Dying to be thin?

27.02.2009 - 22:39

Perjantai, viides päivä. Paino viisikymmentäyksi pilkku yksi kiloa! Ihanaa huomata, että menetelmäni toimii ilman nälkää ja kärsimystä. Viisi kevyttä mutta terveellistä ateriaa sekä liikuntaa, niin tuloksia tulee. Juju on siinä, että syö mahdollisimman kevyttä ruokaa ja liikkuu monipuolisesti. Kehoa voi kaiken lisäksi huijata syömällä suuria määriä desilitroissa: kasviksia, keittoa, salaattia, vihannestikkuja... Sillä nälkä ei saa tulla, eikä heikko olo, koska muuten keho menee säästöliekille eikä jaksa harrastaa liikuntaa. Pahimmassa tapauksessa voi saada puutostaudin ja menettää turhan paljon lihaskudosta laihtumisen aikana. Terveys on kuitenkin tärkeintä, vaikka haluaisikin laihduttaa. Laihduttamisella en muuten tarkoita ainoastaan painon pudottamista ja siten vaakalukemiin tuijottamista vaan myös rasvakudoksen korvaamista lihaskudoksella.

Selailen aikani kuluksi pro ana ja mia -sivustoja. Tavallaan ymmärrän kyseisen ”elämäntavan” kannattajia, vaikken sitä kenellekään haluakaan suositella. Onhan se jokaisen oma asia, mitä kehollaan tekee. Mutta että tahallaan haluaa sairastuttaa itsensä syömättömyydellä, vaikka olisi tietoinen riskeistä... Että jokaisella olisi oikeus vaikka näännyttää itsensä kuoliaaksi? Kun hallitsee oman ruumiin, hallitsee koko elämän? Haluanko olla laiha siitä huolimatta, että siten ylläpidän nykyistä vääristynyttä kuvaa ihannenaiseudesta?

Päivä menee upeasti. Kävelen ulkona hyötyliikunnan merkeissä yli tunnin ja pääsen vihdoin kuntosalille, minkä jälkeen venyttelen pitkään ja hartaasti. Tunnen itseni kiinteäksi ja vahvaksi. Enkä edelleenkään syö mitään kiellettyä. Ruokapäiväkirjaan kirjaan seuraavaa: 1) yksi ruispaahtoleipä levitteellä, juustoviipaleella, kasvisleikkeleellä, ruukkusalaatilla, tomaatti- ja kurkkuviipaleilla ja mansikkasmoothie, 2) lohi-kasvisfriattaa, 3) banaani, 4) porkkanaraastetta raejuustolla ja salaatinkastikkeella sekä 5) kasvissosekeittoa. Lisäksi rasvatonta maitoa ja purkkaa (juon paljon teetä, jonka kanssa käytän rasvatonta maitoa ja makeutusainetta, purkkaa syön lähinnä napostelun tarpeeseen, joskin se aiheuttaa usein laksatiivisia vaikutuksia). Minulla on typerä tapa jakaa ruoat ”sallittuihin” ja ”kiellettyihin”, kuten syömishäiriöisillä tavallisesti. En toki kiellä, ettenkö olisi jossain määrin syömishäiriöinen, vaikken syömättömyyttä, ahmimista ja oksentelua harrastakaan. Joku voisi kategorisoida mut ortorektikoksi, mutta itse en menisi ihan niin pitkälle. Vaikka ajattelenkin ruoasta melko mustavalkoisesti, en silti ole suoraan kieltänyt itseltäni mitään (joskus kyllä kielsin). Tästä hyvänä esimerkkinä viime päivinä syödyt laskiaispullat :) Siis sallin kyllä itselleni ”kiellettyjäkin” herkkuja, mutta useimmiten syön nälkääni mielummin jotakin terveellistä ruokaa kuin pussillisen karkkia, sillä tiedän, mitä kehoni todella tarvitsee, joten yritän pitää himot loitolla. Olen muuten sitä mieltä, että kun ihminen syö terveellisesti, monipuolisesti, riittävästi ja säännöllisesti, niin keho ei välttämättä edes kaipaa mitään "herkkuja". Tämän olen huomannut ainakin itsessäni. Herkutteluun sortumiseni tapahtuukin useimmiten sosiaalisissa tilanteissa, kun muutkin syövät, sillä seurassa sitä usein kadottaa tietoisuuden siitä, milloin on saanut tarpeeksi.

Huomenna on sitten näytön paikka. Lähden nimittäin kaksi päivää kestävään koulutukseen. Tiedän jo suurin piirtein, millaista ruokaa siellä tarjotaan, joten yritän varautua siihen jo etukäteen. Yleensä olen sortunut ylensyöntiin ja herkutteluun tämän kaltaisissa tilaisuuksissa, minkä vuoksi entiset, jopa hienosti alkuun lähteneet laihdutusoperaationi ovat päättyneet kuin seinään. Mutta tällä kertaa aion olla vahva! Olen päättänyt, että tällä kertaa en mokaa tätä viikkoa. Tällä kertaa kehoni ei määrää minua ja syömistäni, vaan minä määrään kehoani!