52,7 kg (ennen vessassa käyntiä)
Takuuvarmasti olen laihtunut, eli läskiä on palanut ja lihasta tullut tilalle viimeisten viikkojen aikana, mutta paino ei vain tunnu tahtovan pudota vieläkään. Olen joskus mielestäni lukenut tai kuullut jostain, että lihas painaisi kuusi kertaa enemmän kuin läski. Voiko tällainen muka olla mahdollista vai pelkkää urbaanilegendaa? Myös sellaiseen väittämään olen joskus törmännyt, että ns. tavallinen liikkuja ei pystyisi kasvattamaan lihaskudosta vuodessa kahta kiloa enempää. En tiedä, pitääkö paikkansa tämäkään väite. Ja mitä edes tarkoitetaan "tavallisella liikkujalla"?
Olisi joka tapauksessa kiva tietää, mitä kehossani mahtaa tällä hetkellä tapahtua, koska tahtoisin kuitenkin syödä mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Olen sitä paitsi jo nyt luopunut syömisten kohdalla niin monesta asiasta: karkeista (irtokarkit ja salmiakki!), jäätelöstä (vanhanajan vanilja ja classicin kermatoffee!), suklaasta (dove, daim ja konvehdit!), kuivahedelmistä (kuivatut mansikat ja jogurttibanaanilastut!), säilykehedelmistä (säilykemangot!) sipseistä (näitä en kyllä tavallisestikaan syö juuri ollenkaan), roskaruoasta (ranskalaiset ja pizza!), leivonnaisista (mitä nyt se eilinen 24 kcal:n keksi sekä viikonlopun synttärien mahdollinen kakunpala), toisesta ruisleivän puolikkaasta aamulla, jogurtista ja ties mistä... Olen koettanut painottaa salaatteja, keittoja sekä tuoreita marjoja ja hedelmiä. Pitäisikö ruveta luopumaan jostakin lisää vai katsonko vielä, mitä tapahtuu? Syön nyt joka tapauksessa kevyemmin mitä ennen ja liikun huomattavasti enemmän, joten energiankulutuksen on aivan PAKKO olla sen saantia suurempaa.
EnergyNetin mukaan 23-vuotiaan, 156 cm pitkän ja 52 kg painavan naisen päivittäinen energiantarve on noin 1765-2773 kcal riippuen siitä, onko hänen energiankulutuksensa 1) hyvin matala, 2) matala, 3) kohtuullinen, 4) korkea vai 5) hyvin korkea. Energiankulutuksessani voi siis olla huomattavia, jopa yli 1000 kcal:n eroja päivien välillä, eli otapa siitä sitten selvää. Uskoisin kuitenkin asettuvani korkeintaan jonnekin tuonne kolmostason paikkeille eli noin 2269 kcal:iin. Vastaavasti 45-kiloisena päivittäinen energiantarpeeni olisi noin 2084 kcal, jos energiankulutukseni on kohtuullisen tasolla eli jos jatkan tätä päivittäistä ja monipuolista liikkumistani. Kaloreiden laskeminen vaan on niin turhauttavaa ja epätarkkaa, että sitä en enää jaksa. Yritän siis pysytellä toistaiseksi tällä talonpoikaisjärkipolullani ja arvioida energiansaantiani summamutikassa sekä yrittää vältellä kaiken maailman ihme-, pika- ja pikadieetteihin sortumista.
Aamupalaksi syön taas palan ruisleipää kasvisrasvalevitteellä, jääsalaatilla, kasvisleikkelesiivulla, rypsijuustosiivulla ja kurkkusiivuilla sekä juon lasillisen mango-hedelmämaitoa ja mooonta kupillista teetä. Iltapäivällä, vielä ennen kotoa lähtöäni ehdin syödä lisäksi herne-sundalia ja kevytkermaviiliohraa, mandariinin, tomaatin, muutaman porkkanan sekä vähän savustettua siikaa. Menen tänään ensimmäisen kerran tarkoituksella astangajoogan mysoretunnille (olen silloin tällöin aikaisemminkin osunut sinne sekoitettuani mysoren ja ohjatun harjoittelun aikataulut vahingossa keskenään). Harjoitus sujuu hyvin lukuun ottamatta joissakin asanoissa esiintyvää pientä vapinaa (ehkä liikaa teetä yhdelle päivälle?).
Joogan jälkeen suuntaan kulkuni läheiseen istuskelupaikkaan, missä tapaan pari vuosikurssilaistani. Juttelemme niitä näitä opiskelusta, matkustelusta ja ihmissuhteista. Juon pepsi maxia ja kevytjaffaa, toiset alkoholia. Luulevat pian varmaan, että olen raskaana. En kuitenkaan jaksa selitellä mitään laihduttamisjuttuja, koska eivät he kuitenkaan ymmärtäisi. "Mut ethän sä ole mikään ylipainoinen!" tai "Mut eihän sun todellakaan tarvitse mitään laihduttaa, vertaa muhun!", he luultavasti kommentoisivat. Juomieni jälkeen hyvästelen vuosikurssilaiseni itseeni tyytyväisenä ja päätän käydä moikkaamassa vielä yhtä toistakin kaveriani, joka on kutsunut minut käymään. Mutta se on suuri virhe, sillä huomaan tupsahtavani keskelle jonkinmoisia kasvisruokaorgioita. Yritän pidättäytyä ruoan ottamisesta viimeiseen saakka, kunnes minut suurinpiirtein pakotetaan syömään, "koska kaikki muutkin syövät" ja "ruokaa on yllin kyllin". Kasvisproteiinivoittoisen annokseni syötyäni onnistun lappaamaan suuhuni jälkiruoaksi vielä erilaisia soija- ja kaurajäätelöitä, palan juustokakkua sekä kaksi karkkia, minkä jälkeen en ole edes liian täynnä, mutta tunnen, että minun on aivan pakko paeta paikalta. Kiitän hyvästä ruoasta ja poljen kotiin hullun lailla, itkun partaalla.
Olen kotona vasta vähän ennen puolta yötä. Olen pettynyt itseeni, mutta oksentaminen ei onneksi tule mieleenikään (olen päässyt sen yli jo vuosia sitten). Yritän kuitenkin juoda vähän vettä ja syön nektariinin saadakseni suuhuni jotakin raikasta. Menen makaamaan sänkyyn, mutta uni ei tule, sillä kehoni käy ylikierroksilla: sydän hakkaa ja herkkujen syöminen ahdistaa mieltä. En jaksa kieriskellä mietteissäni sen enempää, vaan nappaan lääkekaapista nukahtamistabletin pakkauksesta, jonka reseptiä ei ole kirjoitettu minulle. After all, tomorrow is another day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti