ProFeel

52,2 kg

Tänään mikään vaate ei tunnu istuvan ylle. Pitkän ponnistelun ja pähkäilyn päätteeksi valitsen väljähkön tunikan, vaikka mielestäni senkin kanssa takapuoleni näyttää aivan liian isolta. Aamupalaksi puolikas täysjyväsämpylä kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustolla ja tomaatilla sekä persikka. Juomaksi viiden hedelmän gefilus-mehua ja kolme kuppia teetä. Ilma näyttää ulkona siltä, että saattaa ruveta satamaan, mutta lähden silti pyörällä. Menen taas uimaan.

Taas on runsaasti tilaa uida, sillä valaat näyttävät olevan harvassa. Syksyisin niitä esiintyy enimmäkseen vain vesijumpan aikaan. Eilinen kuntosalitreeni tuntuu vieläkin lihaksissa, mutten anna sen hidastaa vauhtiani. Uinnin jälkeen syön banaanin.

Kotiin päästyäni syön vielä soijanakki-makaronipataa, kuusi nektariinia, appelsiinin ja omenan sekä iltapalaksi porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella.

Ongelmia paratiisissa

51,8 kg

Aamupalaksi puolikas täysjyväsämpylä kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustolla ja kurkulla, juomaksi viiden hedelmän gefilus-mehua ja YKSI kupillinen teetä (alan oppia!).

Tänään on tosi huono päivä. Teen asioista taas valtavia ja dramaattisia ongelmia, ja olemme Miehen kanssa onnettomia koko loppupäivän. Itkuisena lähden yksin kuntosalille, missä aikaa kuluu tavallista kauemmin. Teen raskaampia ja pidempiä sarjoja kuin koskaan, juon paljon vettä ja venyttelen pitkään. Ahkeroinnin päätteeksi syön banaanin.

Kotona syön vielä herne-sundalia kevytkermaohralla (viimeinen annos!) sekä iltapalaksi viisi persikkaa. Täydellinen päivä sentään syömisen ja liikunnan osalta. Onneksi saamme myös asiat setvittyä Miehen kanssa, ja illalla olemme taas lähempänä toisiamme.

KevytOlo

51,8 kg

Yöllä en meinaa millään saada nukuttua illalla juomani pepsi maxin vuoksi. Paikat vapisevat, sydän hakkaa, vatsalihaksiin sattuu, mahaa polttaa ja nälättääkin. Nukun yhteensä vain vajaat kaksi tuntia, ja aamulla maha on sekaisin. Aamupalaksi pala ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja tomaattiviipaleilla, juomaksi lasillinen viiden hedelmän gefilus-mehua ja ainoastaan YKSI kupillinen teetä. Lisäksi syön päivällä herne-sundalia kevytkermaohralla, banaanin, soijanakkikeittoa, pari palaa patonkia sekä kolme persikkaa.

Liikunta jää tältä päivältä väliin, koska väsyttää ja heikottaa. Sentään pyöräilen kuitenkin muutaman kilometrin päähän kauppakeskukseen asioille. Illalla syön valtavan kasan haribon tutteja (argh!).

Äläkä saata meitä kiusaukseen

52,3 kg

Herään tavallista myöhempään, mutta pirteänä ja hyvin levänneenä. Riemuitsen, sillä paino on pudonnut eilisestä 300 grammaa. Asetun kokovartalopeilin eteen tarkastelemaan itseäni ja näen vartaloni tänään kiinteämpänä kuin aikaisemmin: reidet tuntuvat kapeammilta, vatsa litteämmältä ja peppu pyöreämmältä. Olen niin hyvällä tuulella, että päätän olla potematta minkäänlaista morkkista tästä illasta, vaikka söisinkin sen palan kakkua. Aion antaa itselleni luvan syödä kaikkea, jos vain siltä tuntuu. Ihan hämmästyn omaa ajatteluani. Mutta loppujen lopuksihan merkitystä on vain sillä, kuinka suurimman osan ajastaan syö, ei satunnaisella herkuttelulla - kunhan herkuttelusta ei tule jokapäiväistä. Tämä todetaan jossain muodossa myös kansallisissa ravitsemussuosituksissa. Vaan ihmisen luonne on siitä kummallinen, että kun himolle erehtyy antamaan pikkusormen, se usein vie koko käden. Sen vuoksi päätän jättää alkoholin tältä illalta väliin, varmuuden vuoksi, etten sentään sorru ylilyönteihin (kuten rasvaisiin ranskiksiin keskellä yötä tai krapulapäivän suolaisiin "palautumisruokiin"). Sitä paitsi jo yksinään alkoholissa on hirvittävä määrä energiaa.

Aamupalaksi syön palan ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla (jäljellä viisi, joiden jälkeen siirryn kyllä puuroon), rypsijuustosiivulla ja kurkulla sekä juon lasillisen viiden hedelmän gefilus-mehua. Lisäksi syön herne-sundalia ja kevytkermaohraa, banaanin ja rasiallisen vadelmia. Jaksan jopa käydä rullaluistelemassa ennen synttäreille valmistautumista. Venyttelen huolellisesti nilkat, pohkeet, reidet, pakarat, selän, niskan, käsivarret ja ranteet.

Synttäreillä sitten syön kuin syönkin vähän kaikkea: kasvispasteijan, pullan ja kaksi palaa marenkitorttua. Unohdan hetkeksi itseni ja pakkokontrollin tarpeeni ja nautin suuresti ruoasta ja seurustelusta. Alkumaljaa lukuun ottamatta en juo alkoholia vaan puolitoista litraa pepsi maxia. Lähden hyvillä mielillä ja itseeni tyytyväisenä polkemaan takaisin kotiin, kun muut menevät yökerhoon. Kotona pesen pois meikit ja riisun juhlavaatteet. Kello lyö kaksitoista, ja prinsessa muuttuu taas takaisin tuhkimoksi. Juon pari lasillista 7-up zeroa, ja menen sänkyyn.

Älä anna minun hairahtua

Herra,

aseta vartija suulleni,

pane vartio huulteni portille.

Älä anna minun hairahtua pahaan,

jumalattomien mielettömään elämään,

veljeilemään pahantekijöiden kanssa,

nauttimaan heidän herkkujaan.

(Ps. 141: 3-4)

52,6 kg

Herään nukahtamislääkkeen aiheuttamaan etovaan oloon, joka tulee kestämään koko päivän. Vihaan lääkkeitä, mutta ehkä pitäisi siltikin hankkia ihan omia nukahtamislääkkeitä pahan yön varalle eikä syödä noita toisia, jotka eivät edes sovi minulle. Silti nappaan vielä ummetuslääkkeen aamupalan yhteydessä unohtaakseni eilisillan syömingit ja saadakseni itselleni kevyemmän olon edes hetkeksi (tiedän, ettei ummetuslääke ole mikään pysyvä ja järkevä vaihtoehto ellei todella kärsi ummetuksesta, muttei taida olla sitten mikään suolihuuhtelukaan, vaikka sitäkin kovasti harrastetaan). Aamupalaksi sitä tavallista: pala ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja tomaatilla sekä lasillinen viiden hedelmän gefilus-mehua. Suurin osa päivästä kuluu tenttikirjan parissa, ja lukemisen ohessa juon päivän mittaan taas tuhottomasti teetä sekä syön banaanin, neljä nektariinia, kiwi-hedelmän, herne-sundalia ja kevytkermaohraa sekä leipäjuustoa puolukkahillolla. Näistä jälkimmäiset kaduttavat jo heti ensimmäisen suupalan kohdalla, mutten mahda sille mitään. Kuuden jälkeen poden väsymystä, vilua ja pahoinvointia ja viimein ummetuslääkkeen aiheuttaman vatsan tyhjentymisen jälkeen päätän lähteä haukkaamaan raitista ilmaa valiten kahdesta vaihtoehdosta: joko kävelen videovuokraamoon hakemaan jonkun kivan leffan illaksi, jolloin myös riski sortua irtokarkkien ostamiseen on suuri, tai lähden päinvastaiseen suuntaan eli pururadalle.

Kaikeksi onnekseni valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon (ja kaikeksi typeryydekseni edes harkitsen videovuokraamossa käymistä tässä mielentilassa). Verryttelen tavalliseen tapaani ja lähtiessäni nappaan mukaani söpöt pinkit sauvat. Sauvakävely on kyllä kieltämättä joskus auttamattoman tylsää (KUKAAN ystävistäni tai edes tuttavistani ei, ainakaan tietääkseni, harrasta sitä), mutta se tekee mielettömän hyvää niska-hartiaseudulle, etenkin tämänpäiväisen lukemisen ja istumisen jälkeen. Harmikseni unohdan vaihtaa ylleni tukevammat urheiluliivit, joten hölkkääminen alamäissä ei taida oikein onnistua tällä kertaa. On yritettävä tyytyä reippaaseen kävelyyn, joten kiristän hieman tahtia. Ohitseni juoksee kolme miestä, joista yksi on pukenut jalkoihinsa vähän liian lyhyet shortsit (en edes uskalla katsoa kunnolla, jos vaikka näen jotain ylimääräistä vilkkuvan). Ojan penkalla kasvavat nokkoset kurkottelevat uhkaavasti radan puolelle, ja pelkään polttavani käteni niissä heilutellessani sauvoja vähän puolihuolimattomasti. Vastaani tuleva pienenpientä koiraa taluttava laiha tyttö on sitonut vaaleat hiuksena nätisti niskaan. Ajatukseni siirtyvät omaan painooni ja mielikuvaan itsestäni istumassa alastomana vessanpytyllä, tuijottamassa inhoten pytyn reunalle levistyviä reisiäni ja puristelemassa vatsamakkaroitani. Tunnen itseni löysäksi ja ällöttäväksi, sauvakäveleväksi taikinamöykyksi. Siirrän rivakammin sauvaa toisen eteen ja puren vimmatusti xylitol-purkkaa. Jossain kaukana nauraa jäätelöauto.

Kotiin päästyäni venyttelen suht hyvin kaikki päälihakset ja pulahdan tulikuumaan kylpyyn. Tunnustelen vatsan aluetta, ja se tuntuu muka vähän pienentyneen. Kylvyn jälkeen televisiosta tulee Dieetit vaihtoon! -sarjan kolmas jakso, jota päädyn taas katsomaan, syöden samalla iltapalaksi savusiikaa ja salaattia (jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua ja salaatinkastiketta), ja vieläpä hyvällä omallatunnolla! Yllätys yllätys, läski tapaus on jälleen miespuolinen ja laiheliini naispuolinen (jota kuvataan tällä kertaa sentään tisseistä ylös- eikä alaspäin). Taaskaan en käsitä noita niinsanottuja ruokavalioita; kuinka kaiken maailman roskaruokien syöminen voisi muka saada ortorektikon/anorektikon ajattelemaan ruoasta mitään hyvää? Sitä päinvastoin luulisi, että se saisi aikaan täysin vastakkaisen inhoreaktion tuollaisessa tosi laihassa ihmisessä, joka on nykyhetkeen asti kontrolloinut syömistään hyvin määrätietoisesti. Myös sitä olen tässä pohdiskellut, että mitenköhän paljon ihmiset, etenkin syömishäiriöiset, mahtavat katsoa kyseistä sarjaa thinspiration -hakumielellä (enkä tarkoita nyt terveessä mielessä). Itsekin myöntäisin, ettei tuo tämänkertainen laiha nainen ole yhtään hullumman näköinen, ainakaan jälkimmäisissä kuvauksissa, jolloin hän on jo saanut pari kiloa lisää, mutta jolloin hän on edelleen auttamattomasti kymmenisen kiloa alipainoinen. Itseäni kuitenkin pelottaisi nuo kaikki sydänviat, hiustenlähdöt jne. puutostilojen aiheuttamat oireet (jotka pahimmillaan voivat johtaa kuolemaan!). En kuitenkaan voi vannoa, että saavutettuani 45 kilogramman tavoitteeni olisin edelleenkään täysin tyytyväinen itseeni, mutta toivon niin. Uusi ja kiinnostava (vaikka ehkä myös hyvin ällöttävä, eikä välttämättä kovin toimiva) idea oli vauvanruoalla laihduttaminen.

Syö vähemmän kuin kulutat / Kuluta enemmän kuin syöt

52,7 kg (ennen vessassa käyntiä)

Takuuvarmasti olen laihtunut, eli läskiä on palanut ja lihasta tullut tilalle viimeisten viikkojen aikana, mutta paino ei vain tunnu tahtovan pudota vieläkään. Olen joskus mielestäni lukenut tai kuullut jostain, että lihas painaisi kuusi kertaa enemmän kuin läski. Voiko tällainen muka olla mahdollista vai pelkkää urbaanilegendaa? Myös sellaiseen väittämään olen joskus törmännyt, että ns. tavallinen liikkuja ei pystyisi kasvattamaan lihaskudosta vuodessa kahta kiloa enempää. En tiedä, pitääkö paikkansa tämäkään väite. Ja mitä edes tarkoitetaan "tavallisella liikkujalla"?

Olisi joka tapauksessa kiva tietää, mitä kehossani mahtaa tällä hetkellä tapahtua, koska tahtoisin kuitenkin syödä mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Olen sitä paitsi jo nyt luopunut syömisten kohdalla niin monesta asiasta: karkeista (irtokarkit ja salmiakki!), jäätelöstä (vanhanajan vanilja ja classicin kermatoffee!), suklaasta (dove, daim ja konvehdit!), kuivahedelmistä (kuivatut mansikat ja jogurttibanaanilastut!), säilykehedelmistä (säilykemangot!) sipseistä (näitä en kyllä tavallisestikaan syö juuri ollenkaan), roskaruoasta (ranskalaiset ja pizza!), leivonnaisista (mitä nyt se eilinen 24 kcal:n keksi sekä viikonlopun synttärien mahdollinen kakunpala), toisesta ruisleivän puolikkaasta aamulla, jogurtista ja ties mistä... Olen koettanut painottaa salaatteja, keittoja sekä tuoreita marjoja ja hedelmiä. Pitäisikö ruveta luopumaan jostakin lisää vai katsonko vielä, mitä tapahtuu? Syön nyt joka tapauksessa kevyemmin mitä ennen ja liikun huomattavasti enemmän, joten energiankulutuksen on aivan PAKKO olla sen saantia suurempaa.

EnergyNetin mukaan 23-vuotiaan, 156 cm pitkän ja 52 kg painavan naisen päivittäinen energiantarve on noin 1765-2773 kcal riippuen siitä, onko hänen energiankulutuksensa 1) hyvin matala, 2) matala, 3) kohtuullinen, 4) korkea vai 5) hyvin korkea. Energiankulutuksessani voi siis olla huomattavia, jopa yli 1000 kcal:n eroja päivien välillä, eli otapa siitä sitten selvää. Uskoisin kuitenkin asettuvani korkeintaan jonnekin tuonne kolmostason paikkeille eli noin 2269 kcal:iin. Vastaavasti 45-kiloisena päivittäinen energiantarpeeni olisi noin 2084 kcal, jos energiankulutukseni on kohtuullisen tasolla eli jos jatkan tätä päivittäistä ja monipuolista liikkumistani. Kaloreiden laskeminen vaan on niin turhauttavaa ja epätarkkaa, että sitä en enää jaksa. Yritän siis pysytellä toistaiseksi tällä talonpoikaisjärkipolullani ja arvioida energiansaantiani summamutikassa sekä yrittää vältellä kaiken maailman ihme-, pika- ja pikadieetteihin sortumista.

Aamupalaksi syön taas palan ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja kurkkusiivuilla sekä juon lasillisen mango-hedelmämaitoa ja mooonta kupillista teetä. Iltapäivällä, vielä ennen kotoa lähtöäni ehdin syödä lisäksi herne-sundalia ja kevytkermaviiliohraa, mandariinin, tomaatin, muutaman porkkanan sekä vähän savustettua siikaa. Menen tänään ensimmäisen kerran tarkoituksella astangajoogan mysoretunnille (olen silloin tällöin aikaisemminkin osunut sinne sekoitettuani mysoren ja ohjatun harjoittelun aikataulut vahingossa keskenään). Harjoitus sujuu hyvin lukuun ottamatta joissakin asanoissa esiintyvää pientä vapinaa (ehkä liikaa teetä yhdelle päivälle?).

Joogan jälkeen suuntaan kulkuni läheiseen istuskelupaikkaan, missä tapaan pari vuosikurssilaistani. Juttelemme niitä näitä opiskelusta, matkustelusta ja ihmissuhteista. Juon pepsi maxia ja kevytjaffaa, toiset alkoholia. Luulevat pian varmaan, että olen raskaana. En kuitenkaan jaksa selitellä mitään laihduttamisjuttuja, koska eivät he kuitenkaan ymmärtäisi. "Mut ethän sä ole mikään ylipainoinen!" tai "Mut eihän sun todellakaan tarvitse mitään laihduttaa, vertaa muhun!", he luultavasti kommentoisivat. Juomieni jälkeen hyvästelen vuosikurssilaiseni itseeni tyytyväisenä ja päätän käydä moikkaamassa vielä yhtä toistakin kaveriani, joka on kutsunut minut käymään. Mutta se on suuri virhe, sillä huomaan tupsahtavani keskelle jonkinmoisia kasvisruokaorgioita. Yritän pidättäytyä ruoan ottamisesta viimeiseen saakka, kunnes minut suurinpiirtein pakotetaan syömään, "koska kaikki muutkin syövät" ja "ruokaa on yllin kyllin". Kasvisproteiinivoittoisen annokseni syötyäni onnistun lappaamaan suuhuni jälkiruoaksi vielä erilaisia soija- ja kaurajäätelöitä, palan juustokakkua sekä kaksi karkkia, minkä jälkeen en ole edes liian täynnä, mutta tunnen, että minun on aivan pakko paeta paikalta. Kiitän hyvästä ruoasta ja poljen kotiin hullun lailla, itkun partaalla.

Olen kotona vasta vähän ennen puolta yötä. Olen pettynyt itseeni, mutta oksentaminen ei onneksi tule mieleenikään (olen päässyt sen yli jo vuosia sitten). Yritän kuitenkin juoda vähän vettä ja syön nektariinin saadakseni suuhuni jotakin raikasta. Menen makaamaan sänkyyn, mutta uni ei tule, sillä kehoni käy ylikierroksilla: sydän hakkaa ja herkkujen syöminen ahdistaa mieltä. En jaksa kieriskellä mietteissäni sen enempää, vaan nappaan lääkekaapista nukahtamistabletin pakkauksesta, jonka reseptiä ei ole kirjoitettu minulle. After all, tomorrow is another day.

Nothing tastes as good as thin feels?

52,3 kg

No niin, lähtihän se paino taas alaspäin!

Aamupalaksi taas pala ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja kurkkusiivuilla. Juomaksi lasillinen mango-hedelmämaitojuomaa ja muutama kupillinen teetä. Voisi alkaa syödä aamupalaksi taas puuroa, kunhan saisin ensin tuon kasvisleikkelepakkauksen tyhjäksi.

Puolen päivän jälkeen kokkaan herne-sundalia ja kevytkermaviiliohraa (http://www.vihrealanka.fi/node/4039). Ennen ruokaa haukkaan vielä pahimpaan nälkääni hunajamelonia.

Kolmen jälkeen alan valmistella kokoukseen lähtöä. Päätän mennä jalkaisin. Ennen lähtöäni juon nutrilett shaken. Edestakaiseen matkaan mahtuu kilometrejä suunnilleen kymmenen, joista juoksen/hölkkään ainakin puolet(!) Väliajalla syön taas litran mansikoita ja rasiallisen vadelmia sekä KEKSIN, koska kaikki muutkin syövät, enkä kehtaa olla ottamatta edes yhtä, kun minulle tarjotaan. Onneksi spelttikeksissä on kuitenkin vain 24 kcal. Illalla kotiin päästyäni olen poikki ja pohkeet kiristävät, mutten juuri jaksa venytellä. Hyppään suihkuun, minkä jälkeen syön iltapalaksi omenan sekä ison lautasellisen katkarapusalaattia (jäävuorisalaattia, katkarapuja, tomaattia, kurkkua, kaksi keitettyä kananmunaa ja salaatinkastiketta).

She's eating too much?

53 kg

Herään jo ennen kuutta kurssi-ilmoittautumisen vuoksi. Onnistuneen ilmoittautumisen jälkeen opiskelen pari tuntia, en syö tai juo vielä mitään. Kahdeksan jälkeen astun vaa'alle ja järkytyn: paino nousee vieläkin! Mitä ihmettä? Väliaikaista nestekertymääkö? Vai syönkö kenties liikaa? Liikaa mitä? Liikaa hedelmiä? Vai oliko se kermainen sienikeitto liikaa? Päätän siirtyä entistä tiukempaan linjaan: viisi selkeää kevyttä ateriaa/annosta päivässä. Ei siis enää kermaisia keittoja, napostelua tai viinirypäleitä (ja muitakin hedelmiä vähän kohtuullisemmin). Pyrin tästä lähtien vähintään 100 gramman painonpudotukseen päivässä (mikä tekisi vähintään -700 g viikossa, hyvä tahti).

Yhdeksän jälkeen syön aamiaista eli palan ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, ruukkusalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja kurkkuviipaleilla sekä juon lasillisen mango-hedelmämaitojuomaa ja pari kupillista vihreää teetä. Aamupalan jälkeen ryhdyn kotitöihin: petaan sängyn, tiskaan, siivoan kissan hiekkalaatikon, imuroin, pudistelen pienimmät räsymatot ulkona, pesen vessan ja laitan pyykit koneeseen. Loppukesän ihana aamuaurinko tuo esille asuntomme parhaat puolet, kuten värit ja kauniit pinnat, mutta myös pahimmat, kuten pölypallot ja muutamaan kuukauteen pesemättömät ikkunat. Rakastan kotiamme yhtä paljon kuin naapurin vanha äijä rakastaa saastuttavaa autoaan. Ennen uimaan lähtöäni syön kuumaan veteen tehtyä nutrilett-kasviskeittoa. Olkoon tämä lämmin ateriani tänään. Mukaani otan vesipullon ja banaanin.

Uimahallissa kalat, norpat, rantapallot, valaat, merileijonat sun muut uivat tänään sulassa sovussa, sillä tilaa on paljon. Saan vallata kuntouimareiden radat kokonaan itselleni, ja uiminen on sujuvampaa kuin koskaan. Sukellan pari metriä, aloitan rintauinnilla, käännyn altaan päädyssä, jatkan vapaauinnilla, käännyn taas toisessa päässä ja sukellan. Näin jatkan 225 metriä, kunnes jatkan selkäuinnilla 250 metriin. Siten uin selkää yhteensä neljä kertaa 25 metriä. En pidä kiirettä, vaan etenen rauhallisesti, vaikka lujempaakin jaksaisin jo mennä. Nautin siitä, että pystyn uimaan koko kilometrin ilman saunataukoa. Tuhannen metrin jälkeen olen kuitenkin jo aika poikki. Otan saunassa kunnon löylyt ja pesen itseni huolellisesti päästä varpaisiin.

Matkalla kotiin ostan taas litran mansikoita ja rasiallisen vadelmia. Hitot mistään selkeistä aterioista, täytyy sitä nyt edes jotain mielitekoja saada tyydytetyksi, ja suomalaiset tuoreet marjat ovat kyllä omiaan ajamaan sitä asiaa. Marjojen lisäksi syön kotona neljä persikkaa, hunajamelonia ja puolikkaan tomaatin. Iltapalaksi suunnittelen tekeväni katkarapusalaattia, mutta sen sijaan "joudun" syömään loput sienikeitosta ja hyvin pienen palan valkosipulipatonkia, joita Mies ei jaksanut loppuun. Se siitä suunnitelmallisuudesta sitten. Tosin, onnistuin sentään välttämään viinirypäleitä.

P.S. Olen saanut kutsun kaverin synttäribileisiin, ja olen huolissani tulevasta viikonlopusta. Mitä syödä ja juoda? Juuri tällaiset tilaisuudet tuntuvat yleensä pilaavan kaikki saavutukseni, mutta en haluaisi jäädä poiskaan. Parasta olisi ehkä vain pitää syöminen minimissä ja jättää alkoholin juominen kokonaan pois. Kakkua on kuitenkin pakko ottaa edes vähän, mutta muuten taidan tyytyä sokerittomaan limsaan ja vihannesdippeihin. Yökerhoon menemisen jätän suosiolla väliin. Yritän ajatella tätä koetuksena, testinä. Jos selviän bileistä, selviän mistä tahansa.

Fat bottomed girl

52,4 kg

Vatsani on vieläkin vähän turvoksissa aamulla herätessäni. Lisäksi yskittää ja lihaksia särkee eilisen astangajoogan jälkeen. Päätän sittenkin olla menemättä joogaan uudestaan tänä aamuna. Aamupalaksi syön palan ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, ruukkusalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja tomaatilla sekä juon lasillisen mango-hedelmämaitojuomaa ja pari kupillista vihreää teetä.

Puolen päivän aikaan oloni on jo parempi, ja juotuani nutrilett shaken lähden polkemaan kuntosalille. Salilla on sunnuntaisin aina hiljaista, joten laitteisiin ei tarvitse jonottaa. Olen lähes ainut naispuolinen uskaltautuja tänään. En välitä muista enkä siitä, kuinka paljon kenelläkin nousee penkistä. Tänään en yritä kilpailla edes itseni kanssa, sillä flunssa väsyttää vielä, ja joissakin laitteissa jaksan vääntää vain kaikkein pienimmillä painoilla. Vältän aina salin valtaviin peileihin katsomista ja yritän sen sijaan keskittää huomioni itse suoritukseen ja rasvan polttamiseen takapuolesta, reisistä, käsivarsista, vatsasta... Tunti kuluu taas hujauksessa, minkä jälkeen venyttelen pitkään ja hartaasti. Loppuvenytysten kohdalla iskee tajuton väsymys, mutta kestän kuitenkin loppuun asti.

Salin jälkeen poljen kaupan kautta ja kotimatkalla syön sudennälkääni banaanin ja rasiallisen mehukkaita vadelmia. Kotona syön vielä eilistä sienikeittoa, rasiallisen pensasmustikoita ja puolisen kiloa tummia viinirypäleitä. Myöhemmin iltapalaksi vielä fetasalaattia (fetajuustoa, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia, pari tummaa oliivia ja omatekoista salaatinkastiketta). Lisäksi vettä, rasvatonta maitoa ja kupillinen kuumaa kaakaota (rasvattomaan maitoon).

Huomiseksi olen suunnitellut uimaan menemistä, vaihteeksi vähän kevyempää ja aerobisempaa liikuntaa keholle parin päivän rehkimisen jälkeen.

Teetä ja astangajoogaa

En tiedä tämän aamun painoani, koska en ehtinyt käydä vaa'alla. Mutta sain kuin sainkin itseni raahattua sinne astangajoogakurssille, joten voin olla itsestäni hyvin ylpeä. Vanhoista tutuista aurinkotervehdyksistä ei vain meinannut tulla aluksi oikein mitään, sillä nenän kautta hengittäminen tuotti vähän vaikeuksia ja jouduin niistelemään muutamaan otteeseen, mutta pikku hiljaa sekin helpottui ja pärjäsin lopulta kokonaan ilman nenäliinaa. Huomenna taas uudestaan, minkä jälkeen voinkin sitten alkaa käydä ohjatun harjoittelun sijaan vähän vaativimmilla, oman hengityksen tahtiin joogattavilla mysore-tunneilla. Tuntuu, että olen vihdoin saanut jotain aikaiseksi silläkin saralla.

En malta odottaa ensi viikon alkamista, sillä tekemistä on niin paljon ennen varsinaisten luentojen alkamista. Tänään ja huomenna aion kuitenkin ottaa vielä ihan rennosti (jos astangajoogaa ei lasketa).

Tänään söin/join: lasillisen mango-hedelmämaitojuomaa, palan ruisleipää, kasvisrasvalevitettä, ruukkusalaattia, kasvisleikkelesiivun, rypsijuustosiivun, tomaatin, banaanin, eilistä kasviskeittoa, vähän kermaisempaa kanttarellikeittoa, rasvatonta maitoa, mukitolkulla teetä (hermesetaksella ja rasvattomalla maidolla, kuten aina), litran verran kesän viimeisiä mansikoita (olen hulluna mansikoihin, ja syön niitä aina kesän aikana ihan tajuttomat määrät), rasiallisen vadelmia (olen hulluna myös vadelmiin, mutta ne ovat suhteessa jonkun verran kalliimpia), herneitä, muutaman persikan, pari nektariinia, mandariinin.

Myöhemmin illalla mahani on niin pullollaan hedelmiä, että olen suorastaan ähkynä. Kuitenkin tunnen suurta tyytyväisyyttä itseeni, sillä Mies oli jälleen kerran valinnut iltamässäiltäväkseen pussillisen irtokarkkeja. Mutta itsepähän olen tieni valinnut - ja päätökseni pitää, sillä tällä tiellä aion sinnitellä loppuun saakka.

That I would be good

51,8 kg

Jälleen lähempänä tavoitepainoa! Kaksi kiloa takana, seitsemän jäljellä. Aikatavoitteeksi asetin alun perin yhdeksän viikkoa, eli kilon pudotuksen viikossa, mutta se ei taidakaan olla aivan täysin realistista omalla kohdallani. Ensimmäisen viikon aikana paino ei tuntunut millään lähtevän laskuun lisääntyneen liikunnan aiheuttaman lihasten kasvun ja nestetasapainon vaihtelun vuoksi. Ensimmäisellä viikolla juoksin, joogasin, uin, pyöräilin, rullaluistelin ja kävin kuntosalilla sekä söin kevyesti ja osanutrasin, mutta painoa putosi hädin tuskin puoli kiloa. Toisella viikolla ehdin käydä vain uimassa, kunnes iski flunssa, jonka kourissa olen ollut nyt yli viikon. En voi jatkaa harrastuksiani, ennen kuin tämä ärsyttävä yskä on täysin poissa. Ei auta kuin toivoa ja odottaa vielä pari päivää. Tosin olen jo aikoja sitten ilmoittautunut uudelle joogakurssille viikonlopuksi, enkä siis aio jättää sitä väliin. Enköhän sentään selviä siitä, kun otan ihan rennosti.

Eilen illalla kävin palauttamassa keskiviikkona vuokraamani elokuvan, ja olin pakahtua videovuokraamon irtokarkintäyteisestä tuoksusta. Oli hedelmäkarkkeja, suklaakarkkeja, toffeekarkkeja, vaahtokarkkeja, salmiakkeja, lakritseja, konvehteja, kuivahedelmiä, pähkinöitä, kirpeitä karkkeja, happamia karkkeja, makeita karkkeja, suolaisia karkkeja, mietoja karkkeja, väkeviä karkkeja, käärepaperiin käärittyjä karkkeja... Kaikkea mahdollista! Salamannopeasti (joskin haikein mielin) ojensin DVD:n tiskin takana seisovalle tytölle, juoksin ovesta ulos ja ryntäsin ruokakauppaan hakemaan kilokaupalla hedelmiä. Kotiin päästyäni lysähdin itseeni tyytyväisenä sohvan nurkkaan mutustelemaan ihanan makeita ja mehukkaita viinirypäleitä (runsaskalorisia kyllä, mutta karkkeja huomattavasti parempi vaihtoehto). Mies sen sijaan oli ostanut iltaherkuiksi fantaa (sokerista), fazerin sinistä ja pringlessejä. Hänen mukaansa kipeänä saa vähän herkutellakin (olen tartuttanut flunssani häneenkin) eikä ymmärrä koko laihdutushömpötystäni, sillä olen hänen mukaansa "ihan hyvä" ja "sopiva" eikä minussa ole mitään vikaa. Niinpä niin. Hän on itse pitkä ja hoikka kuin mikäkin, ja minä olen hänen oma pygminsä.

Televisiosta tuli eilen Dieetit vaihtoon! -niminen tosi tv -ohjelma. Olin katsomastani yhtä järkyttynyt kuin ensimmäisenkin jakson kohdalla. Minua kiinnostaa tuonkaltaisissa ohjelmissa lähinnä niiden aiheet, mutta toteutustapa on usein pettymys. En esimerkiksi voi käsittää, kuinka reilusti alipainoiselle, mahdollisesti jo vuosia ortorektisesti syöneelle ihmiselle voidaan yhtäkkiä syöttää suuria määriä pizzaa, rasvaista makkaraa tms. ilman, että siitä olisi muka mitään terveydellistä haittaa hänelle. Tässä nimenomaisessa ohjelmassa keskitytään suurimmaksi osaksi juuri siihen alipainoiseen henkilöön (jota tämänkertaisessa jaksossa kuvattiin lähinnä silikonirinnoista alaspäin), ja ylipainoinen on suurin piirtein koko formaatin pelle. Henkilöiden ruokavaliomuutoksista ei puhuta mitään siinä vaiheessa, kun heidät passitetaan takaisin kotiin, vaan asiaa käsitellään "oppimisen" kautta: alipainoinen on "oppinut" syömään enemmän ja ylipainoinen on "oppinut" syömään vähemmän. Onko näin? Eivätkä ohjelmaa todellakaan pelasta katkon aikana esitettävä kummallinen animaatio, jossa epäonnistuneesti retusoidut tissit ja alapäät vilistävät puolelta toiselle, ei Gillian McKeithin selluliittiläskiperseiden ruoskinta eivätkä edes säälittävän toimittajan muka yritykset laihduttaa ihmedieettien avulla. Alan epäillä, että onkohan se ylipainoinen sittenkään se ohjelman pelle, vaiko kenties jompikumpi noista edellisistä. Lisäksi ohjelman "lääkäri" tai mikälie on aivan kauhean näköinen vahanukke. Suututtaa. Tuntuu, että nykyajan televisiokatsojia ei oteta vakavasti. Televisio suoltaa vain neljädeetä (Apua, äitini on neljäsataakiloinen, Ruoka tuhosi elämäni tms.), suurinta pudottajaa (minua eivät ihmissuhdedraamat tai kilpailu kiinnosta) ja dieetit puntarissa/vaihdossa ym. läskiohjelmia, joissa itse asia on sivuseikka. Luulevatko televisiotuottajat, että tuollaiset formaatit auttavat ketään? Jos joitakin auttavat, niin onneksi olkoon heille (vilpittömästi!), mutta luulenpa, että suurin osa niistä syömishäiriöisistä/liikalihavista/-laihoista katsovat näitä ohjelmia viihteen vuoksi sipsipussit kourassa tai eivät katso ollenkaan. Noh, se siitä. Todettakoon, että ylipäätään suurin osa televisio-ohjelmista on nykyisin silkkaa seksististä kuraa. Tai uusintojen uusintoja. Harkitsen jälleen kerran luopuvani kokonaan kyseisestä vastaanottimesta.

Onneksi laihduttajillekin on sentään jotain järkevääkin olemassa, nimittäin (naisten) aikakauslehdet. Eivätkä niistäkään kaikki, sillä useimmat suorastaan pursuavat ylikäsiteltyjä kuvia huippumallien täydellisistä (lue: luonnottomista ja nälkiintyneistä) vartaloista (hyviä esikuvia ihannenaisvartalosta nuorillekin?) ja sekopäisiä laihdutustapoja. Mutta jotkut lehdet sisältävät, harvinaista kyllä, enemmän asiaa. Tällaisista lehdistä poimin monesti houkuttelevia ruokaohjeita, kiinnostavia artikkeleita ja kuvittelen itseni Onnistuja 2009:ksi (aikaisempina vuosina myös Onnistuja 2008:ksi, Onnistuja 2007:ksi jne.).

Olen alkanut miettiä itselleni ensimmäistä palkintoa, sillä aion palkita itseni alitettuani 50 kiloa. Ajattelin, että päivä kylpylässä Miehen kanssa voisi tehdä hyvää, tai kokovartalohieronta. Mmm... Olen palkinnut itseäni myös etukäteen ostamalla (jälleen kerran) parit uudet tavoitefarkut. Laskin, että kaikista omistamistani housuista vain alle puolet sopii ylleni (loput ovat kokoa xs, 32/34 tms.). Säälittävää, että olen varastoinut monia pareja jo niin pitkään.

Tänään syötyä ja juotua [edit]: lasillinen päärynä-ananasnektaria, pala ruisleipää, kasvisrasvalevitettä, ruukkusalaattia, kasvisleikkelesiivu, rypsijuustosiivu, tomaatti, teetä hermesetaksella ja rasvattomalla maidolla, banaani, kasviskeitto minestronen tapaan, rasvatonta maitoa, tonnikalasalaattia, salaatinkastiketta, persikka, mandariini, 1 l mansikoita, 1 l herneitä.

Just do it

Ajattelin tuossa aiemmin, etten enää palaisi bloggailun pariin. Satuinpa kuitenkin bongaamaan tämän kyseisen sivuston ja päädyin jatkamaan siitä, mihin jäin viime kerralla vuodatus.netissä. Liitin tänne eilen myös aiemmat kirjoitukseni, sillä en jaksa ihan kaikkea selostaa alusta alkaen. Palataanpa siis vähän ajassa taaksepäin, maaliskuuhun.

Maaliskuussa tietenkin kyllästyin kalorien laskemiseen alta aikayksikön, kuten aina. Ylipäätään koko laihduttelu meni pitkälti itseni pettämiseksi (kuten jo ensimmäisten päivien laskiaispullista saattoi aavistaakin), enkä saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia epäonnistumisista. Olin stressaantunut opiskelu-, työ- ja ihmissuhdesotkujen vuoksi. Kaiken lisäksi huhtikuussa kuoli minulle eräs hyvin tärkeä ihminen, minkä jälkeen haihtuivat viimeisetkin motivaation rippeet syömisen ja liikunnan kohdalla. Kesälomalla en juuri jaksanut kiinnittää huomiota laihduttamiseen, ja paino alkoi hivuttautua ylöspäin. Heinäkuun lopulla vaa'an lukema näytti jo lähes 54 kilogrammaa, enkä ollut harrastanut liikuntaa moneen viikkoon juuri ollenkaan. Kyllästyin turvonneeseen ulkomuotooni, heikentyvään kuntooni, peilikuvaani ja yhä kireämmiltä tuntuviin housuihini. Ja niin siinä kävi: otin itseäni jälleen niskasta kiinni ja asetin yhdeksän kilon pudotuksen uudelleen tavoitteekseni. Karsin ruokavaliostani turhat herkut, liian isot annoskoot ja aloin taas liikkua säännöllisesti. Lisäksi aloin osanutrata silloin tällöin.

Nyt on kulunut reilu kaksi viikkoa, ja paino on pudonnut 52,1 kilogrammaan. Ihan kiitettävästi ottaen huomioon sen, että viimeisen viikon olen kärsinyt ankarasta flunssasta, enkä ole taas päässyt juuri liikkumaan. Olen kuitenkin syönyt tosi kevyesti: täysjyvää, kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja, rasvattomia maitotuotteita, salaatteja, keittoja, vähärasvaista kalaa, ja välillä niitä nutriletteja (nyt kipeänä myös askitolkulla sokerittomia kurkkupastilleja sekä litroittain sokeritonta fantaa, teetä ja yskänlääkettä)... Karkkia, jätskiä, suklaata tms. en ole syönyt lainkaan, enkä nauttinut alkoholia. Eikä tunnu missään! Sitä paitsi odotan kovasti, että pääsen taas juoksemaan, joogaan, uimaan, kuntosalille, jumppaan, rullaluistelemaan... Mitä tahansa, kunhan tämä flunssa tästä loppuisi jo pian.

Tänään olen syönyt/juonut: palan ruisleipää, kasvisrasvalevitettä, ruukkusalaattia, kasvisleikkelesiivun, rypsijuustosiivun, tomaatin, lasin päärynä-ananasnektaria, banaanin, hernekeittoa, paahdettua sipulia, rasvatonta maitoa, teetä hermesetaksella, appelsiinin, cantaloupe-melonia, 500 g vihreitä viinirypäleitä sekä porkkanaraastetta (2 porkkanaa) raejuustolla ja salaatinkastikkeella. Moikt!

Nyt tai ei koskaan

23.03.2009 - 23:11

Paino: 52,7 kg

Liikunta: kävely 30 min, jumppa 15 min, venyttely 15 min

Ruoka:

rasvaton maito, 5 dl = 165 kcal

kaurahiutale, 1 dl (40 g) = 140 kcal

vadelmahillo, 1 rkl (25 g) = 40 kcal

appelsiini, 2 kpl = 164 kcal

kananmuna keitetty, 1 kpl = 143 kcal

myslipuikula, 2 kpl = 200 kcal

kasvisrasvalevite, 1 tl (5 g) = 12 kcal

kasvisleikkele, 10 g = 22 kcal

tomaatti, 1 kpl = 25 kcal

banaani, 1 kpl = 105 kcal

xylitol purukumi, 10 kpl = 20 kcal

yht. 1036 kcal

1 000 kcal

23.03.2009 - 22:51

Pituus: 156 cm

Paino: 52,7 kg (BMI 21,4)

Tavoitepaino: 45 kg (BMI 18,5)

Päämäärä saavutettava: 1.6.2009

Syy: Haluan pienemmäksi

Tavoitteen realistisuus: -7,7 kg / 9 viikkoa ja 6 päivää (alle kilo viikossa) = realistinen tavoite

Keinot tavoitteen saavuttamiseksi: 1000 kcal:n ruokavalio + monipuolinen liikunta

Kaikki tai ei mitään

18.03.2009 - 22:19

En vaan osaa. Vaikka kuinka yrittäisin, en pääse mustavalkoisesta ajattelustani eroon. Se on joko tai, kaikki tai ei mitään. Pysyn kyllä aika hyvin ruokavaliossani niin kauan kuin liikun, nukun ja ulkoilen riittävästi, mutta pienikin salliminen voi saada koko asetelman sortumaan. Viime viikolla leivoin torttuja ja söin niitä seuraavana päivänä kolme. Kieltämättä olen nukkunut aika huonosti viimeisten viikkojen aikana kaiken maailman stressin ja huolen takia, mutta heikkouksissani olen antanut väsymyksen vaikuttaa myös kaikkeen muuhun. Ei jaksa tai kiinnosta lähteä lenkille tai katsoa mitä suuhun pistää. Liikunnan ja ulkoilun puute taas entisestään lisää univaikeuksia, ja edelleen väsymys saa napostelemaan kaikenlaista tyhjää energiaa. Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin menneet kaikkea muuta kuin hienosti, ja paino on jojoillut takaisin sinne viidenkymmenenkahden kilon paikkeille.

Mutta yrittänyttä ei laiteta. Edellispäivänä otin itseäni taas niskasta kiinni, ja paino on taas lähtenyt uuteen laskuun. Ostin motivaation ylläpitäjäksi jopa uudet housut, joihin toivon mahtuvani kesään mennessä. Tahdon, että kesällä minua katsoo peilistä uusi, kiinteämpi, kevyempi ja laihempi minä.

Tänään aamulla vaakalukema näytti viittäkymmentäyhtä pilkku kolmea. Nukuin taas aivan liian vähän, mutta menin silti määrätietoisena uimaan. Tänään olen syönyt 1) kaurapuuroa omenahillolla ja lasillisen tuoremehua, 2) soijasuikalekookosnuudeleita ja rasvatonta maitoa, 3) banaanin, 4) päärynän sekä 5) fetasalaattia. Lisäksi olen juonut Fun Lightia ja teetä rasvattomalla maidolla sekä syönyt paljon purkkaa. Herkuttelu ei vain tunnu onnistuvan omalla kohdallani, sillä se ei pysy hallinnassani. Ruoka on kerta kaikkiaan joko kiellettyä tai sallittua, ja niihin kiellettyihin ruokiin ei pidä koskea. Lipsahduksia ei suvaita. Normaalisyöminen ei ole sallittua. Huoh.

Plus miinus nolla

09.03.2009 - 22:46

Maanantai, ja kaksi viikkoa takana.

Toinen viikko oli aika matalalentoa sekä syömisen että liikkumisen kannalta. Kävin uimassa ja juoksemassa, ja pyöräilinkin vähän, mutta kuntosalille en päässyt. Viiden annoksen menetelmää noudatin kohtalaisesti puuroa, kasviskeittoa, hedelmiä ynnä muuta syöden, mutta muutamaan otteeseen sorruin korvaamaan aterioita herkuilla, kuten karkilla ja leivoksilla :( Syyttää voin toki väsymystä ja unen puutetta, työstressiä ja paineita tai mitä tahansa syyksi kelpaavaa seikkaa, mutta kylmä totuus on, ettei kukaan sitä ruokaa mun suuhuni pistä. Paino on sentään pysynyt tuon viidenkymmenen kahden kilon alapuolella. Alkuviikosta se kävi jopa viidessäkymmenessä pilkku yhdeksässä, tänään lukema oli kilon enemmän.

Tänään olen syönyt neljän viljan puuroa omenahillolla, banaanin, omenan, ruisleivän margariinilla, salaatinlehdellä, juustoviipaleella ja tomaattiviipaleilla, pussillisen salmiakkia sekä spaghettia soijabolognesella. Lisäksi olen juonut rasvatonta maitoa, vettä ja kaksi lasia tuoremehua. Toisen hedelmän, salmiakin ja toisen lasin tuoremehua olisin voinut kyllä jättää kokonaan pois.

Toivottavasti olen huomenna taas motivoituneempi.

Kiiruhdan hitaasti...

01.03.2009 - 20:53

Voi kesä, tulisitpa jo! Odottavan aika on joskus kovin pitkä… Talvi on kovin pitkä. Kaipaan niin auringon lämmittävää kosketusta, raikastavaa kesäsadetta, perhosia, mansikoita ja roskaromaaneihin uppoutumista ruohomättäällä tai hiekkarannalla. Tämä talvi on ollut kuitenkin mitä mainioin, sillä lunta ja pakkasta on ollut runsain mitoin. Silti, talvi saisi jo mennä, sillä en millään malttaisi enää odottaa lumen sulamista. Palan halusta aloittaa kesäsuunnitelmien tekemisen: tahdon tehdä retkiä vaikka minne, kävellä metsässä, rullaluistella, uida, käydä festareilla, koluta kirppareita ja vanhan tavaran liikkeitä, mennä mökille, nähdä ystäviä, lökötellä rannalla, lukea, pyöräillä… Tahdon myös mahtua kaikkiin niihin suloisiin, toistaiseksi käyttämättömiin kesähepeneisiin, jotka minua vielä odottavat kaapissa. *Haikaileva huokaus*

Lauantai, paino viisikymmentäyksi pilkku kahdeksan kiloa. Punnitsen itseni ennen lähtöä aikaisin aamulla, joten lukema on hieman suurempi, kuin se olisi normaaliin aikaan herätessäni. Aamiaiseksi ehdin vielä syödä neljän viljan puuroa vadelma-mustaviinimarjahillolla sekä juoda lasillisen appelsiinituoremehua ja kupillisen teetä.

Ennakoinnin ja suunnitelmallisuuden ansiosta koulutusviikonloppu menee syömisen kohdalla hienosti. Lauantaina aterioita on neljä, sunnuntaina kaksi. Syön selvästi normaalia kontrolloidummin: vähemmän, kevyemmin ja pienempiä annoksia (siis verrattuna siihen, miten yleensä syön tämänkaltaisissa tilaisuuksissa), eli en kaikkea mahdollista ja ihan älyttömiä määriä (esimerkiksi en ottanut lämpimän ruoan lisäksi leipää enkä hakenut lisää ruokaa). Totta kai vieläkin paremmin olisi voinut mennä (jos esimerkiksi olisin ottanut puuron kanssa hillon ja kiisselin sijaan pelkkää kiisseliä tai jättänyt ykkösmaidon pois teestä, kun rasvatonta ei ollut tarjolla), mutta siitä huolimatta voisin sanoa olevani jopa hitusen ylpeä itsestäni.

Sunnuntai ja ihana maaliskuu, mutta olen hirvittävän väsynyt kahden peräkkäisen huonosti nukutun yön jälkeen. Lisäksi päätäni on särkenyt ja olen ollut hyvin viluinen viimeisen vuorokauden aikana. Toinen koulutuspäivä on kuitenkin onneksi lyhyt. Kotiin päästessäni mittaan lämmön. Kuumetta on vähän, joten en lähde lenkille. Harmittaa. Herkkujakin tekee mieli, mutta onneksi himo menee pian ohitse, ja irtokarkit sun muut unohtuvat. Iltapäivällä punnitsen itseni ihan vain huvin ja uteliaisuuden vuoksi: viisikymmentäyksi pilkku yhdeksän kiloa, vaikka olen jo syönyt aamupalan ja lounaan. Ensimmäisen viikon aikana olen siis saanut painoni jäämään viidenkymmenenkahden kilon alapuolelle, ja olen toiveikas myös seuraavan aamun suhteen. Myöhemmin syön kasvissosekeittoa, piparin ja pari lusikallista jogurttia sekä jauhan purkkaa napostelunhimooni.

Dying to be thin?

27.02.2009 - 22:39

Perjantai, viides päivä. Paino viisikymmentäyksi pilkku yksi kiloa! Ihanaa huomata, että menetelmäni toimii ilman nälkää ja kärsimystä. Viisi kevyttä mutta terveellistä ateriaa sekä liikuntaa, niin tuloksia tulee. Juju on siinä, että syö mahdollisimman kevyttä ruokaa ja liikkuu monipuolisesti. Kehoa voi kaiken lisäksi huijata syömällä suuria määriä desilitroissa: kasviksia, keittoa, salaattia, vihannestikkuja... Sillä nälkä ei saa tulla, eikä heikko olo, koska muuten keho menee säästöliekille eikä jaksa harrastaa liikuntaa. Pahimmassa tapauksessa voi saada puutostaudin ja menettää turhan paljon lihaskudosta laihtumisen aikana. Terveys on kuitenkin tärkeintä, vaikka haluaisikin laihduttaa. Laihduttamisella en muuten tarkoita ainoastaan painon pudottamista ja siten vaakalukemiin tuijottamista vaan myös rasvakudoksen korvaamista lihaskudoksella.

Selailen aikani kuluksi pro ana ja mia -sivustoja. Tavallaan ymmärrän kyseisen ”elämäntavan” kannattajia, vaikken sitä kenellekään haluakaan suositella. Onhan se jokaisen oma asia, mitä kehollaan tekee. Mutta että tahallaan haluaa sairastuttaa itsensä syömättömyydellä, vaikka olisi tietoinen riskeistä... Että jokaisella olisi oikeus vaikka näännyttää itsensä kuoliaaksi? Kun hallitsee oman ruumiin, hallitsee koko elämän? Haluanko olla laiha siitä huolimatta, että siten ylläpidän nykyistä vääristynyttä kuvaa ihannenaiseudesta?

Päivä menee upeasti. Kävelen ulkona hyötyliikunnan merkeissä yli tunnin ja pääsen vihdoin kuntosalille, minkä jälkeen venyttelen pitkään ja hartaasti. Tunnen itseni kiinteäksi ja vahvaksi. Enkä edelleenkään syö mitään kiellettyä. Ruokapäiväkirjaan kirjaan seuraavaa: 1) yksi ruispaahtoleipä levitteellä, juustoviipaleella, kasvisleikkeleellä, ruukkusalaatilla, tomaatti- ja kurkkuviipaleilla ja mansikkasmoothie, 2) lohi-kasvisfriattaa, 3) banaani, 4) porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella sekä 5) kasvissosekeittoa. Lisäksi rasvatonta maitoa ja purkkaa (juon paljon teetä, jonka kanssa käytän rasvatonta maitoa ja makeutusainetta, purkkaa syön lähinnä napostelun tarpeeseen, joskin se aiheuttaa usein laksatiivisia vaikutuksia). Minulla on typerä tapa jakaa ruoat ”sallittuihin” ja ”kiellettyihin”, kuten syömishäiriöisillä tavallisesti. En toki kiellä, ettenkö olisi jossain määrin syömishäiriöinen, vaikken syömättömyyttä, ahmimista ja oksentelua harrastakaan. Joku voisi kategorisoida mut ortorektikoksi, mutta itse en menisi ihan niin pitkälle. Vaikka ajattelenkin ruoasta melko mustavalkoisesti, en silti ole suoraan kieltänyt itseltäni mitään (joskus kyllä kielsin). Tästä hyvänä esimerkkinä viime päivinä syödyt laskiaispullat :) Siis sallin kyllä itselleni ”kiellettyjäkin” herkkuja, mutta useimmiten syön nälkääni mielummin jotakin terveellistä ruokaa kuin pussillisen karkkia, sillä tiedän, mitä kehoni todella tarvitsee, joten yritän pitää himot loitolla. Olen muuten sitä mieltä, että kun ihminen syö terveellisesti, monipuolisesti, riittävästi ja säännöllisesti, niin keho ei välttämättä edes kaipaa mitään "herkkuja". Tämän olen huomannut ainakin itsessäni. Herkutteluun sortumiseni tapahtuukin useimmiten sosiaalisissa tilanteissa, kun muutkin syövät, sillä seurassa sitä usein kadottaa tietoisuuden siitä, milloin on saanut tarpeeksi.

Huomenna on sitten näytön paikka. Lähden nimittäin kaksi päivää kestävään koulutukseen. Tiedän jo suurin piirtein, millaista ruokaa siellä tarjotaan, joten yritän varautua siihen jo etukäteen. Yleensä olen sortunut ylensyöntiin ja herkutteluun tämän kaltaisissa tilaisuuksissa, minkä vuoksi entiset, jopa hienosti alkuun lähteneet laihdutusoperaationi ovat päättyneet kuin seinään. Mutta tällä kertaa aion olla vahva! Olen päättänyt, että tällä kertaa en mokaa tätä viikkoa. Tällä kertaa kehoni ei määrää minua ja syömistäni, vaan minä määrään kehoani!

45

26.02.2009 - 19:25

Tiistai, paino viisikymmentäyksi pilkku kahdeksan kiloa. Luen koko päivän tenttiin, joten salille meneminen jää sittenkin välistä. Ruokapäiväkirja: 1) neljän viljan puuroa sokerittomalla mehukeitolla ja appelsiinimehua itsepuristetuista appelsiineista, 2) laskiaispulla, 3) lohi-kasviswokkia, 4) lohi-kasvisfriattaa sekä 5) päärynä. Lisäksi rasvatonta maitoa ja purkkaa.

Keskiviikko, paino viisikymmentäkaksi pilkku kaksi kiloa. Tenttiin lukemisen vuoksi nukun liian vähän, suurinpiirtein neljä tai viisi tuntia. Menen silti tentin jälkeen uimaan, minkä jälkeen olo on väsynyt, mutta raukea. Ruokapäiväkirja: 1) neljän viljan puuroa omenahillolla ja appelsiinimehua itsepuristetuista appelsiineista, 2) cottifrutti, 3) banaani, 4) lohi-kasvisfriattaa sekä 5) laskiaispulla. Lisäksi rasvatonta maitoa ja purkkaa.

Torstai, paino viisikymmentäyksi pilkku seitsemän kiloa. Nukun kellon ympäri, ja herätessäni olen energinen ja hyväntuulinen. Aamiaiseksi syön neljän viljan puuroa vadelma-mustaviinimarjahillolla ja juon pakastemansikoista tehtyä mansikkamehua. Juon monta kuppia teetä rasvattomalla maidolla. Iltapäivällä käyn vähän ulkoilemassa. Kotiin päästyäni syön lohi-kasvisfriattaa ja cottifrutin. Olen suunnitellut lähteväni jumppaan illemmalla, mutta yhtäkkinen kuumeen nousu estää sen, joten joudun jäämään kotiin. Kun ei vaan olisi iskemässä se sama influenssa, minkä vuoksi Mies on ollut vuoteen omana jo kaksi päivää. Myöhemmin illalla syön vielä banaanin ja porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella.

Neljäkymmentäviisi kiloa. Se pyöriii mielessäni lähes joka päivä. Tunnustan olevani jatkuvasti “laihiksella”. Itse asiassa olen ollut enemmän tai vähemmän laihiksella jo viimeiset kymmenen vuotta, suurin piirtein seiskaluokalta lähtien, jolloin painoin viisikymmentä kiloa ja tahdoin laihduttaa viisi kiloa. Yläasteella paras ystäväni oli reilusti alipainoinen: hän oli minusta toistakymmentä senttiä pidempi, mutta painoi silti saman verran kuin minäkin. Muistan, kuinka kahdeksannella luokalla eräs tyttö laihdutti kesän aikana pois useita kymmeniä kiloja, ylipainoisesta lähes anorektiseksi. Kerrotiin, että tyttö oksensi kaikki ruokansa. Aloin kokeilla samaa. Oksensin, salaa piilotin tai heitin roskiin ruokaa, paastosin ja repsahdin. Satunnainen ahmiminen, oksentelu ja itseni näännyttäminen ei teini-iässä johtanut juuri minkäänlaiseen muutokseen painossani. En silloin edes ymmärtänyt, mitä kaikkea oksentelu voi terveydelle aiheuttaa, mutta esimerkiksi hampaani ovat nykyisin paljon herkemmät (esimerkiksi kylmän ja kuuman juoman suhteen) kuin joskus. Se pahe loppui onneksi aikanaan, mutta pakonomainen tarve saavuttaa painolukema neljäkymmentäviisi ei.

