18.03.2009 - 22:19
En vaan osaa. Vaikka kuinka yrittäisin, en pääse mustavalkoisesta ajattelustani eroon. Se on joko tai, kaikki tai ei mitään. Pysyn kyllä aika hyvin ruokavaliossani niin kauan kuin liikun, nukun ja ulkoilen riittävästi, mutta pienikin salliminen voi saada koko asetelman sortumaan. Viime viikolla leivoin torttuja ja söin niitä seuraavana päivänä kolme. Kieltämättä olen nukkunut aika huonosti viimeisten viikkojen aikana kaiken maailman stressin ja huolen takia, mutta heikkouksissani olen antanut väsymyksen vaikuttaa myös kaikkeen muuhun. Ei jaksa tai kiinnosta lähteä lenkille tai katsoa mitä suuhun pistää. Liikunnan ja ulkoilun puute taas entisestään lisää univaikeuksia, ja edelleen väsymys saa napostelemaan kaikenlaista tyhjää energiaa. Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin menneet kaikkea muuta kuin hienosti, ja paino on jojoillut takaisin sinne viidenkymmenenkahden kilon paikkeille.
Mutta yrittänyttä ei laiteta. Edellispäivänä otin itseäni taas niskasta kiinni, ja paino on taas lähtenyt uuteen laskuun. Ostin motivaation ylläpitäjäksi jopa uudet housut, joihin toivon mahtuvani kesään mennessä. Tahdon, että kesällä minua katsoo peilistä uusi, kiinteämpi, kevyempi ja laihempi minä.
Tänään aamulla vaakalukema näytti viittäkymmentäyhtä pilkku kolmea. Nukuin taas aivan liian vähän, mutta menin silti määrätietoisena uimaan. Tänään olen syönyt 1) kaurapuuroa omenahillolla ja lasillisen tuoremehua, 2) soijasuikalekookosnuudeleita ja rasvatonta maitoa, 3) banaanin, 4) päärynän sekä 5) fetasalaattia. Lisäksi olen juonut Fun Lightia ja teetä rasvattomalla maidolla sekä syönyt paljon purkkaa. Herkuttelu ei vain tunnu onnistuvan omalla kohdallani, sillä se ei pysy hallinnassani. Ruoka on kerta kaikkiaan joko kiellettyä tai sallittua, ja niihin kiellettyihin ruokiin ei pidä koskea. Lipsahduksia ei suvaita. Normaalisyöminen ei ole sallittua. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti