01.03.2009 - 20:53
Voi kesä, tulisitpa jo! Odottavan aika on joskus kovin pitkä… Talvi on kovin pitkä. Kaipaan niin auringon lämmittävää kosketusta, raikastavaa kesäsadetta, perhosia, mansikoita ja roskaromaaneihin uppoutumista ruohomättäällä tai hiekkarannalla. Tämä talvi on ollut kuitenkin mitä mainioin, sillä lunta ja pakkasta on ollut runsain mitoin. Silti, talvi saisi jo mennä, sillä en millään malttaisi enää odottaa lumen sulamista. Palan halusta aloittaa kesäsuunnitelmien tekemisen: tahdon tehdä retkiä vaikka minne, kävellä metsässä, rullaluistella, uida, käydä festareilla, koluta kirppareita ja vanhan tavaran liikkeitä, mennä mökille, nähdä ystäviä, lökötellä rannalla, lukea, pyöräillä… Tahdon myös mahtua kaikkiin niihin suloisiin, toistaiseksi käyttämättömiin kesähepeneisiin, jotka minua vielä odottavat kaapissa. *Haikaileva huokaus*
Lauantai, paino viisikymmentäyksi pilkku kahdeksan kiloa. Punnitsen itseni ennen lähtöä aikaisin aamulla, joten lukema on hieman suurempi, kuin se olisi normaaliin aikaan herätessäni. Aamiaiseksi ehdin vielä syödä neljän viljan puuroa vadelma-mustaviinimarjahillolla sekä juoda lasillisen appelsiinituoremehua ja kupillisen teetä.
Ennakoinnin ja suunnitelmallisuuden ansiosta koulutusviikonloppu menee syömisen kohdalla hienosti. Lauantaina aterioita on neljä, sunnuntaina kaksi. Syön selvästi normaalia kontrolloidummin: vähemmän, kevyemmin ja pienempiä annoksia (siis verrattuna siihen, miten yleensä syön tämänkaltaisissa tilaisuuksissa), eli en kaikkea mahdollista ja ihan älyttömiä määriä (esimerkiksi en ottanut lämpimän ruoan lisäksi leipää enkä hakenut lisää ruokaa). Totta kai vieläkin paremmin olisi voinut mennä (jos esimerkiksi olisin ottanut puuron kanssa hillon ja kiisselin sijaan pelkkää kiisseliä tai jättänyt ykkösmaidon pois teestä, kun rasvatonta ei ollut tarjolla), mutta siitä huolimatta voisin sanoa olevani jopa hitusen ylpeä itsestäni.
Sunnuntai ja ihana maaliskuu, mutta olen hirvittävän väsynyt kahden peräkkäisen huonosti nukutun yön jälkeen. Lisäksi päätäni on särkenyt ja olen ollut hyvin viluinen viimeisen vuorokauden aikana. Toinen koulutuspäivä on kuitenkin onneksi lyhyt. Kotiin päästessäni mittaan lämmön. Kuumetta on vähän, joten en lähde lenkille. Harmittaa. Herkkujakin tekee mieli, mutta onneksi himo menee pian ohitse, ja irtokarkit sun muut unohtuvat. Iltapäivällä punnitsen itseni ihan vain huvin ja uteliaisuuden vuoksi: viisikymmentäyksi pilkku yhdeksän kiloa, vaikka olen jo syönyt aamupalan ja lounaan. Ensimmäisen viikon aikana olen siis saanut painoni jäämään viidenkymmenenkahden kilon alapuolelle, ja olen toiveikas myös seuraavan aamun suhteen. Myöhemmin syön kasvissosekeittoa, piparin ja pari lusikallista jogurttia sekä jauhan purkkaa napostelunhimooni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti