskelijaruokalassa. Valitsen lohikeittoa ja jälkiruoaksi omenan, mutta salaatit kastikkeineen ja leivät jätän kokonaan väliin. Viimeisillä luennoilla olen niin uupunut, että olisin paljon mielummin kotona rötväämässä sohvalla. Lisäksi minun on tehnyt aivan hirveästi mieli suklaata koko päivän, mutta selviän mieliteostani kunnialla ja kotiin päästyäni tyydyn tonnikalasalaattiin, muutamaan porkkanaan ja neljään mandariiniin.

50,7 kg

Kahdestoista päivä.

Aamupalaksi paahtoleipää margariinilla, tuoreella basilikalla, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua ja teetä. Ennen lähtöäni yliopisolle juon vielä irvistäen Nutrilett shaken. Evääksi otan mukaan banaanin.

Myöhemmin kotona syön päivälliseksi Nutrilett keiton. En saanut kirjoittamistani eilen valmiiksi, joten joudun jatkamaan sitä tänään, minkä vuoksi en ehdi käymään lenkillä, kuten olin alun perin suunnitellut. Saan työni kuitenkin valmiiksi iltaan mennessä, ja syön hyvillä mielin iltapalaksi porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella sekä ylimääräisen omenan.

50,9 kg

Yhdestoista päivä.

Aamupalaksi paahtoleipä margariinilla, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua ja paljon teetä.

Ennen kuntosalille lähtöäni syön lautasellisen nakkikeittoa. Sunnuntai ei ole mitään, ellen mene kuntosalille. Minun pitäisi kyllä olla kotona kirjoittamassa referaattia, mutta menen silti. Ahkeran rehkimisen jälkeen syön banaanin, poljen kotiin ja jatkan referaatin kirjoittamista.

Illalla minun tekee hirvesti mieli hedelmiä, joten syön omenan ja loput eilisistä viinirypäleistä. Iltapalaksi lisäksi mozzarellasalaattia (mozzarellaa, tomaattia, crostineja, tuoretta basilikaa, oliiviöljyä).

50,7 kg

Kymmenes päivä.

Näen unta, että syön kaikkea "kiellettyä", ja herään vähän turhan aikaisin, vaikka olisin voinut nukkua ainakin kahdeksaan. Paino ei sentään ole noussut enää eilisestä, mikä on hyvä. Aamupalaksi leipää, tuoremehua ja teetä.

Puolitoista tuntia kuluu taas yllättävän nopeasti aamupäivän astangajoogassa. Sen jälkeen syön banaanin ja poljen takaisin kotiin.

Kotona riitelemme miehen kanssa ensimmäistä kertaa syömisestäni. Hän ei ymmärrä laihdutusmenetelmääni eikä ylipäätään sitä, miksi edes laihdutan, kun sille ei hänen mielestään ole mitään tarvetta. Mies on loukkaantunut, koska hän ei enää voi kokata meille mitään yhteistä ruokaa eikä hän viitsisi vain itselleen tehdä ruokaa. Vastalauseeksi kysyn häneltä, että mitä merkitystä sillä on, mitä syön arkipäivisin hänen poissaollessaan. Mitä merkitystä sillä on, syönkö opiskelijaruokalan ruokaa vai jotain muuta. Olemme kumpikin useimpina arkipäivinä lähes iltaan saakka poissa kotoa, joten emme joka tapauksessa voisi syödä yhdessä kuin ainoastaan viikonloppuisin. Lopulta suostun syömään Miehen valmistamaa soijanakkikeittoa Nutrilett keittojen sijaan tänä viikonloppuna.

Päivälliseksi siis lautasellinen soijanakkikeittoa, ja välipalaksi cottifrutti. Illalla saamme vieraita, joiden kanssa katsomme elokuvaa ja pelaamme lautapelejä. Tarjolla on kahdenlaisia sipsejä, suolapähkinöitä, Coca Colaa, vihreitä ja tummia viinirypäleitä sekä porkkana- ja kurkkutikkuja ja kevytkermaviilidippiä. Jätän limsan ja roskaruoan napostelun muille ja täytän itseni vihannestikuilla ja viinirypäleillä. Vieraiden lähdettyä oloni on kuin ilmapallolla.

50,7 kg

Yhdeksäs päivä.

Kaksi askelta eteen, yksi askel taakse. Niin kai se sitten menee. Vaikka kuinka haluaisi nähdä painon putoavan joka päivä, niin kai se on vaan hyväksyttävä, että tuloksia ei synny hetkessä, vaikka olisi miten orjallinen tahansa. Tämä on oikeaa elämääni eikä mikään "Kuukaudessa kokoon xxs".

Herään siis kuudelta. Olen hirvittävän väsynyt, mutta raahaudun silti ylös, jotta ehdin kertaamaan tärkeimmät asiat päivän tenttiin mennessä. Pari tuntia kuluukin hurahtaen lukiessa ja mind mappeja laatiessa, ja syön aamupalan vasta vähän ennen yhdeksää. Aamupalaksi siis paahtoleipä kevytmargariinilla, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua. Aamupäivän lukemisen lomassa ehdin vetäistä muutaman teekupposenkin. Ennen tenttiin lähtöäni syön Nutrilett keiton.

Tentti on ohi puolessatoista tunnissa, minkä jälkeen syön banaanin ja pyöräilen kotiin. Olen helpottunut taas vähäksi aikaa. Yritän saada purettua loputkin jännityksestä rauhallisella sauvakävelyllä pururadalla. On hyytävän kylmä, ja olen pukenut ylleni paksuimman toppatakkini. Lenkin jälkeen jumppaan käsipainoilla ja venyttelen, kuten eilenkin. Illalla katson televisiosta mm. tallentamaani talkshow'n jaksoa laihduttamisesta. Iltapalaksi cottifrutti ja loput eilisestä fetasalaatista. Yhdentoista jälkeen illalla huokaisen itsekseni: jälleen perjantai-ilta kotona, ties kuinka monetta viikkoa jo. Mutta en valita. Tämä on oma valintani, ja pidän siitä kiinni niin kauan, kunnes olen valmis toimimaan toisin. Kunnes olen tavoitteessani ja voin joustaa enemmän. "Sitku" olen laihempi. Piste. Vedän peiton korviini ja nukahdan unelmiini aktiivisemmasta sosiaalisesta elämästä sitten, kun olen 45-kiloinen.

50,4 kg

Juuri heikkona olen voimakas (2. Kor. 12:10).

Kahdeksas päivä.

Nukun yöni todella levottomasti ja huonosti, mutta väsymys katoaa saman tien astuessani vaa'alle. Vihdoinkin kunnon pudotus! Olen noudattanut ruokavaliotani nyt "virallisesti" viikon ajan, siis seitsemän päivää. Tuona aikana olen myös liikkunut paljon ja minulta on pudonnut kaksi kiloa. Kaksi kiloa! Ihana motivaation täyttämä innostuksen aalto virtaa mahanpohjassani. Nuo kaksi kiloa ovat varmasti suureksi osaksi nestettä, mutta pudotus mikä pudotus. Tärkeintä on nyt vain jatkaa sinnikkäästi eteenpäin ja ajatella, että olen päässyt hyvään alkuun. Ehkä ensi viikolla alitan jo maagisen, viidenkymmenen kilon rajapyykin?

Aamupalaksi syön paahtoleivän kasvisrasvalevitteellä, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä juon lasillisen tuoremehua ja teetä. Tänäänkin pitää mennä yliopistolle pariksi tunniksi, minkä jälkeen tulen vauhdilla ruokakaupan kautta takaisin lukemaan huomiseen tenttiin. Loppupäivän aikana syön kotona Nutrilett keiton, Pro Feel -cottifrutin, omenan sekä ison lautasellisen fetasalaattia (fetajuustoa, jäävuorisalaattia, punasipulia, tomaattia ja kurkkua salaatinkastikkeella). Lukemisen välissä jaksan sentään käydä pururadalla juoksemassa. On kylmä, mutta toppavaatteet alkavat hiostaa puolenvälin jälkeen. Riittämättömät yöunet ja vähäkalorinen ruokavalio saavat sydämen takomaan rinnassa lujempaa. Se huutaa: "Syö! Nuku! Hidasta! Mitä tahansa, mutta älä rääkkää minua näin!" Juokseminen itsessään kyllä sujuu varsin kevyesti. Lenkin jälkeen jumppaan vielä käsipainoilla ja venyttelen huolellisesti.

Huomisesta tentistä huolimatta menen aikaisin nukkumaan, mutta laitan herätyskellon soittamaan kuudelta muutaman tunnin kertausta varten.

51,1 kg

Aamupalaksi ehkä maailman pienin paahtoleipä kasvisrasvalevitteellä, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua ja pari kupillista teetä.

Eilen oli todella raskas päivä, mutta niin myös tänään. Ennen puoltapäivää ja lähtöäni yliopistolle hotkaisen vielä nopeasti Nutrilett keiton, sillä muuten päivän "lämpimän aterian" syöminen venyisi iltaan. Eväiksi olen taas ottanut banaanin ja Nutrilett shaken, joka menee juuri ja juuri alas, sillä etenkin sen ravistelemisesta syntynyttä imelää "vaahtoa" on vaikea niellä. Yritänkin aina olla hengittämättä nenällä koko sen ajan, kunnes olen saanut juoman nieltyä ja vähän vettä sen päälle, jotta en maistaisi sitä niin hyvin. Olen muutenkin ajatellut, että jos luopuisi kokonaan noista Nutrilett shakeista ja siirtyisi Pro Feel -cottifrutteihin, koska 1) Nutrilett shake on PAHAA, 2) Pro Feel -cottifrutissa on vähemmän kaloreita(!) ja 3) Pro Feel -cottifrutit ovat paljon paremman makuisia ja siten menevät paremmin alas.

Tämä ortorektinen elämäntapani on saanut minut ärsyyntymään ihmisistä, jotka syövät lähettyvilläni, jos en itse syö. Esimerkiksi luennoilla tai odottaessa opetustilaan pääsyä käytävällä tuntuu, että suurinpiirtein joka toinen opiskelija SYÖ jotain: karjalanpiirakkaa, leipää, suklaapatukkaa, karkkia... Kaiken lisäksi juuri nämä kyseiset ihmiset sattuvat jostakin kumman syystä aina istahtamaan lähettyvilleni, elleivät jopa viereeni. Eilenkin yksi opiskelukaverini tarjosi minulle karkkia! Kieltäydyin tietenkin kohteliaasti, ja avasin suuni vielä selitelläkseni jotain refluksioireiden ehkäisemisestä tai jostain, mutta vaikenin. Päätin, että eihän minun tarvitse kenellekään selitellä, miksi syön tai en syö! Ei se kuulu kenellekään ulkopuoliselle. Tämä on puhtaasi minun ja oman sisäisen maailmani välinen asia. Välillä tekisi kyllä mieli nousta ja kuristaa ihmisen, joka rapistelee taukoamatta suklaapatukkapaperia tai karkkipussia.

Luentojen jälkeen menen taas body pumpiin. Tällä kertaa tunnen itseni jotenkin heikoksi, enkä millään jaksaisi tehdä sarjoja loppuun saakka. Lisäksi ärsyttää ohjaaja, joka luukuttaa taustamusiikkia ja huutaa myös itse aivan tarpeettoman lujaa.

Viimein kotiin päästyäni pääsen rauhoittumaan ja tekemään iltapalaksi porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella. Paino ei ollut pudonnut alemmas vielä tänäänkään, mutta kyllä se siitä. Tiedän lopulta saavuttavani tavoitteeni, sillä vaikka laskisin kaikki syömäni kalorit kuinka yläkanttiin, kertyy niitä pahimmassakin tapauksessa päivittäin reilusti alle tuhat.

50,9 kg

Ylimääräisestä ja turhasta painolastista luopuminen muuttaa tapaa, jolla ihminen kokee jokapäiväisen elämänsä. (Voima 9/2009)

Maha toimii jälleen vasta punnituksen ja aamupalan jälkeen, mutta mitäs siitä sitten, kun tiedän, että viimeiset viisi päivää ovat menneet hienosti. Tarkastelen itseäni pitkästä aikaa kokovartalopeilistä oikein kriittisesti, ja peilikuvani kieltämättä herättää minussa aiempaa enemmän tyytyväisyyttä. Painoa ei ole lähtenyt tosiaankaan montaa kiloa, mutta laihtunut olen selvästi ja ahkeran treenaamisen ansiosta keho on kiinteämpi kuin koskaan. Silti, minussa on vielä paljon puutteita. Paljon pienennettäviä kohtia, kuten pömppömaha, jenkkakahvat ja jopa vähän selluliittia. Aamupalaksi syön taas pienen annoksen kaurapuuroa marjahillolla sekä juon lasillisen tuoremehua ja kupillisen teetä.

Saan varattua itselleni aamupäiväksi ajan lääkärille tarkoituksenani keskustella noista refluksioireista. Lääkärissä minulle määrätään resepti niitä samoja lääkkeitä, joita jo hain apteekista, mutta puolet vahvempi annos. Lisäksi kehotetaan välttämään tupakointia, alkoholia ja kahvia, mutta niidenhän osalta minulla ei mitään ongelmaa olekaan. Lisäksi esimerkiksi karkkia(?) ja sitrushedelmiä pitäisi välttää sekä mahdollisesti myös teetä. Toivottavasti rupeaisi närästysoireet pian lähtemään...

Koska tänään on sen verran pitkä päivä, minun on pakko syödä opiskelijaruokalassa. Valitsen lounaaksi mahdollisimman kevyen vaihtoehdon eli sipulikeittoa, johon lisään ainoastaan muodon vuoksi ripauksen juustoraastetta ja muutaman crostinin. Keiton kanssa juon lasillisen vettä ja lasillisen rasvatonta piimää, mutta salaatteja ja leipää en ota. Hyvä minä! Lisäksi - ja suureksi yllätyksekseni - tulen täyteen jo ennen kuin olen ehtinyt syödä lautastani tyhjäksi, ja keittoa jää suurinpiirtein kolmasosa. Evääksi minulla on banaani ja Nutrilett shake, jotka syön luentojen väliaikoina.

Illalla kotiin päästyäni olen aivan poikki, vaikken ole edes harrastanut mitään liikuntaa (jos pyöräilyä ei lasketa). Kaiken lisäksi aamuinen itsetyytyväisyys on kaikonnut tyystin, ja näen peilistä vain lihavan possun. Katson telkkarista pari ohjelmaa, lueskelen uusinta KG-lehteä ja syön porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella.

51,0 kg

I'm a big, big girl

in a big, big world

Maha toimii kunnolla vasta aamupuuron jälkeen, joten todellinen punnitustulos jää tältä päivältä arvoitukseksi. ("Mahan toiminnasta" puhuminen on hassua, sillä se saa minut tuntemaan itseni ikäihmiseksi.) Ravaan vessassa muutenkin useita kertoja tänään. Jo puolenpäivän jälkeen maha on tyhjempi kuin koskaan, mutta tyydyn silti Nutrilett keittoon. Luentojen jälkeen syön välipalaksi banaanin ja poljen uimahallille. Toisaalta tekisi mieli vain mennä kotiin viltin alle tenttikirjan kanssa, toisaalta myös saunan kuuma löyly houkuttelee.

Uimisen jälkeen poljen kotiin väsyneenä mutta itseeni tyytyväisenä. Matkalla suunnittelen syöväni iltapalaksi tonnikalasalaattia ja Pro Feel -cottifrutin. Viides aivan täydellinen päivä pian pulkassa! Tunnen, kuinka vatsamakkarani vetelee viimeisiä hengenvetojaan. Lähes haikaillen ajattelen sitä, että muutaman viikon kuluttua se on poissa lopullisesti. (Vitsi! En todellakaan haikaile!) Mutta huomenna on vuorossa ansaittu vapaapäivä liikunnasta yliopistolle pyöräilyä lukuunottamatta. Kyllä kuusi päivää viikossa saa riittää. Ensinnäkin, en edes ehtisi harrastamaan tiistaisin oikein mitään ennen iltamyöhää tai ellen heräisi ihan tajuttoman aikaisin. Toiseksi, minulla ei totisesti ole tarvetta kehitellä itselleni uimisen, astangajoogan, lenkkeilyn, kuntosalin ja body pumpin lisäksi enää minkäänlaista uutta liikuntalajia (vaikka esimerkiksi pilates on jo kauan kiinnostanut minua). Näin on hyvä. Ja kolmanneksi, lepopäivä on vain hyväksi. Ei keho kestä mitään ylenpalttista rääkkiä joka päivä, vaan se vaatii palautumisaikaa. Mutta syömisen kohdalla homma jatkuu samalla tavalla myös huomenna, siinä en jousta hiukkaakaan.

50,9 kg

Ja elämä on helppoo

silloin kun on joku, josta pitää kii

Ei tarvitse mennä nukkumaan

itkeäkseen itsensä unelmiin

En voi sietää Dingoa, mutta jostain syystä sen ärsyttävä biisi kuitenkin soi päässäni matkalla kuntosalille. Muut onnelliset juhlistavat tänään isänpäivää ja syövät isänpäiväkakkua, mutta itse hikoilen punttiksella nekin vähäiset kalorit, jotka olen aamupuurosta ja Nutrilett-keitosta tänään saanut. Ihan sama, olen kaikesta huolimatta ylpeä itsestäni, sillä tämän päivän jälkeen takana on neljä täydellisen onnistunutta päivää. Olen säntillisesti noudattanut ruokavaliotani. Olen käynyt torstaina lenkillä, perjantaina uimassa, eilen astangajoogassa - ja tänään kuntosalilla. Vaikka tämä on vasta alkua, olen ehkä jo nyt onnistunut tässä paremmin kuin koskaan aikaisemmin enkä siksi millään malttaisi taas odottaa huomispäivän punnitusta. Nappaan onnistuneen viikonlopun kunniaksi ummetuslääkkeen ja menen tyytyväisenä nukkumaan.

Sitä paitsi, ONHAN minulla joku, "josta pitää kii". Minulla on ortoreksia.

P.S. Tervetuloa, kolmas lukijani! Toivottavasti viihdyt ortorektisessa seurassa.

50,8 kg

Herään aamulla jo ennen puoli kuutta, mikä ei todellakaan ole tapaistani. Ruokatorvessa polttelee pahasti, sitä on jatkunut nyt pari päivää. En saa enää unta, ja nousen ylös kuuden jälkeen. Istun vessassa takapuoleni puuduksiin, mutta on kuin yrittäisi puristaa jämiä tyhjästä hammastahnatuubista. Yllätynkin sen vuoksi suuresti vaa'an lukemasta: tähän aikaan aamusta ja ennen "onnistunutta vessassa käyntiä" kilon vähemmän eiliseen verrattuna! Nestettähän se tietenkin vain on, mutta tavoitepäivämääräni siirtyy silti muutaman pykälän lähemmäksi.

Aamu kuluu netissä surffaamiseen: etsin tietoa refluksitaudista, selaan laihdutusblogeja ja löydän taas ihania thinspiration-kuvia varastoon. Nörttäilyn jälkeen lähden astangajoogaan. Laskin muuten, että viime kuussa kävin astangajoogassa neljä kertaa, uimassa neljä kertaa, kuntosalilla kolme kertaa, lenkkeilemässä (siis juoksemassa tai sauvakävelemässä) viisi kertaa ja body pumpissa neljä kertaa. Olen siis harrastanut liikuntaa yhteensä peräti 20 päivänä lokakuun aikana! Se on mielestäni aika hyvin se, joskin paremmaksikin voisi vielä pistää. Astangan jälkeen syön evääksi Pro Feel -cottifrutin sekä pistäydyn apteekissa ostamassa reseptittä saatavaa happopumpunsalpaajaa, jonka pitäisi ehkä auttaa refluksioireisiin. Kaikki oireeni tuntuvat viittaavan refluksitautiin - joskin omatoiminen nettisurffailu lääkärisivustoilla voi toisinaan aiheuttaa myös jonkinasteista vainoharhaisuutta. Polte rintalastan kohdalla on kuitenkin todellinen. (Mahdolliset refluksioireet eivät muuten voi johtua oksentelusta, sillä se tapahtui sen ainoan kerran, josta kerroinkin aiemmin. Sen jälkeen en ole oksentanut ja sitä ennen ties koska. Oksenteluun en ryhtyisi enää vaikka maksettaisi tai vaikken laihtuisi enää grammaakaan ilman sitä.)

Loppupäivä kuluukin sitten taas kotona tenttikirjan parissa. Välipalaksi syön banaanin, päivälliseksi Nutrilett keiton ja iltapalaksi mozzarellasalaattia. Lisäksi päivän aikana kuluu muutama kupillinen teetä.

Olen laskeskellut myös erilaisia vaihtoehtoja uudeksi tavoitepäivämääräksi (tavoitepäivämäärällä tarkoitan sitä päivää, jolloin saavutan 45 kilon painon eli painoindeksin 18,5). Kaikkein höllimmällä tahdilla, joka voisi olla jotakuinkin puoli kiloa viikossa -tahti, voisin saavuttaa tavoitteeni suunnilleen viikkoon 3 mennessä, siis "vasta" ensi vuoden puolella. Keskitahti voisi olla noin 100 grammaa päivässä eli noin 700 grammaa viikossa, minkä avulla tavoitteeni voisi toteutua jo tämän vuoden puolella, viikolla 52 (ja jos tästä päivästä lasketaan, niin tarkalleen ottaen 23. joulukuuta eli jouluaaton aattona!). Nopeimmalla (kuitenkin edelleen realistisella aikataulla) eli kilo viikossa -tahdilla, tavoite voisi toteutua peräti viikolla 51! Eli jos jatkan tämänhetkisellä menetelmälläni, unelmani saattaa toteutua nopeammin kuin olen osannut edes haaveilla. Edellä mainittuja utopistisempia tavoitteita en edes harkitse laskevani mukaan, joten mahdolliset yli kilon viikkopudotukset tulkoon edelleen positiivisina yllätyksinä. Joka tapauksessa, tavoitteeni saavuttamiseen voi ihan realistisesti ajateltuna kulua ainoastaan kuutisen viikkoa, mikä tuntuu uskomattomalta. Ja minullahan ei ole minkäänlaista tarvetta muuttaa syömis- ja liikuntakäyttäytymistäni ennen jouluaattoa, joten antaa tulla vaan! En kaipaa pikkujoulun viettoon liittyvää ryyppäämistä ja mässäilyä (mutta jos nyt todella onnistun, saatan päästä viettämään uutta vuotta).

"Menetelmäni" on suurinpiirtein samanlainen kuin aikaisemminkin, joskin huomattavasti tiukempi. Päivääni kuuluu viisi ateriaa tai annosta, jotka toistuvat pitkälti samanlaisina joka päivä: 1) aamupalaksi leipää (1 siivu/viipale) lisukkeineen, puuroa hillolla/marjoilla tai muroja rasvattomalla maidolla, 2) "lounaaksi" banaani tai muu hedelmä (banaani on toki yksi ruokaisimpia vaihtoehtoja), 3) "välipalaksi" Nutrilett shake tai Pro Feel -cottifrutti tai Pro Feel -jogurtti, 4) "päivälliseksi" Nutrilett keitto sekä 5) iltapalaksi salaattia (fetasalaattia, tonnikalasalaattia, katkarapusalaattia, mozzarellasalaattia, porkkanaraastetta tms.). (Lounas, välipala ja päivällinen ovat "lainausmerkeissä" siksi, että niiden ajankohdat voivat vaihtaa keskenään paikkaa.) Vältän siis jopa syömästä "päivälliseksi" ns. tavallista ruokaa, jotta pääsisin vaivattomammin (suomeksi: sen kummemmin asiaa pohtimatta, ks. edellinen kirjoitukseni "oivalluksestani") tuloksiin ja jotta välttyisin ylensyömiseltä (ja koska jatkuva pieni tyhjyyden tunne mahassa muistuttaa minua vahvasti siitä mitä olen tekemässä). Lisäksi juon päivässä vähintään kaksi litraa vettä.

Ruokavalioni saattaa tuntua jonkun mielestä hullulta, mutta on se terveellisempi kuin pelkkien porkkanoiden syöminen tai pelkkä nutraaminen, sillä jaksan kuitenkin harrastaa liikuntaa aivan kuten ennenkin ja saan (tai ainakin toivon saavani) melko monipuolisesti kaikkia tarvitsemiani ravintoaineita (olen lisäksi käyttänyt omega3- ja monivitamiinivalmisteita jo vuosia). Ruokavalioni on kuitenkin aika hyvä esimerkki sellaisesta, mikä ehkä juuri ja juuri riittää välttämättömien energiaravintoaineiden saamiseksi lyhyellä aikavälillä (omassa tapauksessani toivottavasti vain noin kuuden viikon aikana). Mutta mikä kaikkein tärkeintä: se todella toimii!

P.S. Sain tänään vastaani ensimmäisen koetukseni, kun Mies tarjoutui tekemään pizzaa. Kieltäydyin kohteliaasti syömästä, joten hän luopui ajatuksesta ja haki lähipizzeriasta itselleen valmiin version. Ei hän sentään kovin verisesti loukkaantunut. Tämä saattaa silti tulla verottamaan parisuhdettamme seuraavat kuusi viikkoa, mutta toivon sen olevan sen arvoista.

51,8 kg

Taivaalta sataa märkää lunta. Puuskutan keuhkoistani ilmat pihalle polkiessani raivokkaasti vastatuuleen. Ortoreksia istuu takatarikalla. Se on niin kevyt, että se painaa tuskin mitään. Se on ollut hiljainen jo muutaman päivän, sillä se joutui taas pettymään minuun. Toisinaan tuntuu mahdottomalta tehdä kaikki juuri niin kuin se haluaa. Se on niin ehdoton kaikessa, jopa lapsellisen mustavalkoinen. Mutta se on kuitenkin paras ystäväni. Alas satava lumi muuttuu vedeksi, ja pyöräteistä tulee kuravelliä. Ehkä minun vain pitää antaa sen sattua.

Olen löytänyt itsestäni tunnesyöpön. Jos kontollin pettäminen ei johdu sosiaalisista tilanteista, löydän kyllä muita syitä hälläväliä-asenteelle. Sosiaalisten tilanteiden lisäksi syitä voivat siis olla esimerkiksi huonosti nukuttu yö, lähestyvä tentti tai vastaava, jolloin tarvitsen muka enemmän energiaa. Saatan myös ajatella, että koska en jaksanut mennä lenkille, niin voin saman tien mätätä sisääni säkillisen karkkia. Niin kävi myös viime viikolla: vältyin bileisiin menemiseltä, mutta mässälilin irtokarkeilla kotona lohduttaakseni itseäni. Mikä surkea epäonnistuminen. Ylireagoin ja annan itselleni periksi aivan liian helposti. Periaatteeni on ollut aina kaikki tai ei mitään: joko pysyn täydellisessä kontrollissa tai sitten millään ei ole mitään väliä. Maanantaina söin aamupalaksi munkin, joten en pystynyt kontrolloimaan syömistäni loppupäivänäkään. Sama juttu viikonpäivien kanssa: jos lipsahdan yhtenä päivänä, niin koko viikko on pilalla. Maanantain vuoksi annoin itselleni luvan syödä tiistaina kaksi suklaanappirullaa.

Olen myös huomannut vähän pelkääväni laihtumista. Entä jos jonain päivänä todella saavutankin tavoitteeni eikä minun tarvitse enää "laihdutella". Mitä teen, kun olen saavuttanut sen, mistä olen haaveillut enemmän tai vähemmän viimeiset kymmenen vuotta? Mitä teen menetettyäni parhaan ystäväni, rakkaimman harrastukseni ja elämäntapani? Tottakai kaiken tajuamisessa, tasapainoilemisessa sekä uuden mallisen kehon omaksumisessa menee jonkin aikaa, mutta totuus on, että käyttööni vapautuu tuolloin aivan tajuttomat määrät energiaa. Voisin varmaan alkaa harkita uuden harrastuksen aloittamista. Tämä ei ole muuten mikään vitsi.

Mutta oli minulla jotain asiaakin. Olen nimittäin tajunnut jotain hyvin perustavanlaatuista. En nyt aivan sanoisi vielä sisäistäneeni elämän tarkoitusta tai valaistununeeni, mutta vähän siihen suuntaan. Pari päivää sitten ymmärsin, että minun on lakattava pitämästä ruokaa ystävänäni. Ymmärsin, että ainoastaan ortoreksia antaa minulle sen mitä haluan, eli kontrollin ja vahvuuden tunteen, ja lopulta laihuuden. Tunsin ratkaisseeni kaikki syömisen hallintaan liittyvät ongelmani. Ruoka on vain välttämätön paha. Sitä on syötävä, jotta jaksaa liikkua ja opiskella, mutta sitä ei ole PAKKO syödä yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä eikä siitä tarvitse tehdä mitään suurta numeroa. Näin kaikki kiellot ja "ei-sallitut" ruoat saavat alitajunnassani huomattavasti positiivisemman merkityksen, kun ne puetaan uusiin asenteisiin. Mikä vapauttava tunne! Syömistä ei enää tarvitse edes ajatella, vaan syömisen voi suorittaa kuin ohimennen ja keskittyä taas muihin asioihin. En enää pelkää laihtumista, olen valmis.

P.S. Tilasin uudet, 32-koon tavoitefarkut. Takapuoli näyttää hyvältä niissä, koska takana on läpälliset taskut, jotka muotoilevat kivasti.

P.P.S. Huomasin saaneeni lukijoita. Ihanaa, että joku jaksaa seurata surkuhupaisaa kamppailuani!

The thinnes is out there.

52,4 kg

Niinpä niin. Ei olisi pitänyt syödä eilen niin paljon ruokalassa. Enkä harrastanut edes mitään liikuntaa. Päätän olla tiukempi tänään.

Kasvoihini on ilmestynyt pieniä näppyjä. Kuona-aineet varmaankin pyrkivät ulos elimistöstä nyt kun en ole muutamaan päivään syönyt mitään "kiellettyä" (eli lähinnä paljon rasvaa tai sokeria sisältäviä ruokia). Aamupalaksi syön paahtoleivän kasvisrasvalevitteellä, ruukkusalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja kurkulla sekä juon lasillisen tuoremehua ja kolme kupillista teetä. Lähden taas yliopistolle. Tänään ei onneksi sada.

Luentojen välissä syön cottifrutin, ja ennen illan body pumpia banaanin. Body pumpin jälkeen olen uupunut ja poljen ruokakaupan kautta kotiin. Syön iltapalaksi Nutilett-keiton sekä porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella. Tavalliseen tapaani olen taas juonut kaksi litraa vettä ja pureksinut purukumia päivän aikana.

Illalla, rasvatessani alastonta vartaloani suihkun jälkeen, mittailen katseellani erityisesti reisiäni ja vatsaani. Ne ovat mielestäni kuin vauvalle kuuluvat, pehmeät ja pyöreät, eivät lainkaan sellaiset, jollaiset toivoisin niiden olevan.

51,8 kg

Herätyskello herättää kahdeksalta, vaikka olisin kyllä mielelläni jatkanut unia vielä vähän pidempään. Mutta ei auta, noustava on. Vaaka näyttää sentään puoli kiloa vähemmän kuin eilen. Syön aamupalaksi paahtoleivän kasvisrasvalevitteellä, kasvisleikkelesiivulla, ruukkusalaatilla, rypsijuustolla ja kurkulla sekä juon lasillisen tuoremehua ja kupillisen teetä. Aamu kuluu taas aivan liian nopeasti, ja aiheutan itselleni melkoisen kiireen. En silti uskalla pitää kovin lujaa vauhtia polkiessani yliopistolle, koska en ole vielä täysin toipunut flunssasta. Myöhästyn tunnilta tuskin viittä minuuttia, nimenhuutoakaan ei ole vielä pidetty.

Kahdeltatoista syön cottifrutin ja riennän seuraavalle luennolle. Hyppytunnilla syön opiskelijaruokalassa kasvispiirakkaa, salaattia ja raastetta salaatinkastikkeella, leivän raejuustolevitteellä ja puolikkaan appelsiinin sekä juon lasillisen AB-piimää. Kuudelta, ennen viimeistä luentoa, syön banaanin.

Viimeisen luennon jälkeen olen väsynyt ja päätä särkee. Varmuuden vuoksi olen kantanut mukanani sisäliikuntavarusteita, mutta päätän kuitenkin olla menemättä enää body pumpiin ja poljen suoraan kotiin. Kotona valmistan iltapalaksi porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella. Kurkussani on tuntunut jonkinlaista närästystä tai happoisuutta melkein koko päivän. Minulla on varmaan refluksitauti tai joku. Päivän mittaan olen taas juonut kaksi litraa vettä sekä syönyt purkkaa joka välissä. Ihan hyvä päivä tämäkin, mutta pelkään syöneeni vähän liikaa ruokaa päivällä. Ehkä sen leivän olisi taas voinut jättää pois. No, sen näkee huomenna.

52,3 kg

- Muuten, emme ole vielä esittäytyneet. Minun nimeni on Myy.

Ojennan käteni tytölle, joka on niin heiveröinen, että häntä voisi luulla lapseksi.

- Hauska tavata, Myy. Minä olen Ortoreksia.

Herään ummetuslääkkeen aiheuttamiin mahan kouraisuihin, ja ampaisen sängystä suoraan vessaan. Vaakalukema näyttää samaa kuin eilen, mutta ilman ummetuslääkettä se olisi näyttänyt paljon enemmän. Puristelen vatsamakkaraani ja irvistän peilikuvalleni. Tästä päivästä eteenpäin kaikki tulee olemaan toisin. Kaikki tulee olemaan paremmin, minä tulen olemaan täydellisempi. Valitsen huolella vaatteet, jotka puen päälleni. Aamupalaksi syön paahtoleivän kasvisrasvalevitteellä, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustolla, ruukkusalaatilla ja tomaatilla. Juon lasillisen tuoremehua ja kupillisen teetä rasvattomalla maidolla ja makeutusaineella. Ennen puoltapäivää syön vielä Pro Feel -cottifrutin, otan mukaan banaanin luentojen välissä syötäväksi evääksi ja lähden polkemaan yliopistolle.

Iltapäivällä kotiin palattuani keitän kupillisen teetä ja syön Nutrilett-keiton, minkä jälkeen käyn vielä sauvakävelemässä. Flunssa vaivaa vieläkin ja hengittäminen on raskasta. Olen varma, että keuhkoissani on jotain vikaa. Sauvakävelyn jälkeen en jaksa enää venytellä. Iltapalaksi syön ison kasan fetasalaattia (fetajuustoa, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia, salaatinkastiketta). Päivän mittaan olen juonut kaksi litraa vettä ja pureskellut purkkaa joka aterian jälkeen. Hyvä päivä.

52,3 kg

Omasta mielestä oon kumminkin uniikki lumihiutale, suloinen yksisarvinen ja säihkyvä neitoperhonen.

Taas on mennyt kaksi viikkoa niin päin metsää kuin vain metsään päin voi mennä. Parin kuukauden takainen motivaatio on haihtunut tuhkana tuuleen.

Viikko sitten toiveikkaat yritykseni syödä kevyesti kaatuivat jälleen viikonloppuna syöminkeihin sukulaisilla, enkä sen koommin ole oikein saanut potkua tällekään viikolle. Alkuviikolla kävin hädin tuskin ulkona kolmeen päivään, koska luin taas tenttiin. Torstaina ja perjantaina pääsin sentään body pumpiin ja uimaan, mutta perjantai-iltana stressi, väsymys ja huono ruokavalio kostautuivat lopulta äkillisenä flunssana. Nyt olen istuskellut kotona kaksi päivää, tekemättä juuri mitään, paitsi niistellyt, aivastellut, mittaillut kuumetta, katsonut telkkaria, nörttäillyt, lukenut posteja sekä syönyt kaurakeksejä, juustokakkua, irtokarkkeja ja jäätelöä. Itseinhoni vain kasvaa kasvamistaan. I feel like shit and I look like shit.

Ensi viikosta on tulossa raskas uuden periodin myötä, joten opiskeluun pitää edelleen panostaa. Pystyisinpä panostamaan syömisen kontrollointiin edes puoliksi samalla mitalla. Kaiken lisäksi ensi viikonloppuna olisi luvassa bileet Miehen kavereiden luona, jonne olen jo luvannut mennä. Inhottaa jo pelkkä sen ajatteleminen, että taas koko viikon aherrus menisi hukkaan. Siellä syödään ja juodaan ja kaikilla on sitten muka niin helvetin hauskaa. Jopa minulla, ehkä hetken, kun humala turruttaa kontrolloinnin tarpeen. Mutta entä sitten se seuraava päivä, seuraavan päivän krapula ja morkkis? Olen ollut humalassa viimeksi joskus kesällä, ja tahtoisin jättää väliin tälläkin kertaa. Minulla on viisi päivää aikaa keksiä sellainen tekosyy, josta Mies ei arvaa eikä loukkaannu.

Vituttaa kaikki. Miksen vain saa olla rauhassa, käpertyä oman maailmani nurkkaan ihan vain pariksi kuukaudeksi? Normaalina oleminen ahdistaa. Syömisen ja liikkumisen suunnitteleminen ja kontrolloiminen tuovat helpotusta ja tunteen, että hallitsen koko elämääni. Tunteen, että olen vahva ja selviydyn vaikka mistä. Tunteen, etten tarvitse mitään tai ketään. Jos menetän tuon kontrollin, menetän myös hallinnan tunteen. Se on kaikki tai ei mitään, ja kapinahenki minussa tahtoo taas saavuttaa sen kaiken: kontrollin, hallinnan. Koska ilman sitä en ole mitään ja sen kanssa olen kaikki.

Ehkä minä vielä pystyn siihen. Pystynkö? Huomenna? Kyllä, heti huomenna. Maanantai, uusi periodi, uusi yritys, uusi elämä. Tällä kertaa olen parempi, tiukempi, suunnitelmallisempi. Tällä kertaa saavutan täydellisen konrollin. Tällä kertaa en sorru vaan uskon itseeni ja hallitsen itseäni. Sillä tällä kertaa asetan kontrollin kaiken muun edelle. Ja tällä kertaa tulen sanomaan tämän kaiken viimeisen kerran.

51,1 kg

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kokonaiseen kolmeen viikkoon. Opiskelu ja muut asiat tuntuvat vieneen kaiken aikani, joten en ole usein yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa. Ja silloin kun olisin ehtinyt, en jaksanut. Ja silloin kun olisin jaksanut, en viitsinyt. Niin niin, seli seli. Totuus kuitenkin on, että on tullut syötyä taas kaikenlaista, ja repsahduksistahan sitä ei niin mielellään kirjoittelisi.

Ensimmäinen repsahdus sattui itse asiassa jo sunnuntaina 20. päivä syötyäni liian ison annoksen raskasta ravintolaruokaa. Tuona päivänä söin myös karkkia. Seuraavana päivänä tein muka hyvällä omallatunnolla jälkiruoaksi kauraista omenapaistosta, jota söin kuitenkin aivan valtavan annoksen ja jonka loppujen lopuksi päädyin oksentamaan. Sitä seuraavana päivänä oloni oli tyhjempi kuin koskaan, ja iltapäivällä olin taas kaverin kanssa ravintolassa syömässä ja sorruin lisäksi ostamaan kasan irtokarkkeja. Erityisesti juuri irtokarkkeihin, mutta myös esimerkiksi leipään, liian isoihin ruoka-annoksiin, pizzaan, leivoksiin ym. sortumista on tapahtunut siitä lähtien enemmän tai vähemmän. Tosin yhtenä viikonloppuna sain muutaman päivän tehokuurilla painoni putoamaan jopa 50,6 kilogrammaan, minkä jälkeen repsahdin kuitenkin taas samantien ja paino nousi 52 kiloon. En ymmärrä, mikä minua vaivaa.

Yksi hyvä asia sentään näiden viikkojen aikana on ollut oma ahkeruuteni liikunnan harrastamisen suhteen; nimittäin en ole kertaakaan jättänyt väliin bodypumpia, kuntosalia, uimista tai astangajoogaa. Toivon, että pystyn olemaan jatkossakin yhtä aktiivinen. Toivon myös, että syömistottumuksenikin muuttuisivat niin, ettei syöminen hallitsisi minua vaan minä syömistäni. Minun on perusteellisesti tutkiskeltava halujani ja kysyttävä: Syönkö elääkseni vai elänkö syödäkseni?

51,6 kg (siis korkea aika ruveta taas kuluttamaan kaloreita)

Tämän päivän ateriat/annokset:

1. Ruispuuroa pakastevadelmilla, lasillinen hedelmämaitojuomaa, kupillinen teetä rasvattomalla maidolla ja makeutusaineella, 5 dl vettä, xylitol-purkka
2. 2 dl rasvatonta jogurttia, 5 dl vettä, xylitol-purkka
3. Nurtilett-keitto, 5 dl vettä, xylitol-purkka
4. Banaani, 5 dl vettä, xylitol-purkka
5. Tomaatti-mozzarellasalaattia (tomaattia, mozzarellajuustoa, crostineja, tuoretta basilikaa, oliiviöljyä), lasillinen rasvatonta maitoa, 5 dl vettä, xylitol-purkka

Kävin myös sauvakävelemässä sekä jumppasin ja venyttelin. Siis lähes täydellinen päivä. "Lähes" vain siksi, että söin turhan monta crostinia salaatin kanssa. Mutta, tehty mikä tehty. Opeteltavaa taas siinäkin.

Enemmän tällä hetkellä huolestuttaa se, että olen taas lupautunut menemään syömään vaikka kenen kanssa. Eikö tässä maailmassa ole todellakaan mitään tapoja viettää aikaa ihmisten kanssa ilman, että siihen liittyy syöminen tai juominen?? Mentiin sitten leffaan, "parille", ravintolaan, juhliin, kaverin luokse tai melkeinpä minne tahansa, kaikkialla pitää syödä tai juoda - ellei halua joutua selittelemään omaa syömättömyyttään/juomattomuuttaan. Okei, onhan syöminen elintärkeää ja välttämätöntä ja niin edelleen, mutta tahtoisin edes pari kuukautta pystyä määräämään itse omista syömisistäni! Siis syödä juuri sitä mitä olen suunnitellutkin eikä aina ajautua kaikenlaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin, missä altistuu houkutuksille. Olisiko kotiin eristäytyminen ainut vaihtoehtoni selvitä tästä? Pitäisikö unohtaa koko sosiaalinen kanssakäyminen moneksi viikoksi sen takia, etten voi syödä mitä muutkin? Ei! Olen päättänyt selvitä tästä! Olen päättänyt saavuttaa tavoitteeni. On vain yksinkertaisesti oltava entistäkin tarkempi valintojen suhteen. Minun on pystyttävä sisäistämään se tosiasia, että kukaan muu ei niitä herkkuja laita suuhun kuin minä itse eikä kukaan pakota minua syömään eikä mikään hetken mieliteko maistu yhtä hyvältä kuin xs-kokoiset vaatteet ja 45 kilogramman paino tuntuvat. Jep, aika mennä nukkumaan, sillä kuulostan jo ihan häiriintyneeltä. Mut huomenna punelle!

51,3 kg (mmmahtavaa)

Hyvä päivä. Paino putoaa, ja pääsin jopa ulos asti - joskaan en lenkille, kuten suunnittelin, sillä olen ollut ihan mielettömän poikki koko päivän. Pyöräilin kyllä muutaman hyötyliikuntakilometrin.

Tämän päivän ateriat/annokset:

• sekaleipää kasvisrasvalevitteellä, tuoreella basilikalla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustolla ja tomaatilla sekä lasillinen tuoremehua
• cottifrutti
• mandariini
• fetasalaattia (kevytfetaa, jäävuorisalaattia, punasipulia, kurkkua, tomaattia, salaatinkastiketta) ja lasillinen rasvatonta maitoa
• Nutrilett-keitto sekä kupillinen teetä rasvattomalla maidolla ja makeutusaineella

Lisäksi kaksi litraa vettä ja viisi xylitol-purkkaa. Vähän nuo aterioiden/annosten paikat vaihtelivat taas, muttei sillä mielestäni ole mitään merkitystä. Lämmin Nurtilett-keitto maistui muuten pitkästä aikaa jopa ihan hyvältä. Vähän olin kyllä nälkäinen tänään. Huomenna voisi tehdä aamupalaksi sitä kauan kaipaamaani puuroa...

51,7 kg

I've got a God given role

and a mission to complete

I'm always on a go

can't afford to sleep

I'm all smiles when my ideas fly

and I've got so much to see

I feel confident

of the reckless investments that I make

Herään vähän ennen yhdeksää pakottavaan tunteeseen päästä vessaan - kuin olisin ottanut ummetuslääkkeen illalla! Vaakalukema ei ole onneksi noussut eilisen jälkeen, ja 52 kilon puolelle en sitä enää aio päästää nousemaankaan. Aamupalaksi syön sekaleipäviipaleen kasvisrasvalevitteellä, tuoreella basilikalla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja puolikkaalla tomaatilla sekä juon lasillisen tuoremehua ja kupillisen teetä rasvattomalla maidolla ja makeutusaineella.

Olen pohtinut syömistäni nyt jonkin aikaa ja päättänyt alkaa kontrolloida sitä toden teolla ryhtymällä kunnon ortorektikoksi (orthorexic, 'oikeaoppinen'). Teen itselleni lupauksen ruokien jakamisesta kiellettyihin ja sallittuihin sekä kiellettyjen syömättä jättämisestä kokonaan (lue: KOKONAAN). Aion tehdä niin tästä päivästä eteenpäin aina siihen saakka, kunnes saavutan tavoitteeni. En siis syö enää karkkia, suklaata, viinirypäleitä, leivonnaisia, kuivahedelmiä, jäätelöä tms. (periaatteessa lista jatkuu myös sipseillä, roskaruoalla, limsalla, alkoholilla jne., mutta niiden kanssa minulla ei ole onneksi ongelmia ollutkaan) ennen kuin olen alittanut 45 kilon rajan. Ainut myönnytykseni on se, että jos satun itse leipomaan jotain (ja tätä tapahtuu TODELLA harvoin), niin voin korvata yhden annoksen jollain "herkulla". Mutta sallin itseni tehdä niin korkeintaan kerran viikossa. Tämä koskee myös juhlia tms. (harvemmin kukaan sentään suorastaan pakottaa syömään niissäkään kaikkea mahdollista). Mutta karkkien, sipsien, suklaan jne. kohdalle asetan ehdottoman kiellon.

Tietysti jotain sitä on silti syötävä, jopa melkoisen usein, mutta minkäänlaiseen syömättömyyteen en ikinä ryhtyisikään. Ruoasta pitää saada riittävästi energiaravintoaineita (proteiinia, hiilihydraatteja, myös rasvaa) sekä vitamiineja ja hivenaineita, joten pyrin syömään monipuolisesti ja edes jokseenkin riittävästi: kasviksia (hedelmiä, marjoja, salaatteja, vihanneksia, juureksia), täysjyväviljaa, pehmeitä rasvoja, vähärasvaisia maitotuotteita jne. Pähkinöitä voin syödä, jos niitä on jo valmiiksi ruoassa, ja jogurttia tai vastaavaa, jos se on hyvin vähäkalorista (esim. Pro Feel -tuotteet). Hedelmien syömistä ja teen juomista aion rajoittaa samalla tavalla kuin viime viikon alussa (teen juomista siksi, että siihen kuluu yllättävän paljon maitoa ja siten myös kaloreita, vaikka maito rasvatonta onkin). Leipää aion syödä ainoastaan aamuisin ja osanutrata mahdollisuuksien mukaan. Yritän muistaa juoda paljon vettä ja pureskella xylitol-purkkaa aterioiden välissä. Olen päättänyt tämän kaiken siksi, koska painoni jumittaa edelleen ja ilman tarkkoja rajoja ja ruokien mustavalkoista jakoa en näköjään osaa kontrolloida syömistäni varsinkaan muiden ihmisten keskellä vaan syön kaikkea mitä tarjotaan.

Päivittäinen ruokalistani näyttäisi tästä eteenpäin siis suurin piirtein seuraavanlaiselta (aterioiden/annosten paikka voi toki vaihdella):

• Aamupala (n. klo 9): leipää lisukkeilla tai puuroa marjoilla/hillolla/mehukeitolla, lasillinen (2 dl) 100 %:sta tuoremehua, YKSI kupillinen teetä rasvattomalla maidolla ja makeutusaineella, 5 dl vettä ja purukumi
• Lounas (n. klo 12): Nutrilett shake, cottifrutti tai vastaava, 5 dl vettä ja purukumi
• Välipala (n. klo 15): hedelmä, 5 dl vettä ja purukumi
• Päivällinen (n. klo 18): kevyt lämmin kasvis- tai kala-ateria tai Nutrilett-keitto, 5 dl vettä ja purukumi
• Iltapala (n. klo 21): salaatti tai hedelmiä, 5 dl vettä ja purukumi

Yritän päästä kirjoittamaan blogiini taas joka päivä, sillä ajatusten ylös kirjaaminen todella helpottaa itsekurin säilyttämistä.

Kaiken edellämainitun lisäksi olen sentään oppinut myös armollisuutta itseäni kohtaan; olen nimittäin sallinut itselleni sen ajatuksen, että maailma ei kaadu eikä viikko mene pilalle siitä, jos en ehdi harrastaa liikuntaa joka päivä. Viime viikolla väliin jäi kaksi päivää. Täksi päiväksi olin suunnitellut astangajoogaan menemistä, mutta se suunnitelma taitaa jäädä väliin, sillä reisilihakseni ovat edelleen arat eilisestä pumpista.

Puoleen päivään mennessä olen juonut puoli litraa vettä. Syön banaanin, minkä jälkeen täytän tyhjäksi juomani vesipullon ja nappaan suuhuni xylitol-purkan. Kaksi ateriaa takana, kolme jäljellä. Kolmelta syön viikon vanhan uuniperunan katkaraputäytteellä, koska Mies ei ole annosta aikaisemmin syönyt, ja juon lasillisen rasvatonta maitoa. Täytän vesipullon ja nappaan suuhuni xylitol-purkan. Kolme ateriaa takana, kaksi jäljellä. Päivä kuluu kaikenmaailman askareissa, ja illan lähestyessä huomaan, etten ole käynyt edes ulkona. Noh, ehkä huomenna sitten... Iltapalaksi valmistan fetasalaattia (kevytfetaa, jäävuorisalaattia, punasipulia, kurkkua, tomaattia, salaatinkastiketta), jonka kanssa juon puoli litraa vettä. Myöhemmin syön vielä cottifrutin ja juon lisää vettä.

Illan Dieetit vaihtoon -ohjelmassa on tällä kertaa kaksi naista, joista toinen syö terveellisesti mutta aivan liikaa ja toinen hyvin vähän mutta pelkkää roskaa. En toivoisi olevani kummankaan roolissa. Kiinnostavaa ohjelmassa oli julkkisten suosima siirappidieetti, jota tuskin itse kuitenkaan tahtoisin koskaan kokeilla. En tahtoisi olla Victoria Beckham, Nicole Richie, Keira Knightley tai kukaan muukaan kahdehdittu julkkis, vaan tahdon olla ihan vain oma itseni. Tahtoisin vain, että ihan oma kehoni olisi vähän pienempi... Mutta sen mihin tähtään, pyrin saavuttamaan kyllä terveellisillä menetelmillä, en syömättömyydellä tai millään siirappidieeteillä.

51,7 kg

Yksi asia on käynyt selväksi: laihtuminen ei tarkoita vain pieneneviä vaa'an lukemia. Estot, huonot tavat ja epävarmuus heitetään romukoppaan ja tilalle saadaan itsevarmuutta, itsehillintää ja itsearvostusta. (4D: Superlihavien hoitokoti.)

Herään puoli yhdeksältä. Vaakalukema näyttää taas nousseen, mutta se on sentään edelleen 51 kilogramman puolella. Aamupalaksi syön sekaleipäviipaleen kasvisrasvalevitteellä, tuoreella basilikalla, jääsalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja tomaatilla sekä pari keltaista luumua. Lisäksi juon lasillisen tuoremehua ja muutaman kupillisen teetä.

Luentojen välissä käyn syömässä opiskelijaruokalassa. Keitettyjä perunoita kalakastikkeella, vihersalaattia, sekaleipää margariinilla ja rasvatonta piimää. Jälkiruoaksi sorrun syömään kasan tummia viinirypäleitä, mutta saan sentään aikaiseksi mennä body pumpiin.

Pumpin jälkeen olen ihan kuitti, mutta opiskelukaverini ovat kutsuneet minut seurakseen viettämään leffailtaa enkä halua kieltäytyä kutsusta, vaikka pystyn jo melkein ennustamaan, että ilta ei tule sujumaan repsahduksitta. Ja niinhän siinä käy, että sorrun herkuttelemaan suklaalla ja karkilla, joita muut ovat naposteltaviksi tuoneet, enkä koskekaan itse tuomiini naposteluporkkanoihin. Juomaksi olen varannut itselleni alkoholitonta siideriä (6 kcal /100 g).

Kotiin päästyäni syön iltapalaksi vielä muutaman luumun ja lysähdän sohvalle. Katson digiboksille tallentamani 4D-dokumentin superlihavien hoitokodista, jossa autetaan vaikeasti ylipainoisia ihmisiä pudottamaan painoa. En tiedä, miksi aina katson näitä läskiohjelmia. Ehkä saadakseni (th)inspiraatiota syömiseni hallintaan, itsekuriin ja motivaatioon. Tämänpäiväisestä dokumentista jää kuitenkin vain lähinnä melko masentava tunne. On surullista ja jopa väärin, että jotkut ihmiset kamppailevat kilojensa kanssa henkensä uhalla (joillakin voi olla jopa SATOJA kiloja ylipainoa eivätkä he välttämättä pysty liikkumaan!), kun taas toiset (kuten minä) laihduttavat puhtaasti esteettisistä syistä. Turhamaisuuttako? Toisaalta, millainen ihminen päästää itsensä niin pahaan jamaan lihavuutensa kanssa, että lääkärit ovat valmiita antamaan enää pari hassua kuukautta (tai jopa viikkoa) elinaikaa? Luulisi sentään, että hälytyskellot alkaisivat soida viimeistään siinä sadan ja kahdensadan kilogramman välissä. Eikö tässä kaikessa ole jotain kummallista, etten sanoisi jopa - sairasta?

51,4 kg

Minun tapani laihtua

Minulta vei uskomattoman pitkään oivaltaa, että laihduttajalla ei ole paluuta entiseen. Laihduttamisessa ei voi onnistua laskemalla päiviä, tunteja, minuutteja siihen, kun pääsen eroon tästä epämiellyttävästä ruokavaliosta ja saan taas elää niin kuin haluan; kuten ennen. Koko jutun oivallus on löytää itselle sopiva, kokonaan uusi - tai ainakin oleellisilta osin uudistettu - elämäntapa, jota noudatetaan hamaan tulevaisuuteen. (KG-lehti 5/2009.)

Yllä oleva KG-lehden pääkirjoituksen pätkä sai minut arvioimaan laihdutusmenetelmääni tässä yhtenä päivänä ja on kutkutellut mielessäni siitä saakka. Mikä oikein on minun tapani laihtua?

En ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa mitään kokonaiseen viikkoon, mikä harmittaa minua kovasti. Toisaalta, eipä menneessä viikossa paljon muistelemista juuri ole. Alkuviikko sujui kyllä hienosti: kävin uimassa, sauvakävelemässä ja kuntosalilla. Aloitin jopa uuden liikuntalajin, nimittäin body pumpin! Astangaan en ehtinyt enkä lopulta jaksanut mennä. Vähensin teen juomista yhteen kuppiin ja hedelmien syömistä yhteen hedelmään päivässä. Söin terveellisesti ja kevyesti: kasvisruokaa lähes joka päivä (perjantaina uuniperunaa katkaraputäytteellä ja lauantaina kalakeittoa), salaatteja (porkkanaraastetta raejuustolla, tonnikalasalaattia, tomaatti-mozzarellasalaattia), täysjyväleipää joka aamu, vähärasvaisia tai rasvattomia maitotuotteita (innostuin ostamaan cottifrutteja), ja osanutrasinkin joinakin päivinä. Yritin myös muistaa syödä joka aterian jälkeen xylitol-purkkaa ja juoda paljon vettä. Tosin yhtenä iltana söin opiskelukaverini luona mustikkapiirakkaa, leipäjuustoa ja viinirypäleitä (auts!). Torstaisessa Dieetit vaihtoon -ohjelmassa oli vaihteeksi laiha poika ja lihava nainen, kuvaustyylikin oli jotenkin vähän erilainen. Aluksi paino sahaili siinä 52 kilon tietämillä, mutta lauantaiaamuun mennessä se oli pudonnut jo 51,2 kiloon(!) Lauantai ja sunnuntai eivät sitten kuitenkaan sujuneet ihan yhtä hyvin, sillä se viikonloppu meni sukuloidessa ja siten voileipäkakkua, täytekakkua, leipää, pipareita, karkkeja, jäätelöä sun muuta läskitarjottavaa syödessä. Jaksoin sentään kuitenkin käydä lenkillä sunnuntaina. Viikonlopun jälkeen on taas vanha tuttu morkkis painanut, ja olen sen jälkeen kovasti yrittänyt keksiä itselleni ratkaisua tähän näemmä usein toistuvaan sosiaalisen kanssakäymisen ja sihen liittyvään syömisen ongelmaani.

Mutta: uusi viikko, uudet kujeet. Eilen maanantaina aamupalaksi sitä samaa täysjyväleipää kasvisrasvalevitteellä, tuoreella basilikalla, jääsalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja tomaatilla. Juomaksi lasillinen tuoremehua ja muutama kupillinen teetä. Ennen uimaan lähtöäni söin viikonlopulta unohtuneen uuniperunan katkaraputäytteellä. Uimisen jälkeen söin omenan ja vierailulla tätini luona tomaatti-juustopasteijan sekä kaksi isoa kupillista teetä kevytmaidolla ja tosi monella sokeripalalla. Illalla kotona söin vielä runsaasti hedelmiä.

Tänään heräsin jo kuudelta aamulla. Aamupalaksi söin täysjyväleipää kasvisrasvalevitteellä, tuoreella basilikalla, jääsalaatilla, kasvisleikkeleellä, rypsijuustolla ja tomaatilla sekä keltaisen luumun. Lisäksi join lasillisen tuoremehua sekä kaksi kupillista teetä. Iltapäivällä kävin syömässä opiskelijaruokalassa kikherne-kasviskeittoa, vähän vihersalaattia salaatinkastikkeella sekä sekaleipää valkosipulilevitteellä, juomaksi rasvatonta piimää. Viimeisten luentojen jälkeen join Nutrilett shaken ja suuntasin kokoukseen, vaikka väsytti hirveästi enkä millään olisi jaksanut. Kokouksessa napsin kiljuvaan nälkääni ison kourallisen pähkinöitä, kotiin päästyäni olen ahminut läjän hedelmiä.

52,4 kg

Olen suunnitellut kuntosalille menemistä, mutten saa aikaiseksi lähteä vaan kulutan päiväni nenä tenttikirjassa ja syön kaikkea turhaa: leipää, pastaa, irtokarkkeja ja jogurttia. Näiden lisäksi syömäni mandariini ja omena eivät todellakaan enää pelasta päivääni.

Fail

51,8 kg

Aamupalaksi täysjyväleipäviipale kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, rypsijuustolla ja kurkulla, juomaksi lasillinen tuoremehua.

Taas kuluu aika tenttikirjan parissa, enkä juurikaan käy ulkona. Ruoaksi syön Miehen valmistamaa kantarellipastaa. Iltaa kohden kyllästyn lopulta lukemiseen, poljen leffavuokraamoon ja kotiin palatessani lysähdän sohvalle kourassani puolen kilon irtokarkkisäkki. Illan aikana syön banaanin lisäksi reilun kolmasosan (n. 200 g) karkeista sekä juon lasillisen valkkaria.

Argh

51,5 kg

Aamupalaksi puolikas täysjyväsämpylä kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, rypsijuustolla ja tomaatilla. Luen tenttiin lähes koko päivän, ja syön ainoastaan banaanin, mandariinin ja Nutrilett shaken sekä juon paljon teetä. Iltapäivällä saan sentään aikaiseksi lähteä Miehen kanssa kävelemään läheiseen metsään. Syömme mustikoita, ja iloksemme löydämme myös kantarelleja. Retken päätteeksi oloni on heikko, joten syön kaksi täysjyväleipäviipaletta kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, tomaatilla, rypsijuustolla ja paistetulla kananmunalla. Lisäksi syön muutaman lohkon tomaattia käärittynä juustoviipaleisiin ja jogurttia. Eli ihan liikaa, huoh.

Control your body

52,9 kg

Aamupalaksi puolikas täysjyväsämpylä kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, rypsijuustolla ja kurkulla, juomaksi lasillinen kolmen hedelmän tuoremehua. Aamupalan yhteydessä nappaan ummetuslääkkeen.

Puolen päivän aikaan syön banaanin ja lähden ruokakauppaan. Mies ei ole tänään kotona, joten voin ostaa mitä haluan. Raahaan kotiin hedelmiä kilokaupalla. Iltapäivällä syön Nutrilett shaken, kolme persikkaa, nektariinin, kolme omenaa, appelsiinin, mandariinin sekä paljon purkkaa ja teetä. Iltapalaksi syön porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella. Illan mittaan myös ummetuslääke alkaa vaikuttaa, ja ravaan vessassa useaan otteeseen.

Tänäänkään en ole jaksanut liikkua sen kummemmin, mutta ainakin olen syönyt kevyesti ja terveellisesti. Illalla televisiosta tulee taas Dieetit vaihtoon -ohjelma. Inhoan koko formaattia, mutta ihailen pienen naisen sinnikkyyttä ja itsekuria. Voisinpa itsekin olla välittämättä ruoasta ja suhtautua siihen kuin kehon polttoaineeseen. Nukkumaan mennessäni mahani on pullollaan nestettä.

Karkkilakko!

52,8 kg (tiesin...)

Aamupalaksi puolikas täysjyväsämpylä kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja tomaatilla. Juomaksi kolmen hedelmän mehua ja neljä kupillista teetä.

Herkkujen välttelyn suhteen ei mene näköjään taaskaan ihan nappiin. En pysty vastustamaan kiusausta, joten sorrun kahmimaan mukaani kasapäin karkkeja myös tämänpäiväisestä opiskelijatapahtumasta. Ruokalassa syön pari tonnikalatortillaa, riisiä ja hiukan salaattia. Juomaksi vettä ja AB-piimää. Kotona syön iltapalaksi pari lusikallista vaniljajogurttia ja loput karkeista. Päätän, että huomenna on taas toinen ääni kellossa syömisen osalta. Se on nyt karkkilakko! Pyöräilyn lisäksi ei sen kummempaa liikuntaa tänään.

A piece of cake

52,0 kg

Aamupalaksi puolikas täysjyväsämpylä kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja tomaatilla. Juomaksi kolmen hedelmän tuoremehua ja neljä kupillista teetä.

Lähden kotoa ennen puoltapäivää. Syksyn ensimmäinen luentoni on tänään, minkä lisäksi käyn ilmoittautumassa eräälle myöhemmin alkavalle kurssille. Olin alun perin suunnitellut syöväni opiskelijaruokalassa, mutta yliopiston avajaistilaisuudessa tarjotaan kakkua ja karkkeja enkä voi vastustaa kiusausta. Syön siis pienen palan kakkua (joka muuten on yllättävän hyvää!), kaura-kookoskeksin sekä pari kourallista karkkeja, ja jätän lämpimän ruoan väliin. Yliopistolta suuntaan viimeiseksi astangajoogaan. Syön vielä banaanin ennen sitä.

Pääsen kotiin vasta illalla, ja syön sudennälkääni soijanakki-makaronipataa, keitetyn kananmunan, kaakaomuffinssin sekä kokonaisen keitetyn maissintähkän munavoilla (keitettyjä kananmunia ja kasvisrasvaa). Vaaka kostaa huomenna aivan varmasti.

ProFeel

52,2 kg

Tänään mikään vaate ei tunnu istuvan ylle. Pitkän ponnistelun ja pähkäilyn päätteeksi valitsen väljähkön tunikan, vaikka mielestäni senkin kanssa takapuoleni näyttää aivan liian isolta. Aamupalaksi puolikas täysjyväsämpylä kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustolla ja tomaatilla sekä persikka. Juomaksi viiden hedelmän gefilus-mehua ja kolme kuppia teetä. Ilma näyttää ulkona siltä, että saattaa ruveta satamaan, mutta lähden silti pyörällä. Menen taas uimaan.

Taas on runsaasti tilaa uida, sillä valaat näyttävät olevan harvassa. Syksyisin niitä esiintyy enimmäkseen vain vesijumpan aikaan. Eilinen kuntosalitreeni tuntuu vieläkin lihaksissa, mutten anna sen hidastaa vauhtiani. Uinnin jälkeen syön banaanin.

Kotiin päästyäni syön vielä soijanakki-makaronipataa, kuusi nektariinia, appelsiinin ja omenan sekä iltapalaksi porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella.

Ongelmia paratiisissa

51,8 kg

Aamupalaksi puolikas täysjyväsämpylä kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustolla ja kurkulla, juomaksi viiden hedelmän gefilus-mehua ja YKSI kupillinen teetä (alan oppia!).

Tänään on tosi huono päivä. Teen asioista taas valtavia ja dramaattisia ongelmia, ja olemme Miehen kanssa onnettomia koko loppupäivän. Itkuisena lähden yksin kuntosalille, missä aikaa kuluu tavallista kauemmin. Teen raskaampia ja pidempiä sarjoja kuin koskaan, juon paljon vettä ja venyttelen pitkään. Ahkeroinnin päätteeksi syön banaanin.

Kotona syön vielä herne-sundalia kevytkermaohralla (viimeinen annos!) sekä iltapalaksi viisi persikkaa. Täydellinen päivä sentään syömisen ja liikunnan osalta. Onneksi saamme myös asiat setvittyä Miehen kanssa, ja illalla olemme taas lähempänä toisiamme.

KevytOlo

51,8 kg

Yöllä en meinaa millään saada nukuttua illalla juomani pepsi maxin vuoksi. Paikat vapisevat, sydän hakkaa, vatsalihaksiin sattuu, mahaa polttaa ja nälättääkin. Nukun yhteensä vain vajaat kaksi tuntia, ja aamulla maha on sekaisin. Aamupalaksi pala ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja tomaattiviipaleilla, juomaksi lasillinen viiden hedelmän gefilus-mehua ja ainoastaan YKSI kupillinen teetä. Lisäksi syön päivällä herne-sundalia kevytkermaohralla, banaanin, soijanakkikeittoa, pari palaa patonkia sekä kolme persikkaa.

Liikunta jää tältä päivältä väliin, koska väsyttää ja heikottaa. Sentään pyöräilen kuitenkin muutaman kilometrin päähän kauppakeskukseen asioille. Illalla syön valtavan kasan haribon tutteja (argh!).

Äläkä saata meitä kiusaukseen

52,3 kg

Herään tavallista myöhempään, mutta pirteänä ja hyvin levänneenä. Riemuitsen, sillä paino on pudonnut eilisestä 300 grammaa. Asetun kokovartalopeilin eteen tarkastelemaan itseäni ja näen vartaloni tänään kiinteämpänä kuin aikaisemmin: reidet tuntuvat kapeammilta, vatsa litteämmältä ja peppu pyöreämmältä. Olen niin hyvällä tuulella, että päätän olla potematta minkäänlaista morkkista tästä illasta, vaikka söisinkin sen palan kakkua. Aion antaa itselleni luvan syödä kaikkea, jos vain siltä tuntuu. Ihan hämmästyn omaa ajatteluani. Mutta loppujen lopuksihan merkitystä on vain sillä, kuinka suurimman osan ajastaan syö, ei satunnaisella herkuttelulla - kunhan herkuttelusta ei tule jokapäiväistä. Tämä todetaan jossain muodossa myös kansallisissa ravitsemussuosituksissa. Vaan ihmisen luonne on siitä kummallinen, että kun himolle erehtyy antamaan pikkusormen, se usein vie koko käden. Sen vuoksi päätän jättää alkoholin tältä illalta väliin, varmuuden vuoksi, etten sentään sorru ylilyönteihin (kuten rasvaisiin ranskiksiin keskellä yötä tai krapulapäivän suolaisiin "palautumisruokiin"). Sitä paitsi jo yksinään alkoholissa on hirvittävä määrä energiaa.

Aamupalaksi syön palan ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla (jäljellä viisi, joiden jälkeen siirryn kyllä puuroon), rypsijuustosiivulla ja kurkulla sekä juon lasillisen viiden hedelmän gefilus-mehua. Lisäksi syön herne-sundalia ja kevytkermaohraa, banaanin ja rasiallisen vadelmia. Jaksan jopa käydä rullaluistelemassa ennen synttäreille valmistautumista. Venyttelen huolellisesti nilkat, pohkeet, reidet, pakarat, selän, niskan, käsivarret ja ranteet.

Synttäreillä sitten syön kuin syönkin vähän kaikkea: kasvispasteijan, pullan ja kaksi palaa marenkitorttua. Unohdan hetkeksi itseni ja pakkokontrollin tarpeeni ja nautin suuresti ruoasta ja seurustelusta. Alkumaljaa lukuun ottamatta en juo alkoholia vaan puolitoista litraa pepsi maxia. Lähden hyvillä mielillä ja itseeni tyytyväisenä polkemaan takaisin kotiin, kun muut menevät yökerhoon. Kotona pesen pois meikit ja riisun juhlavaatteet. Kello lyö kaksitoista, ja prinsessa muuttuu taas takaisin tuhkimoksi. Juon pari lasillista 7-up zeroa, ja menen sänkyyn.