Tiedän, etten ole ylipainoinen eikä minulla ole laihduttamiselle terveydellisiä perusteluita. Kyse onkin puhtaasti pinnallisista, esteettisistä syistä ja näyttämisen halusta. Tiedän, että kuvani vartalostani on vääristynyt, vaikka toisaalta olen kyllä tyytyväisempi kehooni kuin koskaan ennen. Olen esimerkiksi timmimpi kuin teinivuosina, jolloin en harrastanut liikuntaa juuri ollenkaan, mutten silti voi olla haaveilematta neljänkymmenenviiden kilon painolukemasta ja koon XS tai 32 vaatteista. Minulla on pakonomainen tarve tietää, miltä tuntuu olla alipainon rajalla. Haaveilen siitä päivästä, jolloin tuttavat tulevat huolestuneina kysymään laihtumistani tai että syönkö riittävästi. Lisäksi toivon, että joku, edes kerran elämässäni, olisi kateellinen minulle jostakin. Tiedän, kuulostaa naurettavalta, ihan mielipuoliselta. Silti, kuten jo aiemmin sanoin, anorektinen kehonkuva ei ole ihanteeni, vaan tavoittelen nimenomaan tervettä kehoa, jossa on vähäinen rasvaprosentti. Olen jo monta kertaa päässyt hyvään alkuun tällä samalla menetelmällä, mutta projektini on aina tyssännyt johonkin, yleensä viimeistään kyläreissuilla herkutteluun. Joskus olen myös innostunut laskemaan kaloreita tai kituuttamaan itseäni VLC-dieeteillä, mutta pidemmän päälle ne ovat johtaneet turhautumiseen ja entistä pahempaan mässäilyyn. Aikuisiän aikana painoni on pudonnut alimmillaan viiteenkymmeneen pilkku kuuteen kilogrammaan, ja nyt olen vain kilon päässä siitä. Ensimmäinen välitavoitteeni onkin alittaa tuo viidenkymmenen kilon raja. Uskon, että pystyn saavuttamaan tavoitteeni ilman kehon rääkkiä: viisi terveellistä ateriaa päivässä ja monipuolista liikuntaa. Pyrin elämään kuin olisin jo nyt neljänkymmenenviiden kilon painossa, siis visualisoin itseni sen painoiseksi. Kyse ei siis ole mistään kuurista, vaan pysyvistä elämäntapamuutoksista (kuten terveydellisistä syistä laihduttavillekin usein toitotetaan). Turvallinen laihtumisvauhti on viidestäsadasta grammasta kiloon. En siis aio ryhtyä mihinkään parin viikon kestävälle kaalisoppadieetille, vaan syön ja liikun siten, kun voisin syödä ja liikkua koko loppuelämäni, siten kuin se on keholleni hyväksi.

P.S. En ole mikään laskiaispullaintoilija, mutta koska satuin leipomaan niitä laskiaissunnuntaina niin paljon, niin olen "joutunut" syömään niitä tässä muutamana päivänä. Tosin tänään laitoin loput jo pakastimeen :)

The Day

23.02.2009 - 23:49

Herään aamulla melko myöhään, sillä kello on jo kahtakymmentä yli kymmenen, kun nousen sängystä. Toisaalta menin kyllä myöhään nukkumaankin. Mietin, että mikäköhän on mahtanut sekoittaa unirytmini, sillä yleensä olen illan torkku, aamun virkku -tyyppinen ihminen. Ehkä liian vähäinen ulkoilu viime päivinä? Tiedän, että unirytmillä, ulkoilulla, syömisellä ja liikunnalla on jokin maaginen yhteys toisiinsa, ja että yhden asian laiminlyömisellä on vaikutusta myös toisiin.

Nousen vaa’alle: viisikymmentäkaksi pilkku neljä kilogrammaa, vaikka kävin vessassakin! Ärsyttävää, sillä paino on kuitenkin pysynyt monta päivää viidenkymmenenkahden kilon alapuolella. Ajattelen, että tämän täytyy johtua siitä eilisestä laskiaispullasta. Tosiasiassa tietenkin tiedän, että niin ei ole, sillä ei ihminen noin vain liho eikä paino nouse yhden pullan takia yhdessä yössä. Niin oudolta kuin se tuntuukin, jopa parin kilon vaihtelut voivat kuulemma kuulua normaaliin aineenvaihduntaan.

Menen suihkuun, ajan kainalot, pesen hampaat, kampaan hiukset, rasvaan ihon, leikkaan kynnet, poistan kynsilakan ja putsaan jopa korvat. Puen ylleni valkoiset pikkuhousut, rintsikat, valkoiset sukkahousut, valkoisen paidan ja hameen. Olo on puhdas, valkoinen tuntuu puhtaalta. Aamupalaksi syön neljän viljan puuroa sokerittomalla mehukeitolla sekä juon lasillisen itsepuristetuista appelsiineista tehtyä tuoremehua. Lisäksi nappaan pari omega3-kapselia ja monivitamiinivalmisteen.

Maanantai on aina se ensimmäinen päivä. Usein se on myös kuukauden tai vuoden ensimmäinen päivä. Tammikuussa, alkusyksystä, kuun alussa ja maanantaisin kuntokeskukset ruuhkautuvat monien aloittaessa liikunnallisemman ja terveellisemmän elämän. Ihmiset ajattelevat: ”Tämä on se päivä, The Day, jolloin käännän uuden sivun elämässäni.” He haaveilevat tulevansa aktiivisemmiksi, tasapainoisemmiksi, kauniimmiksi, rakastettavammiksi ja paremmiksi. Täydellisiksi. He päättävät tehdä kevyempiä ja terveellisempiä valintoja ruokakaupassa. He päättävät jättää pois suklaan, karkit, hiilarit, sipsit, pullat, sokerin, suolan, keksit, limsat, piparit, juuston, pastan, lisäaineet, tupakan, valkoisen leivän, perunan, riisin, rasvat ja alkoholin. He päättävät vähentää napostelua, lisätä kasviksia, veden juontia ja monipuolista liikuntaa sekä noudattaa ruokaympyrää tai -pyramidia ja lautasmallia. He päättävät kiinnittää huomiota säännölliseen ateriarytmiin, pienempiin annoskokoihin ja hyötyliikuntaan.

Säännöllisyys, riittävyys, terveellisyys, kohtuus ja monipuolisuus. Pyrin ulkoilemaan ja nukkumaan riittävästi sekä syömään terveellisesti, jotta jaksaisin liikkua monipuolisesti. Säännöllinen painonseuranta. Viisi ateriaa päivässä. Selkeät säännöt ja suunnitelmallisuus. Tunnustan olevani kontrollifriikki, ja mulla on omituinen käsitys siitä, että se, mitä painan, miten pukeudun jne. jotenkin kertoisi kaiken persoonallisuudestani. Kuvittelen, että hallitsemalla syömistäni hallitsen koko muutakin elämääni. En tiedä, onko se median, länsimaisen ihannenaisvartalokuvan vääristymän, autoritaarisen kasvatukseni, postmodernin yhteiskunnan aiheuttaman hektisyyden ja paineiden, vahvan seksistisen eetoksen vai oman pääni luoma ajatus, mutta pelkään menettäväni tuon kontrollin. Ja jotenkin kuvittelen, että se elämän hallinta ja oman itsen täydellistyminen mahdollistuisi sillä, jos painaisin 45 kilogrammaa. Ehkä pyrin myös saamaan huomiota osakseni laihduttamalla itseni normaalipainon alarajalle, sillä pelkään jääväni näkymättömäksi. En kuitenkaan tavoittele mitään anorektista ulkomuotoa, minkä vuoksi koen olevani ihan terveellisesti liikkeellä.

Ensimmäinen päiväni sujuu ongelmitta. Aamiaisen lisäksi syön päivän aikana banaanin, lohi-kasviswokkia, omenan sekä rahkavälipalan. Yhteensä viisi ateriaa, ja tänään en syö laskiaispullaa. Lisäksi juon rasvatonta maitoa, vettä ja teetä. Ulkona tulee käveltyä, ja kotona jumppaan ja venyttelen. Huomiseksi suunnittelen kuntosalille menoa. Vaatekaappini perällä lojuu kasapäin liian pieniä vaatteita, joihin tahtoisin mahtua. Silmissäni siintää jo tuleva kesä pikku pikku bikineineen ja hamosineen.

Tänään meni taas myöhään, mutta mitäpä tuosta. After all, tomorrow is another day.